Potkukelkkailua talvisissa maisemissa

Sepi ja Marja-Leena päättivät ottaa potkukelkan ja lähteä kelkottelemaan.
 Yöllä oli satanut lunta eikä vielä jokapuolella oltu aurattu teitä.
-Mahtaakohan kelkka ihan upota lumeen? Sepi mietti.

-Kyllä sillä pääsee eteenpäin. Marja-Leena  tuumasi. Hän lähti kelkottelemaan eteenpäin.
-Hei odota. Sepi huusi ja lähti Marja-Leenan perään.

-Tule vaan, täältä isolta tieltä on jo lumet aurattu. Kelkka kiitää komiasti. Marja-Leena sanoi.

Sepi sai Marja-Leenan kiinni ja pääsi välillä kelkottelemaan.
-Kierretään tuolta lenkki. Marja-Leena ehdotti.
-Mennään vaan. On kyllä paljon tullut lunta. Sepi sanoi.

-Haluatko tulla kyytiin? Sepi ehdotti ja Marja-Leena kiipesi kelkan kyytiin istumaan.

Sepi ja Marja-Leena saapuivat aukealle.
-Hups. Sepi ehti sanoa kun hän kaatui lumipenkalla.

-Sattuiko? Marja-Leena huolestui.
-Ei ollenkaan. Tämä on ihan pehmeää lunta. Sepi tuumasi ja antoi halauksen Marja-Leenalle.

Marja-Leena puolestaa suukotti kihlattuaan.
-Hyvä ettet satuttanut itseäsi. Olisin vielä joutunut kelkottamaan sinut takaisin kotiin. Hän jatkoi.

Sepi puhdisti isommat lumet vaatteistaan.
-Sinä olet kyllä ihana.Pidät minusta niin hyvää huolta Hän tuumasi.

-Koska olet viimeksi tehnyt lumiukon? Marja-Leena kysyi.
-Siitä on aikaa. En edes muista. Sepi vastasi.
-Mennäänkö kokeilemaan saadaanko tehtyä lumesta jotakin? Marja-Leena ehdotti.
-Voi sinua, sinä kyllä aina tiedät miten kaikesta voi nauttia ja iloita. Sepi naurahti.
-Tuletko sinä, minä menen ainakin. Marja-Leena sanoi ja kiiruhti pellon laidalle tutkimaan saisiko tehtyä lumiukkoa.
-Tullaan. Sepi vastasi ja niin he yhteistuumin ryhtyivät kasaamaan lumiukkoa. Ja tulihan siitä aika mukavan kokoinen lumiukko.

-Taidetaan me vanhatkin vielä jotain osata tehdä. Sepi sanoi.
 -Kyllä, ja nyt otetaan kisa kumpi on ensimmäisenä kotona. Marja-Leena sanoi ja kiiruhti kelkan luokse.
-Hei, minä otan sen kelkan. Sepi huudahti mutta Marja-Leena kelkotteli jo kovaa vauhtia eteenpäin.

-Voi noita naisia. Sepi huokaisi ja lähti kävellen Marja-Leenan perässä kotia kohti ihaillen ympärillään näkyviä talvisia maisemia.

Talven lumimaa

Ulkona oli -10 astetta pakkasta. Ville-Veikko Kultapanda lapioi satanutta lunta pois hiihtoladun tieltä.
-Nää on vähän isot sukset. Ronja sanoi.
-Ne on sinulle sopivat. Rohkeasti vaan kokeilet millaista on hiihtää. Ville-Veikko sanoi tyttärelleen.

-Mä meen kyllä. Ronja sanoi ja tarttui sauvoihin ja lähti hiihtämään.

Liisa Kultapanda veti kuopustaan Kiiaa pulkassa.
-Määki haluun. Kiia huusi.
-Mitä sinä haluat? Liisa kysyi.

-Hiittää, hiittää. Kiia vastasi ja lähti isosiskonsa perään.
-Mu vuuo. Mu vuuo. Kiia sanoi Ronjalle.

-Ei nää sukset sovi sulle. Sä oot vielä liian pieni. Ronja sanoi. Kiia jäi harmistuneena katsomaan siskoaan.
-Sä varmaan osaisit hiihtää, mutta nää sukset on sulle liian isot. Ronja selvensi.
-Kato jääjet. Kiia osoitti Ronjan selän taakse.

-Suksista jää lumeen jäät. Tää on sitä perinteistä tyyliä. Mä en tykkää luistella kun siinä pitäis mennä niin kovaa vauhtia ja tää on vähän liikaa luntakin. Ronja selitti ja hiihti takaisin vanhempiensa luokse Kiian kävellessä vieressä.

Ronja riisui sukset jaloista ja Kiia riensi tutkimaan suksia.
-Katsokaan keitä tuolta saapuu. Ville-Veikko sanoi.

-Sepi Hiireläinen ja Marja-Leena Tammihiiri. Liisa sanoi.
-Ompas upea ilma hiihtää. Marja-Leena sanoi.
-On kyllä. Meillä Ronjakin vähän kävi hiitämässä. Ville-Veikko kertoi.
-Mä alan kyllä olla liian vanha tähän. Ei jaksa enää. Sepi tuumasi ja päästi sauvoista irti.

-Harjoituksen puutetta sanon minä. Marja-Leena naurahti.
-Onkos siellä kaupungissa tälläisiä hiihtolatuja? Liisa kysyi Sepiltä.
-Ei keskustassa mutta kyllä kanta kaupungista taitaa jo löytyy hiihtolatuja. Sepi kertoi.
-Täällä on kyllä tilaa hiitää. Tosin kunnossa pidossa on aina parantamisen varaa. Tälläkään ladulla ei kovin montaa hiihtäjää ole näkynyt. Meinaa kertyä lumikasoja ladulle. Ville-Veikko kertoi.
-Minä Sepi hiihdän vielä tuonne ladun päähän ja tulen takaisin. Sitten voimme lopettaa. Marja-Leena sanoi ja lähti vielä hiihtämään ladun toiseen päähän.
Sepi jäi juttelemaan Kultapanda perheen kanssa sillä hän oli aivan uupunut hiihtämisestä. Pian Marja-Leenakin saapui takaisin paikalle ja sukset laitettiin sivuun.

-Oli kyllä kiva nähdä teitä pitkästä aikaa. Marja-Leena sanoi.
-Samoin ja onnea vielä teille kihlautumisesta. Liisa onnitteli.
-Kiitos. Sepi ja Marja-Leena kiittelivät. Sitten olikin jo aika lähteä pakkasilmasta kotia kohden sisälle lämpimään.

Ajokoira perhe luistelemassa

Enni ja Jere Ajokoira olivat saaneet suostuteltua vanhempansa Ullan ja Allan Hubertin mukaansa luistelemaan.

-Äiti ja Isä tulkaa tekin. Jere tuumasi.
-Tää on tosi kivaa. Enni sanoi.

-Luistelkaa te vain. Me menemme tuonne sivummalle pois luistelijoiden tieltä. Ulla sanoi. Luistelukentällä oli muitakin luistelemassa.
-Sä otit äiti sun luistimet mukaan. Tuu nyt. Enni sanoi.
-Katsotaan. Ulla vastasi.

-Katso Enni, vähänkö jää hienot jäljet jäähän. Jere luisteli jäällä.
-Jäätä ei oo aurattu joka puolelta. Enni sanoi ja kiihdytti jäällä vauhtia itselleen. Jere otti siskonsa kiinni ja jäähän jäi heidän luistimistaan teräjäljet.

-Äiti kyllä lupasi kotona tulla luistelemaan. Enni tuumasi.
-Isäkin lupasi kokeilla. Jere sanoi.
-Ne varmaan pelkää etteivät pysy pystyssä. Enni päätteli.
-Mennään hakemaan niitä. Jere sanoi ja kaksikko luisteli vanhempien luokse.

-Se on teidän vuoro. Jere sanoi.

-Pitäisikö meidän Allan kokeilla? Ulla kysyi.
-Minä taidan mielummin katsella. Allan Hubert vastasi.
-Ihan totta äiti, tule nyt kokeilemaan. Enni yllytti ja teki jäällä pyörähdyksiä.

Ulla laittoi mukanaan tuomansa luistimet jalkaansa ja siirtyi jäälle.
-Apua, enhän minä enää meinaa pysyä pystyssä. Hän naurahti.
-Hyvin se äiti sujuu. Enni sanoi vierestä.
-Heti tuntuu jalkapohjissa, kyllä huomaa etten ole luistellut aikoihin. Ulla sanoi.

Luistelukentän laidalla Jere oli jo riisunut luistimet pois jalasta. Hän päätti mennä leikkimään lumella. Enni ja Ullakin saapuivat takaisin laidalle.
-Sinun vuorosi Allan.  Ulla sanoi kun sai luistimet pois jalastaan.
-Isä, anna palaa. Enni sanoi.

 -Taidan jättää toiseen kertaan. Allan Hubert päätti.
Enni lähti Jeren seuraan ja molemmat tekivät lumiukkoja.

-Enni, kato äkkiä. Jere huudahti.
Enni kääntyi katsomaan. Siellä heidän isänsä luisteli jäällä.
-Hyvä isä. Enni huusi.
-Tämähän on ihan lokoisaaa. Ihan kuin lentäisin. Allan Hubert huudahti innoissaan.
-Mitä mä sanoin isä. Luistelu on kivaa. Sä oot vaan unohtanut kaiken. Jere huusi isälleen.

Allan Hubert luisteli jäällä ja nautti mukavasta talvipäivästä.
-Mikä onkaan mukavampi tapa viettää talvipäivää kuin käydä luistelemassa. Hän tuumasi ja luisteli sitten takaisin kentän laidalle.
-Tullaanko huomenna uudestaan? Jos minäkin kaivan luistimet varastosta? Hän kysyi lapsilta.
-Jee, tullaan vaan. Enni ja Jere innostuivat.

Mukavia luisteluhetkiä kaikille! 

Pulkkamäessä

-Hei, katsokaa kuinka paljon lunta. Mari huudahti katsoessaan ikkunasta ulos.
-Ompas paljon lunta. Osku tuumasi.

-Mennäänkö laskemaan pulkkamäkeä? Riku ehdotti.
-Mennään. Mari ja Osku vastasivat ja sisaruskolmikko kiiruhti ulos.

-Täällä on kyllä isot kasat lunta. Riku sanoi ja johti joukkoa ylämäkeen.

-Pitääkö meidän mennä ihan ylös asti? Mari kysyi.
-Tottakai. Riku sanoi.
Kolmikko kiipesi seuraavan mäen nyppylän laelle ja Mari laski ensimmäisenä alas.
-Pois alta, mä tuun jo. Riku huudahti ylhäältä. Osku kaatui oman kelkkansa kanssa. 

 -Olipas se hurjaa. Mari tuumasi kun kaikki olivat saaneet mäen laskettua alas.

-Nyt pitäis taas kiivetä ihan ylös asti. Riku sanoi ja katseli mäen huipulle.

-Ei muuta kuin menoksi. Hän tuumasi ja lähti kiipeämään mäkeä ylös.

-Jihuu, täältä tullaan lujaa. Osku huusi ja tuli mäkeä vauhdilla alas.

Mari oli päässyt kiipeämään mäen laelle ja katseli alaspäin.
-Mä en varmaan uskalla laskea näin korkeelta. Hän mietti.

-Tule vaan alas. Me odotetaan sua täällä alhaalla. Pojat huusivat.
Mari kiipesi kelkan kyytiin ja kelkka lähti laskuun alas mäkeä.
-Huuuuiiii.... Mari kiljui vauhdin hurmassa.
-Hyvä Mari. Osku kannusti.
-Nytkö se jo loppui? Mari kysyi alhaalla.
-Miksi aina ylös kiipeäminen kestää ja kestää ja sitten alas tulee niin vauhdilla. Riku mietti.
-Mennäänkö taas´? Osku kysyi.
-Mennään vaan, on tämä pulkkailu hauskaa. Mari vastasi

Lapsilla oli mukava päivä pulkkamäessä, on se mukavaa kun talvella on lunta ja voi laskea pulkkamäkeä.

Katsaus taaksepäin, osa 3.

Suuri Snadi 2015 tapahtumassa kävimme Marja-Leenan, Rikun, Oskun ja Marin kanssa. Siellä oli nukkispuoli ja pienoismalli puoli. Jokaiselle siis jotakin.

Sylviankadulla oli syksyiset tunnelmat ja Herra Karjulan myötä tutustuin Viherkodin asukkaisiin ja Viherkodin työntekijöihin. Tänä vuonna tutustumme varmasti paremmin talon tapahtumiin ja asukkaisiin.

Heidän kanssaan pääsin syksyllä  matkustamaan Sammin hevostilalle.Hevostila on valtava ja kevään aikana varmasti kuulemme siitäkin lisää. Ainakin siellä oli haaveissa hankkia tilalle lisää eläimiä.

Isäinpäivän lähestyessä päiväkodissa askarteltiin isiille onnittelukortteja, jokainen sai tehdä oman näköisen korttinsa.

Marja-Leena hankki uuden mekon itselleen ja saimme tutustua Santran kankaat ja ompelimoon.

Sylviankadulla vietettiin syysmarkkinat ja torilla on monenlaisia myyjiä.

Kävimme nukke-ja nallemarkkinoilla Marja-Leenan kanssa ja siellä se ajatus ja päätös syntyi. Silloin päätin että kosisin joulun jälkeen Marja-Leenaa ja pyytäisin hänet vaimokseni.

Ja sitten saapuikin joulu sylviankadulle ja saimme joulukuun ajan nauttia sylviankadun joulukalenterista. Toivottavasti olet viihtynyt tarinoiden ja kuvien parissa. Tänä vuonna pääsemme seuraamaan talvisia hetkiä sylviankadulle,  tutustumme lisää kyläläisiin, käymme nukkistapahtumissa, odotamme Pasin ja Riitan kevät vauvan syntymistä ja toukokuussa onkin sitten minun ja Marja-Leenan häät. Kyllä, minä kosin häntä joulun jälkeen kysyttyäni ensin Pasilta luvan. Me olemme siis kihloissa tällä hetkellä. En olisi koskaan ajatellut että voisin löytää elämäni naisen tälläisestä pikkukylästä.

Tervetuloa vuoteen 2016 uudet ja vanhat lukijat =) Tervetuloa seuraamaan tänäkin vuonna sylviankadun tapahtumia. Olet sydämellisesti tervetullut matkaamme mukaan =)

Terveisin Sepi Hiireläinen

P.S. Muistathan että tuolta blogin toisesta sivusta pääsee seuraamaan paremmin sylvanian families sarjoja. Sieltä voi tutustua perheisiin ja kurkistaa ruudun taakse. ( http://sylviankatuasukkaat.blogspot.fi/)
ttp://sylvia
http://sylviankatuasukkaat.blogspot.fi/2016/01/sylvanian-families-pakkauksista.html Tässä esimerkiksi kerrontaa pakkauksista.
Täältä löytyy esittelystä esimerkiksi sylvanian families karhuja. http://sylviankatuasukkaat.blogspot.fi/2016/01/karhuja-kerrakseen.html