Tahvon loma päättyy ( osa 16)

 Tahvon loma päättyy ( osa 16 ) 

Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 15)

 Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 15 )

Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 )

  Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 ) 

Tohelo, kiiretonttu oli aivan innoissaan. Hän oli saanut toimia melkein viimeiset pari viikkoa kotitonttu Tahvon sijaisena. Tai oikeastaan joulupukki oli kyllä jo sanonut parin päivän kuluttua että oli tyytyväinen Tohelon apuun ja Tohelo voisi kysyä tarvitsisiko joku muu tonttu apua. Tohelo oli vakuuttanut Joulupukille että selviytyisi ihan mistä tahansa Tahvon työstä ja tekisi sen kunnialla Tahvon loman päättymiseen asti.

-Tohelo! Tahvon tilaama kuusi on saapunut. Se pitäisi asettaa aulaan paikoilleen ja koristella. Kuusi Taimisto, puutarhuritonttu sanoi Tohelolle.

-Ilman muuta, ilman muuta. Minä hoidan. Tohelo totesi tomerasti miettien miten hän ikinä saisi kuusen yksinään paikoilleen.

-Minä autan sinua saamaan kuusen paikoilleen mutta loput saat hoitaa itse. Tahvo kyllä tietää mistä löytyy koristeet. Kuusi Taimisto sanoi.

-Ilman muuta, kiitos kun autat. Minä en häiritse Tahvoa hänen lomallaan. Uskon että koristeet ovat vintillä,niin käyn hakemassa ne kun kuusi on pystyssä. Tohelo sanoi.

-Hyvä. Kuusi Taimisto totesi ja yhdessä he asettivat aulaan ison vihreän kuusen paikoilleen. Kuusi Taimisto jatkoi matkaansa ja Tohelo kipaisi vintille. Hän löysi kaksi koristelaatikkoa joihin oli kirjoitettu Tahvon kauniilla käsialla ”Vain kerran vuodessa koristeet. ”

-Nämähän ovat varmasti maailman upeimmat joulukoristeet. Tohelo innostui ja lähti laatikoiden kanssa alas kuusen luokse.

Tohelo koristeli innoissaan kuusta ja oli kiivennyt tikkaille asettelemaan koristeita.

-Tohelo, sinähän olet saanut aikaan oikein kauniin kuusen. Martta Tarkanvartija totesi ihaillen mielessään kuinka ahkera Tohelo oli.

Tohelo nielaisi. Hän oli yrittänyt parhaansa olla laittamatta jouluvaloja solmuun ja yritti saada koristeet kauniiseen järjestykseen ja nyt hänen ihailemansa tonttu saapui katsomaan kuusta.

-Niin, minä.... yritin oikein.. .huolella. Tohelo tunsi taas punan nousevan poskilleen. Hän piti kuusenkoristetta käsissään kuin se oli hauraampi kuin lumihiutale. Hän kipusi varovasti tikkailta alas.

Martta Tarkanvartija hymyili ymmärtäväisesti ja auttoi koristeen ripustamisessa paikoilleen.

-Näen että olet nähnyt vaivaa. Kuusi näyttää ihastuttavalta. Martta Tarkanvartija ihasteli.

-Niinkuin sinäkin. Tohelo kuiskasi aivan hiljaa.

-Mitä sanoit? Martta Tarkanvartija kysyi. Tohelo oli aivan hiljaa. Hän oli vallan unohtanut että Martta Tarkanvartijalla oli äärettömän hyvä kuulo.

-Minä tuota... Minä tuota... Minä taidan pyörtyä. Tohelo sanoi ja sulki silmänsä, sillä juuri sillä hetkellä hänestä tuntui että hän voisi pyörtyä.

Tonttujen lauluhetki Tahvolle ( osa 13 )

  Tonttujen lauluhetki Tahvolle ( osa 13 ) 

Joulupukki päätti järjestää Tahvolle yllätyksenä, erityisen kiitoksen joka lämmittäisi hänen sydäntään. Joulupukki ehdotti tonttukuorolle että he harjoittelisivat Tahvolle ihan oman joululaulun. Siitä jäisi kaunis muisto Tahvolle. Sylvi Hymni kirjoitti laululle sanat ja sai tonttukuoron harjoittelemaan laulua.

-Tästä pitää sitten olla ihan hissukseen, ettei Tahvo saa mitään vihiä asiasta. Meillä on vain pari päivää aikaa harjoitella tätä. Sylvi Hymni muistutti jokaista laulajaa.

-Kuka saa Tahvon sitten aulaan juuri oikealla hetkellä? Yksi kuorolaisista kysyi.

-Minä uskon että saan Tahvon tulemaan. Tonttu vastasi ja niinpä muutaman päivän kuoro harjoittelun jälkeen tonttu pyysi Tahvoa tulemaan katsomaan olisiko hänen keräämät tavarat sopivia kierrätyshyllyyn. Käytävä tontun luokse kulki jouluaulan läpi ja sillä syyllä tonttu sai Tahvon jouluaulaan.

Samalla hetkellä kun Tahvo saapui aulaan, tontut astuivat esiin ja alkoivat laulaa Tahvolle kauniisti harjoiteltua laulua.

” Hiljainen hetki, kun tähdet loistaa,

täynnä rakkautta, laulumme tää sinulle soi. ”

Tahvo pysähtyi siihen paikkaan. Lauloiko kuoro juuri hänelle ?

”Oi Tahvo, sydän täynnä kultaa.

Huolehdit meistä, luot Joulutaloon joulun lämpöä

ja teet sen kodikkaaksi.

Oi Tahvo, kotitonttu ystävämme.

Sinä korjaat, vaalit, ohjaat ja järjestät

ja teet työtä arvokasta.

Tahvo, jokaisen nurkan, sinä tunnet niin.

Iloa tuot meille päivään jokaiseen.

Tämä laulumme nyt kaikukoon,

se kertokoon kiitoksemme.

Joulurauhaa toivotamme

ystävyyden liekin lepattaessa.

Sinä meille joulumielen tuot,

sitä emme unhoita milloinkaan....”

Tahvo oli aivan sanaton. Laulu oli niin kaunis.

-Te olette todentotta ajatelleet minua! Tämä oli niin kaunis lahja. Olen niin onnellinen, että minulla on sellaisia ystäviä kuin te olette. Tämä kyllä kruunasi lomani. En osaa edes tätä sanoin kuvailla. Tahvo pyyhi silmäkulmiaan.

-Sinun lomasi tuli juuri sopivaan aikaan. Halusimme muistaa sinua yllätyksellä kun olit niin harmissasi lomastasi. Joulupukki sanoi.

-En minä enää ole harmissani. Tahvo sanoi jatkaen. -Loma on tehnyt ihan hyvää.

-Hyvä, sehän on loman tarkoitus. Joulumuori sanoi.

-Tämä oli kyllä niin kaunis laulu. Se jää soimaan Joulutalon joka nurkkaan. Kiitos että olette perheeni. Tahvo kiitteli.

-Haluatko kuulla laulun uudestaan? Sylvi Hymni kysyi.

-Tietenkin. Tahvo ilahtui ja niin kuoro aloitti laulun uudestaan.

” Oi Tahvo. Sydän täynnä kultaa... ”. Tahvo koki olevansa äärettömän onnellinen ja vain nautti upeasta laulusta.

Laulun päättyessä Valoisa astui esiin pitäen käsissään pientä lahjapakettia.

-Tahvo, tämä lahja on meidän kiitoksemme sinulle. Joka kerta kun kuulet sen soivan, muista että me arvostamme sinua ja työtäsi ympäri vuoden. Valoisa sanoi.

Tahvo avasi lahjan ja soitti paketista löytynyttä kulkusta. Sen kilinä kaikui koko joulutalossa. Hän pyyhi kyyneliä silmistään.

-Kiitos ystävät. Tämä on enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tahvo sanoi liikuttuneena.

-Ole hyvä Tahvo. Olet meidän ihana kotitonttu. Valoisa sanoi ja ojensi nenäliinan Tahvolle.

-Nyt saat vielä nauttia muutaman päivän lomailusta ja sitten nähdään työn touhussa. Joulupukki sanoi.

-Kyllä, on ihana nähdä teitä kaikkia ja kiitos laulusta ja kulkusesta. Muistan tämän lahjan ikuisesti. Tahvo sanoi. Hänet oli kyllä yllätetty täysin.

Kierrätys hylly ( osa 12)

 Kierrätys hylly ( osa 12 ) 

Tahvo ei millään malttanut olla katsomatta miten kierrätyshylly alkoi toimia Joulutalossa. Kauko Partio, tarkkailijamestari tutki innoissaan kierrätyshyllyä.

-Katsos Tahvo, mitä löysin. Kauko Partio huudahti innoissaan.

-Tämä kultainen laatikko oli niin vanha ja kaunis, että otin sen eilen mukaani tästä hyllyltä.

-Ompas hieno laatikko. Tahvo iloitsi.

-En saanut sitä tässä mitenkään auki mutta huoneessani sitten sain sen työkalujen kanssa auki. Kun avasin laatikon, se oli täynnä vanhoja joululaulujen nuotteja. Ajattele, kuinka monta tarinaa ja muistoa ne sisältävät. Kauko Partio sanoi.

-Kukakohan laatikon oli tuonut? Tahvo mietti.

-Wilhelmi oli siivonnut ullakkoa ja tuonut sieltä tarpeettomia tavaroita tänne. Minä kävin kysymässä häneltä, tiesikö hän mitä laatikko sisälsi. Kauko Partio selitti.

-Tiesikö hän? Tahvo kuunteli kiinnostuneena.

-Ei tiennyt. Hän ei ollut huomannut että laatikko oli edes avattavissa. Hän oli luullut sen olevan koristelaatikko. Kauko Partio jatkoi.

-Mitä sinä teit nuoteille? Tahvo kysyi.

-Minä vein ne heti Rauha Nuotille että hän katsoisi ne läpi. Hän kertoi että ne ovat ikivanhoja. Ja aivan varmasti ovat, jos ne ovat pölyttyneet ullakolla. Nuotit olivat kuitenkin hyvässä kunnossa kun laatikko oli pysynyt suljettuna. Kauko Partio sanoi.

-Sehän oli todellinen löytö. Tahvo iloitsi.

-Todentotta oli. En olisi koskaan uskonut että tälläinen vanha laatikko voisi sisältää jotain näin ihmeellistä. Sehän on kuin löytäisi kadonneen aarteen! Kauko Partio oli niin ilahtunut ja jatkoi.

-Siksi minä tulin katsomaan löytyisikö täältä jotain muuta kivaa.

Tahvo katseli kierrätyshyllyä, suurin osa tavaroista oli jo vaihtanut omistajaa mutta myös uusia tavaroita komeili hyllyllä.

-Mikäs tämä on... Tahvo huomasi vanhan kirjan.

-Sekin on varmaan Wilhelmin tuoma ullakolta. Kauko Partio sanoi.

-Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Voisin ottaa sen lomalukemiseksi ja luettuani tuoda takaisin kiertoon. Tahvo sanoi.

-Eikös se juuri ole tämän kierrätyshyllyn idea? Kauko Partio kysyi.

-Se todellakin on juuri sen idea. Hyvä että tämä toimii. Tahvo vastasi ja otti kirjan itselleen luettavaksi. Tämän kirjan parissa loman viimeiset päivät kuluisivat täydellisesti.  

Tahvon uusi idea ( osa 11 )

 Tahvon uusi idea ( osa 11 )

Muutaman päivän kuluttua Tahvo huomasi vointinsa kohentuneen. Hän oli saanut nukuttua paremmin, hän oli todentotta yrittänyt olla tekemättä yhtään mitään. Hän oli huomannut jopa olevansa muista kiireisistä tontuista huolissaan, oliko heillä mahdollisuutta levätä ja lomailla. Hän kuitenkin luotti siihen että sihteeritonttu piti kaikkien lomailusta huolta, niin kuin hänenkin.

Tahvo huomasi huoneensa sivussa olevat jätesäkit ja yhtäkkiä hän keksi uuden idean. Hän voisikin rakentaa joulutaloon kierrätyshyllyn. Ihan pienen hyllykön ja siihen tontut voisivat tuoda kierrätykseen tavaraa ja ottaa mukaansa itselleen tarpeellista tavaraa. Ja mitä enemmän Tahvo mietti asiaa, sitä paremmalta se alkoi kuulostaa. Kierrätyshylly voisi tuoda iloa jokaiselle tontulle ja sehän oli Tahvon lempipuuhaa. Pitää huolta joulutalosta ja tuoda joulumieltä kaikille.

Hän meni verstaalle ja pyysi tammiveistäjän rakentamaan pienen hyllykön ja päätti viedä sen joulutalon käytävälle. Hän kirjoitti hyllykön eteen julisteen ja asetti itselleen ylimääräiset tavarat hyllylle.” tuo tullessas, vie mennessäs- Tavarat uuteen kiertoon. ”.

-Voiko lomailu tehdä näin hyvää että keksii uusia, hyviä ideoita ? Tahvo hymyili. Ehkäpä hän oli aiemmin pitänyt liian lyhyitä lomia. Ensi kesänä voisi todentotta olla kokonaiset neljä viikkoa lomalla jos hänellä vielä olisi sijainen.

Anna Tarina saapui katsomaan millainen Tahvon kierrätyshylly oli. Hän oli Tammiveistäjältä kuullut huhuja millainen kierrätyshylly olisi.

-Katsos Anna Tarina!  Tähän olen koonnut kaikki kierrätettävät materiaalit. Me tontut voimme tuoda tähän kaikkea itselle tarpeetonta, vaikka koristeita, lahjapaperia ,nauhoja, nappeja. Mitä tahansa mitä ei enää itse tarvitse. Tahvo selitti jatkaen.

-Eikä vain tuoda, vaan jokainen voi myös ottaa täältä jotakin, jos löytää käyttöä. Se on ikään kuin tavaran kiertoa ja vieläpä ilmaista. Hän jatkoi.

-Eli minä voisin tuoda tänne vaikka vanhan koristenauhan tai minulle pieneksi jääneen tonttulakin ja voisin vaihtaa sen vaikka erivärisiin askartelupapereihin. Anna Tarina tiedusteli.

-Aivan täsmälleen. Tahvo vastasi iloisesti.

-Ja näetkö nämä laatikot? Olen merkinnyt ne eri materiaaleille ja tähän hyllylle voisi laittaa isompia tavaroita jotta ne olisivat paremmin esillä. Tahvo jatkoi iloisena kertomistaan.

Anna Tarina tutki laatikoita uteliaana.

-Mitä jos ei ole mitään tuotavaa, niin saako silloinkin käydä katsomassa löytyykö itselle jotain? Anna Tarina kysyi.

-Tietenkin. Tärkeintä on, että kaikki mitä tänne tuodaan, on puhdasta ja vielä jotenkin käyttökelpoista. Se on loistava tapa oppia kierrättämisen tärkeyttä. Tahvo vastasi. Anna Tarina nyökkäsi hyväksyvästi.

-Olet keksinyt todella mahtavan jutun Tahvo. Tämä on varmasti jotain mikä leviää vielä kaikkialle. Anna Tarina  iloitsi ystävänsä puolesta.

Joulupukki ja Joulumuori ( osa 10)

 Joulupukki ja Joulumuori  ( osa 10 )

Joulumuori asteli Joulupukin työhuoneeseen. Siellä tuoksui kaneli ja vasta keitetty glögi. Joulupukki nosti katseensa työpöydän pitkältä toivelistalta ja katsoi kysyvänä Joulumuoria.

-Tahvosta vaan. Joulumuori aloitti.

-Mitäs meidän Tahvosta? Joulupukki kysyi. Hän muisti että Tahvo oli jäänyt lomalle aika kiukkuisena ja harmistuneena viikko sitten.

-Hän on kyllä poikkeuksellinen ja mietteliäs tonttu. Hän on niin ahkera ja aina valmis työntekoon. Hän haluaisi että Joulutalossa leijailee joulun taika ja haluaa tuode sen esiin. Hän ei vain malttaisi itse pysähtyä nauttimaan joulun taiasta ja tunnelmasta. Joulumuori vastasi.

-Mitäs sinä niin päättelet? Joulupukki kysyi.

-Minä törmäsin häneen tässä yksi päivä. Hän kysyi minulta mitä minä ajattelen lomailusta. Joulumuori vastasi.

-Hmmm ... Joulupukki kuunteli tarkkaavaisena.

-Kerroin hänelle että minusta loma on aikaa hengähtää mutta myös aikaa elää sydämensä mukaan. Kun annamme itsemme hengähtää, niin huomaamme nauttia myös arjen pienistä iloista jotka kaikessa muussa kiireessä saattaa unohtua. Joulumuori kertoi.

-Sinä olet hyvin viisas Joulumuori. Joulupukki totesi.

-Koetin selittää että loma ei tarkoita toimettomuutta vaan se on tilaisuus tehdä asioita, jotka tuottavat iloa ja antavat voimia. Kehotin häntä etsimään joululomaan iloa, levollisuutta ja rakkautta. Ne ovat lahjoja joita ei voi kääriä pakettiin, mutta jotka ovat niitä arvokkaimpia lahjoja mitä voimme toisillemme antaa. Joulumuori jatkoi.

-Hyvin selitetty että loma ei tarkoita toimettomuutta vaan uusia mahdollisuuksia tehdä itselle mieluisia. Hyvä on Joulumuori. Varmistakaamme että Tahvon loma on juuri sellainen- täynnä lämpöä ja rakkautta. Kenties voisimme keksiä jotakin erityistä, jotain, mikä auttaa häntä luomaan ikimuistoisia hetkiä. Joulupukki sanoi. Joulumuori hymyili.

-Juuri niin. Tahvo on muistuttanut meitä että joulu ei ole vain kiirettä ja lahjoja. Meidänkin tulee pysähtyä ja nauttia joulurauhasta. Ehkä Tahvon loma tuli juuri oikeaan aikaan että mekin osaamme pysähtyä keskellä kaiken kiireen. Joulumuori totesi.

Joulupukki nyökkäsi mietteliäänä. Hän mietti jo kovasti mikä voisi tuoda Tahvolle lämpöä ja rakkautta.

-Todellakin, joskus se mitä me jouluna annamme, ei tule paketeista. Se tulee sydämestä ja ajasta, jonka jaamme toistemme kanssa. Tahvo muistutti asioista juuri oikeaan aikaan. Joulupukki sanoi.

-Minä tiedän että sinä jos kuka, keksit parhaimman ajatuksen miten toteuttaa Tahvolle yllätyksen. Joulumuori sanoi ja halasi miestään.

Niinhän se oli, Joulupukki kyllä tunsi tonttujoukkonsa täydellisesti.