keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Takatalvi

Pääsiäisen jälkeen olikin yllätystä kerrakseen kun Sylviankylään oli saapunut takatalvi. Maa oli lumen peitossa ja osittain sulaneiden lumikinosten päälle oli kasautunut uutta lunta. Ilma oli mitä talvisin.



Anu Vanharoosa, sylvian kadun kukkakauppias mietti tulevan kevään kukkatilauksia.
-Pian pitää olla multavarastot täynnä ja siemenpusseja jotta väki pääsee istuttamaan kukkasia. Anu jutteli miehelleen Mikalle.


-Teetkö tukkuun tilauksen? Voin sitten hakea kaupungista kaiken mitä tarvitset. Mika sanoi.
-Pitää vielä katsoa viime vuoden menekki, niin arvioin siitä sitten tilattavan määrän tuotteita. Anu sanoi.
-Katso kuinka upealta maisemat näyttää. Mika katseli kauemmas koivujen luokse.


-Kevät aurinko kyllä pian sulattaa nämä lumet. Nyt on päivisin jo niin lämmintä. Anu sanoi.
Iines ja Sepeteus laskivat mäkeä alas.
-Kivaa kun tuli uutta lunta. Sepeteus sanoi ja lähti laskemaan mäkeä alas. Iines lähti innoissaan hänen peräänsä.


-Varo, mä saan sut kohta kiinni. Iines kiljahti.


-Ehdimpä alta pois. Sepeteus nousi ylös juuri kun Iines pääsi mäen alas.


-Nauttikaa nyt näistä lumista vielä hetki. Voi olla että tämän jälkeen ei juuri lunta sada. Mika sanoi lapsilleen.
-Leikitäänkö lumisotaa? Sepeteus ehdotti.
-Joo. Iines heitti pehmeää lunta veljensä niskaan.
-Täältä tulee samalla mitalla. Sepeteus sanoi ja kohta molemmat olivat lumessa.


Aikansa leikkityään lapset kiipesivät mäelle vanhempiensa luokse.
-Mitä me nyt tehdään? Sepeteus kysyi.


-Vieläkö onnistutte tekemään lumiukon? Anu kysyi.
-Kokeillaan. Molemmat lapset koettivat saada lumipalloja tehtyä.
-Tää on liian kevyttä lunta. Iines sanoi.
-Mä saan tästä jotain tehtyä. Sepeteus sanoi ja he jäivät tekemään lumiukkoa pihalle.






Raitalan perheen kotipihassa Senja ja Taavetti olivat innoissaan.
-Mitä mä sanoin, mitä mä sanoin. Taavetti tuumasi.
-Sä olit oikeessa. Ei vielä tarvinnut laittaa talvileluja pois, tuli takatalvi. Senja vastasi veljelleen.


-Nyt paistaa aurinko eikä oo pakkasia, niin kyllä tää lumi pian sulaa pois. Taavetti sanoi.
-Voihan sitä tulla lisää vielä. Senja koetti lohduttaa.
-Jos yöllä on pkkasta niin lumi pysyy vielä hetken. Taavetti sanoi.


-Mennään tonne, tuolla on ihan valkoista lunta eikä kukaan oo kävellyt siellä. Mennään tekemään jalanjälkiä. Senja näytti edessäpäin olevaa maata.
-Kumpi on nopeempaa siellä? Taavetti kysyi ja molemmat juoksivat hangelle.
-Kato meidän jalanjälkiä. Senja näytti.
-Mä pompin niin tulee isompia jälkiä. Taavetti alkoi hyppiä lumessa.
-Mäkin hypin. Senja sanoi ja niin molemmat hyppivät lumessa innoissaan.






Nautitaan vielä hetki lumesta, sillä kevät kolkuttelee jo kovasti ovia. Aurinko paistaa ja lumet sulavat pikku hiljaa pois. Pakkaset ovat väistymässä lämpöasteiden saapuessa... Pian on Sylviankylässäkin kevät!








maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen tunnelmia osa 2.

Perhe Tammihiiri... 

Sepi ja Marja-Leena lähtivät toisena pääsiäispäivänä syömään Marja-Leenan pojan perheen luokse. Pasi ja Riitta hääräsivät keittiössä kun Sepi ja Marja-Leena olivat Eini vauvan vahtina olohuoneessa.


Eini vauva oli vaunuissa köllöttelemässä ja oli saanut yllensä mummin tekemän peiton.
-Kyllä meidän kelpaa kun on tuollainen pieni vielä saatu perheeseen. Marja-Leena sanoi.
-On hieno seurata sinun lapsenlapsien kasvamista. En olisi uskonut miten hyvin minut on otettu perheeseen mukaan. Sepi tuumasi.
-Sinä olet perheenjäsen. Marja-Leena sanoi. Sepi katseli hymyillen vauvaa. Hänellä ei ollut itsellään yhtään lapsia mutta Marja-Leenan kautta hän oli saanut perheen itselleen.
-Siltä minusta tuntuu. Sepi sanoi.
Keittiössä Mari leikki prinsessaa ja heilutteli taikasauvaa.


-Äiti, mitä sinä teet? Hän kysyi.
-Minä teen suklaakakkua ja suklaaleivoksia. Nämä ovat jälkiruuaksi. Riitta vastasi. 


 -Nam mitä herkkua. Mari sanoi.
-Sinä voisit käydä hakemassa mummin ja Sepin alakerrasta myös syömään. Ruoka on ihan kohta valmiina. Riitta sanoi. Mari kiiruhti alakertaan.
Pasi oli ottanut uunista pois lammasta ja lohkoperunoita. Minttukastike oli jo valmiina ruualle.


Osku kävi kaatamassa itselleen sitruunavettä ja huomasi persikkapiirakan odottamassa syöjiä.
-Äiti on tehnyt tuollaisen jälkiruuaksi... Ei mutta mitä tuolla toisella pöydällä on. Osku huomasi.


Alakerrassa Mari sai pyydettyä mummin ja Sepin syömään.
-Pitäisikö sinun jättää nuo prinsessavarusteet tänne alas ruuan ajaksi. Marja-Leena kysyi.


-Minä ensin taion Einille paljon suukkoja ja halauksia. Mari heilutti taikasauvaansa.
-Nyt voidaan mennä. Hän jatkoi ja he siirtyivät keittiöön.
-Pojat, ruoka on valmista. Pasi huusi lieden ääreltä.
-Ovat varmaan leikkihuoneessa. Haen heidät kohta jos heitä ei näy. Riitta sanoi ja he alkoivat ottaa ruokaa lautasille.
Leikkihuoneessa oli kuitenkin hiljaista. Missä pojat olivat?


Pojat olivat alakerrassa syömässä suklaakakkua.
-Ei äiti huomannut yhtään kun vein kakun. Osku sanoi.
-Se on varmaan väsynyt kun on valvonut vauvan kanssa. Syödään nyt tätä vähän. Riku sanoi.
-Äiti aina sanoo että kaikkea pitää koemaistaa, niin eikö tää nyt oo sitä? Osku kysyi.
-Koemaistamista vaan. Riku myötäili veljeään ja kaksikko herkutteli suklaakakulla muiden huomaamatta että kakku oli hävinnyt keittöstä.


Perhe Sammalporo...

Mummi ja Pappa olivat tulleet kahvittelemaan Sammalporoille. Pappa oli valinnut lempipaikkansa ja istui siinä kahvin ja rahkapullan kanssa.


-Miten teillä on pääsiäinen sujunut? Hän kysyi.
-Ihan hyvin, me ollaan syöty ainakin sata suklaamunaa. Viljami kertoi.
-Oletteko muistaneet pestä hyvin hampaat? Toivo kysyi.
-Ollaan. Matilda vastasi.
-Katso pappa millaisia leivoksia me leivottiin. Viljami sanoi.


-Ompas siinä herkkuja. Toivo totesi.
-Ne on vaahtokarkkeja. Me saadaan kohta syödä omat leivokset. Matilda sanoi.
-Tää o mu, mu. Elias näytti omia vaahtokarkkejaan.


-Sinä olet kyllä sellainen herkku suu Elias. Toivo sanoi.
-Elias ei saa enempää, äiti kielsi. Matilda sanoi.
-Nyt sitten pitänee ottaa pojalta pussi pois. Muuten on vain muruset kohta pohjalla jäljellä. Toivo sanoi ja otti vaahtokarkkipussin pöydälle.
-Hyvä Pappa. Fanni sanoi miehelleen.
-Ei saa liikaa syödä sokeria. Fanni jatkoi sanoen Eliakselle.


Teija oli kaatanut kahvit pöytään ja tuonut herkullisen pääsiäispiirakan tarjolle.
-Mummi, saanko kokeilla sinun hartiahuivia? Matilda kysyi.
-Saat. Fanni vastasi.
-Mitäs luulet pappa sopiiko tämä minulle? Matilda kysyi Toivolta. Toivo oli saanut jo juotua kahvit ja pyyhi servetillä suupielistä rahkapullan muruja.
-Varmasti sopii kulta pieni. Toivo vastasi.


Matilda laittoi hartiahuivin harteilleen.
-Tää on ihan sopiva. Mahtaiskohan mummi tehdä mullekin tälläisen. Hän mietti.
-Lapset, nyt voitte hakea teidän leivokset. Teija sanoi ja Matilda kiiruhti jääkaapille.
-Nams, nyt saadaan vielä herkutella. Viljami sanoi.
Leivokset oli koristeltu vaahtokarkeilla ja ne näyttivät todella herkullisilta.



              Oikein hyvää pääsiäis'maanantaita kaikille!! 


( Kiitos Jatta pääsiäisherkuista, Kiitos Teijan minit hartiahuivista ja vauvan peitosta. Nämä kuvat on otettu järkkärillä uudella objektiivilla ja kyllä saa vielä harjoitella kuvien ottamista. Kiitos kaikille lukijoille jotka olette seuranneet pääsiäisen ajan tarinoita. Oli ilo kirjoitella tarinoita ja ottaa kuvia. Kiitos teille kaikille facebookin  nukkiskirpiksen myyjille joilta olen saanut ostaa sylviankylään ihanuuksia, toivottavasti olen muistanut kiittää teitä kaikkia ja esitellä ihanuudet parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sylviankylän tarinat jatkuvat taas loppuviikosta uusien tarinoiden ja tapahtumien kera)



sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen tunnelmia osa 1.

Sylviankylässä on perheillä omia perinteitä pääsiäisen vietossa, toisaalla juhlitaan ruuan merkeissä, toisaalla pääsiäinen on vapaata työkiireistä ja yhdessä oloa perheen kanssa.. Tervetuloa vilkaisemaan pääsiäisen tunnelmia Sylviakylässä.

Sepi ja Marja-Leena...

Marja-Leena oli saanut virkattua Eini vauvalle peiton valmiiksi.
-Katsos Sepi, tässä tämä on valmiina. Marja-Leena sanoi.
-Kaunis peitto kauniille tytölle. Sepi sanoi.


-Käydään huomenna viemässä se vauvalle. Marja-Leena ehdotti.
-Mennään vain. Täällä olisi nyt nämä poikien istuttamat raeruohot. Ei ihan ehditty pääsiäiseksi. Sepi toi istutukset pöydälle.


-Siirrä vielä toinen hetkeksi sivuun niin tuon tipukoristeet. Marja-Leena kävi hakemassa lastenlasten askartelemia pääsiäiskoristeita.


-Siinä taitaa olla ohransiemeniä. Marja-Leena arvaili toista laatikkoa.
-Kyllä. Sepi sanoi.
-Reunoille on jäänyt siemenet. Tässä on lasten tekemät pääsiäistiput, laitetaan ne koristeeksi. Marja-Leena osoitti pöydän kulmaa.
-Ompas hauskoja tipuja. Sepi sanoi.
- Siitä taitaa olla pari vuotta jo aikaa kun koulussa ne askartelivat. Niissä on lasten nimet, niin muistaa hyvin
kuka on tehnyt minkäkin tipun. Marja-Leena sanoi.


Hän tuli auttamaan koristeiden laitossa.
-Tämä toinen pääsiäisruoho varmasti vielä kasvaa. On sitten ensi viikolla pääsiäisruohoa. Marja-Leena sanoi.
-Totta, antaa niiden vielä kasvaa. Sepi sanoi ja kihlapari jäi ihastelemaan raeruohoistutuksia.



 Perhe Hamsterinen... 

Lyyti ja Leevi Hamsterinen istuivat keittiön pöydän ääressä ja maalasivat pääsiäismunia loppuun.
-Tohon vielä maalia. Leevi tuumasi omien vesivärien äärellä.


-Mulla on jo kaikki valmiina. Nyt vaan odotetaan että nää kuivuu ja viedään raeruohoon. Lyyti sanoi oman koristelun ääreltä.


-Lapset, alkaako pian olla valmista. Minä laitan täältä mämmiä pöytään. Perheen isä Uolevi Hamsterinen sanoi. Heidän perheen pääsiäis perinteisiin kuului mämmin syöminen joko maidolla tai kermalla. Välillä lapset myös laittoivat sokeria mämmin päälle.


-Ihan kohta isä. Leevi vastasi.
-Saimmepa ihanan pääsiäiskorin naapureilta. Äiti Hilda ihasteli.


-Siellä on suklaata vaikka miten paljon. Lyyti sai oman puolen pöydästä tyhjäksi ja tuli ihastelemaan herkkuja.
-Saadaanko me suklaamunat jälkkäriksi? Leevi kysyi.
-Saatte varmasti. Hilda vastasi.
Uolevi toi pöytään lautaset, lusikat, mämmin, maidon ja kerman.
-Haluaako joku vielä jotain? Hän kysyi ennen kuin perhe istuutui pöydän ääreen herkuttelemaan mämmillä.
Jokainen otti itselleen sopivan määrän ja Uolevi lappoi lautaselleen aimo kasan mämmiä.
-Miten sä isä jaksat syödä noin paljon mämmiä? Leevi kysyi.
-Isä tarvitsee paljon ruokaa kun isä tekee päivät töitä. Uolevi vastasi.


-Mulle riittää ihan vähän tätä. Lyyti tuumasi.
-Taitaa ne pääsiäismunat sieltä korista maistua enemmän. Hilda sanoi. Lyyti hymyili äidilleen. Tietenkin.
Perhe sai syötyä mämmiä lähes kaksi rasiaa.
-Olipas se hyvää. Leevi tuumasi.
-Olihan se. Lehdessä luki että joku hiihtäjä syö 40 ropposta mämmiä näin pääsiäisen aikaan. Uolevi kertoi
-40, miten kukaan jaksaa niin paljon? Leevi ihmetteli.
-Kuulemma on lapsesta asti syönyt ja on suurta herkkua. Pistää vielä pakkaseen juhannukseksi pari rasiaa. Uolevi jatkoi.
-Muistatkos kuka se urheilija oli? Hilda kysyi.
-Se oli se hiihtäjä.. en minä enää muista nimeä. Joku miedon isäntä se oli. Uolevi alkoi miettiä lukemaansa.
-No niin, kuka tänään siivoaa pöydän? Hilda kysyi.
-Minä voin siivota. Leevi sanoi ja alkoi auttaa äitiään pöydän tyhjentämisessä.


-Meillä meni vaan kaksi ropposta. Leevi laski mämmilaatikot. Vieläkin häntä ihmetytti miten joku voisi syödä niin paljon mämmiä pääsiäisenä.
-Leevi, minä haen meille jälkkärit. Lyyti sanoi ja kävi valikoimassa kaksi isoa suklaamunaa pöydän kulmalle. Pääsiäisenä oli lupa herkutella suklaamunilla heidänkin perheessä.



Oikein ihanaa pääsiäis'sunnuntaita kaikille! Huomenna vielä pääsemme tutustumaan pääsiäisen tunnelmiin Sylviankylässä.






( Kiitokset Teijan minit vauvapeitosta, kiitos Mirja pääsiäismunien maalaus'seteistä, kiitos Jatta pääsiäis'suklaista, kiitos Teija marimekko serveteistä ja kiitos Jaana mämmirasiasta- muutoin lautasilla oleva mämmi ja maito ovat ihan oikeaa ruokaa)








Kakkutaikureilla vilskettä

Pääsiäisen aikaan Sylviankylän kakkutaikureilla Annika ja Jatta Harmaakaniinilla on ollut kiire. Asukkaat ovat tilailleet paljon kakkuja ja leivoksia pääsiäisen juhlintaan.


Jatta on ahertanut keittiön puolella monen sortin herkkuja. Annika on hoitanut tilauksia ja kasannut uudet kakkulaatikot pääsiäisherkuille.


-Kyllä nyt kelpaa pakata tilauksia ihaniin kakkulaatikoihin. Annika ihasteli ja siirsi osan valmiista laatikoista seinustalle.
-Hyvää päivää Hugo. Annika tervehti Hugo Norsulaa. Hugo oli tulossa hakemaan tilauksensa kakkutaikureilta.
-Päivää. Me tulimme hakemaan Peetun kanssa leivoksia.Hugo sanoi.
-Täällä ovat valmiina. Annika ojensi leivoslaatikon Hugolle.


-Kiitos. Älä Peetu sitten kiipeile mihinkään. Hugo katsoi poikansa perään. Peetu oli kova poika kiipeilemään.
-Päivää rouva Hunajakettunen. Miten voisin auttaa teitä? Annika tervehti seuraavaa kakkukauppaan astujaa.
-Me tulimme hakemaan pääsiäiseksi herkkuja. En ole kyllä tilannut mitään erikseen mutta ajattelin että kyllä täällä varmasti jotain on myynnissäkin. Velma Hunajakettunen sanoi.
-Tottahan toki täältä löytyy kakkuja ja leivoksia. Annika sanoi.
-Heipä hei sitten ja hyvää pääsiäistä teille. Hugo toivotti ja lähti Peetun kanssa kaupasta.


-Äiti, notta, notta. Linda pyysi. Velma oli ottanut ostoksille mukaan perheen nuorimmat lapset Lindan ja Kimin.
-Haluatko sinä katsoa raeruohoja? Velma kysyi ja nosti Lindan syliinsä.


-Siinä lukee Happy Easter eli hyvää pääsiäistä. Velma luki ja päästi sitten Lindan alas. Linda kiiruhti veljensä luokse.


-Nam, nam. Kim tuumasi.
-Kato nauha loikkuu. Linda huomasi seinällä olevan pääsiäsnauhan.
-Nii onki. Kim vastasi. Linda kääntyi katsomaan selkänsä taakse ja huokasi kun näki siellä ison suklaakakun.


-Äiti, meille tuklaa kakku. Linda pyysi.
-Otetaan jotain muuta, te kuitenkin saatte suklaamunia pääsiäisenä herkutella niin ei kaiken tarvitse olla suklaata. Velma sanoi ja katseli ihastellen kakkutarjontaa.


-Otatko sinä Kim tästä pääsiäisrakeita? Annika tarjosi kulhosta rakeita. Kim otti yhden kulhosta.
-Entä sinä, otatko? Annika kysyi Lindalta. Linda pudisteli päätään. Hän ei välittänyt rakeista. Ne oli hänen mielestään liian kovia. Jatta sai keittiön puolella valmiiksi lisää leivoksia ja toi esille myös donitseja.


-Minä voisinkin ottaa nämä meille. Velma innostui.
-Pakataan sitten samantien leivoslaatikkoon. Annika sanoi donitsit kädessä ja Jatta siirtyi takaisin keittiöön seuraavan työn pariin.
-Voi kuinka ihania pääsiäiskakkuja teillä on. Velma katseli herkullisia pupukakkuja.


 -Kiitos, Jatta on niitä taituroinut. Annika kertoi.
-Mistä hän saa ideoita noin ihaniin kakkuihin? Velma kysyi.
-Pitääkin kysyä. Annika tuumasi. Hänkin aina ihasteli uusia luomuksia mutta ei ollut huomannut kysyä mistä Jatta sai ideat kakkuihin.
Linda ja Kim tutkivat donitsilaatikkoa ja kinastelivat mikä oli kummankin.


-Lapset, otetaan tästä meillä vielä kakku pääsiäiseksi. Minä niin tahtoisin tuon vihreän pupukakun. Velma valikoi.


-Pakataan se myös teille matkaan mukaan. Annika sanoi ja laittoi vihreän pupukakun kakkulaatikkoon.


-Siinä, ole hyvä. Laitetaanko vielä muuta matkaan mukaan? Annika kysyi.
-Nämä varmasti riittävät. Velma sanoi ja Annika auttoi laatikoiden kantamisessa.
-Hyvää päätiäitä. Linda sanoi ovella.
-Hyvää pääsiäistä lapsukaiset. Annika toivotti takaisin.


Hunajakettusten lähdettyä Annika siirtyi myös keittiön puolelle ja alkoi koristella leivoksia. Uusia tilausten hakijoita oli vielä tulossa monta ja Jatta oli jo koko päivän häärännyt leipomusten parissa.


-Onko vielä monta tilausta odottamassa? Annika kysyi.
-Vielä on pari kakkua koristelematta ja muutamat leivokset pitää tehdä. Sitten alkaa olla pahin kiire takana. Jatta sanoi.
-Hyvä. Minä keitän meille kohta kahvit niin saat pidettyä kahvitauon. Annika sanoi.
-Se sopii. Jatta vastasi ja kakkutaikurit ahkeroivat että jokainen sylviankylän asukas saisi tarvitsemansa herkut pääsiäiselle.
Mitä muualla Sylviankylässä tapahtuu näin pääsiäisen aikaan? Se selviää vielä tänään myöhemmin ja huomenna..

                                             Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!!! 








( Kiitos Jatta pääsiäisherkuista ja kiitos Mirja raeruohokulhoista )