keskiviikko 3. elokuuta 2016

Wanhan ajan lelumarkkinat, osa 2.

Kahvilta päästyään Sepi ja Marja-Leena jatkoivat markkinoilla kiertelyään.





-Katsohan Marja-Leena, siinä on herkkuja kerrakseen. Sepi ihasteli ruokia.
-Vispipuuroa, sitä me ostamme kotiin. Se on suurta herkkua. Marja-Leena sanoi.
-Katsos tuolla on loimulohtakin. Sepi huomasi.


Toisaalla markkinoilla Moonika ja Vanessa Hasselpähkinä ihastelivat herkkupöytää.
-Voisinkohan äiti maistaa tuota kakkua? Vanessa mietti.
-Kaikki näyttää herkulliselta. Moonika ihasteli.


Entäpä lelumestari Eemelin myyntipöytä?


Simo ja Verneri Hasselpähkinä olivat ostaneet kotiin viemisinä automaton ja pikkuautoja.



Iida Lapukka oli valinnut itselleen kaksi heijastinta ja luki suuri snadi mainosta.
-Äiti, voidaanko me mennä tuonne? Hän kysyi äidiltään.
-Katsotaan, ne ovat vasta lokakuussa. Päivi Lapukka vastasi.


Niko toimi välillä pöydän takana kassana ja laski laskimella vaihtorahoja.
-Jos tuntuu vaikealta laskea päässä, niin sitten vaan käytät laskinta. Eemeli opasti.
-Juu. Niko vastasi.


Välillä pidettiin taukoa ja Niko saapui eäväineen tauolta.
-Mitäs sinä poika oikein syöt? Eemeli kysyi.
-Kebabia, tää on todella hyvää. Niko vastasi.
-Mistä sinä tuollaista sait? Martta kysyi.
-Tässä pihassa oli vain grillimakkaraa, tuolla kauempana oli grilli. Hain sieltä. Niko vastasi ja haukkasi ruokaansa.


-Haenko teillekin? Hän kysyi suu täynnä ruokaa.
-Minä luulen että meille riittää kahvi, munkki ja grillimakkara. Eemeli vastasi.
-Minä en taida tuollaisen ruuan päälle ymmärtää mitään. Martta totesi.
-Tää on oikeasti tosi hyvää, tää on kuin söisi hyvin maustettua lihaa leivän välissä. Niko kehui.
-Nuoret taitavat ymmärtää enemmän näiden herkkujen päälle. Martta sanoi.
-Niin.. minä syön tämän loppuun ja haen sitten teille kahvia ja munkit. Niko sanoi. Se kuullosti Eemelistä ja Martalta paremmalta.
Myyntipöydän ääressä kävi tasainen kuhina ja Teijakin saapui vielä ostoksille.
-Minä ostan nuken Matildalle. Hän valikoi nuken hyllyltä.
-Otan kyllä toisenkin nuken kaveriksi. Hän jatkoi ja kertoi Nikolle kotona olevan 3 lasta odottamassa tuliaisia.


-Olisiko tämä hyvä nuorimmalle? Niko esitteli pujottelulelun.
-Se voisi olla hyvä Viljamille. Ostan sen myös. Teija sanoi. Nyt olisi jotain tuliaista lapsillekin.

Pikku hiljaa markkinapäivä päättyi ja alkoi myyntipöydän tyhjennys.
-Lasketaan sitten kotona mitä tuli saldoa. Eemeli sanoi.
-Kyllä jotain meni kaupaksi. Niko sanoi ja laittoi leluja laatikoihin.
-Aina sitä voisi mennä enemmänkin. Martta sanoi.
-Minulla oli ainakin mukava päivä. Niko sanoi.
-Se on pääasia. Meilläkin oli mukava päivä. Eemeli tuumasi. Pöytä oli saatu tyhjäksi ja Niko vei tavaroita autoon Martan kanssa.


-Tässä oli tämän vuoden markkinat. Saapi nähdä tullaanko ensi vuonna uudestaan. Eemeli huokasi.
-Ensi vuonna taitaakin olla sitten markkinoilla juhlavuosi kun tulee kymmenennet markkinat.

Lelumestarin lelupöytä oli esillä pöydässä nro 60. Kiitos Katja että Sylviankylän väki sai osallistua markkinahumuun mukaan pöydässäsi.



Kiitos Maria ja Esa Malmström Wanhan ajan lelumarkkinoista. Kiitoksia kaikille myyjille ja kaikille ihanille nukkekoti ystäville joita sain päivän aikana tavata =)

Seuraavaksi Suuri Snadi tapahtuma tulossa... Lokakuussa 2016, silloin kenties tavataan ?

                                   Aurinkoista alkanutta Elokuuta kaikille! 



Wanhan ajan lelumarkkinat, osa 1.

-Täälläpä sitä vihdoin ollaan, nyt vaan kiiruusti tavarat paikoilleen. Martta Raidakas sanoi.


Martta oli saapunut lelumestari miehensä Eemelin ja oppipoika Niko Kalliokanin kanssa Forssaan Wanhan ajan lelumarkkinoille.
-Täältä tulee laatikoita. Niko kantoi pöytään ensimmäiset tavarat.


-Hyvä, minä alan purkamaan niitä paikoilleen. Reilun tunnin päästä markkinat aukeavat. Martta sanoi. Pikku hiljaa pöytä alkoi täyttyä Eemelin tekemistä leluista.


-Minä lupasin laittaa tämän ilmoituksen Suuri Snadi tapahtumasta tuonne seinälle. Tuossa on Niko mainoksia joita saa ottaa. Martta sanoi ja kiinnitti ilmoituksen seinälle.
-Koetan muistaa. Niko sanoi ja laittoi pöytää kuntoon.


Eemelikin saapui viimeisten laatikoiden kanssa ja pikku hiljaa pöytä saatiin valmiiksi.
-Mitäs se kello on? Eemeli kysyi.
-Viittä vaille yhdeksän. Oven takana onkin jo jonoa. Niko kurkkasi ikkunasta ulos.
-Hyvä, nyt vain toivotaan että kauppa käy. Eemeli tuumasi. Martta istui pöydän taakse odottamaan asiakkaita.


Pikku hiljaa rakennus täyttyi kiertävistä asiakkaista. Moni oli lähtenyt aikaisin aamulla liikenteeseen että pääsisivät heti ihastelemaan myyntipöytien tarjontaa. Sylviankadun bussikyyti M.V Metsälän liikenteen kyydissä oli lähtenyt aamulla aikaisin Sylviankylästä.



Vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen bussi saapui Forssaan markkinoille. Aamupäivä oli kirkastunut ja kyläläiset odottivat innoissaan markkinoita.


-Ajan tuohon parkkiin, pääsette sitten markkinoille. Vihtori Metsälä sanoi.




Ihmisiä oli torikahvilassa kahvilla ja nauttimassa grillimakkaraa. Kyläläiset lähtivät tutustumaan Wanhan ajan lelumarkkinoille.








-Äiti,voidaanko me ostaa mulle jotain kivaa? Tommi Repola kysyi.
-Kierrellään ja katsotaan mitä täältä löytyy. Pirjo Repola vastasi.






-Täältä löytyy vaikka mitä. Marja-Leena Hiireläinen sanoi Teijalle.
-En osannut ajatella että täällä on näin paljon myyjiä. Teija Sammalporo sanoi.


-Mihin Sepikin jo hävisi? Marja-Leena ihmetteli. Sepi oli lähtenyt katsomaan näkyisikö Tanelia missään ja siellähän Taneli oli Pepin kanssa markkinakojun takana, pöydässä nro 19,5.


Tosin Tanelilla ja Pepillä oli alkamassa juuri tauko. Sepi käväisi ihastelemassa puutarhakutsujen paviljongia. Se näytti niin kutsuvalta että Sepin olisi tehnyt mieli mennä sinne lepuuttamaan jalkojaan.



-Täällähän te olette. Sepi löysi Marja-Leenan ja Teijan toiselta puolelta.


-Minä jo ihmettelin että mihin sinä hävisit. Marja-Leena sanoi.
-Kävin katsomassa Tanelin myyntipöytää. Sepi kertoi.
-Lähdetäänkö käymään ulkona kahvilla? Teija ehdotti.
-Lähdetään vaan. Marja-Leena vastasi ja he lähtivät ulos kahville.

(tarina jatkuu wanhan ajan lelumarkkinat, osa 2: ssa)