Sylviatunturin postitontut, osa 2.

  "Kling, kling, kling, kling..."  Soittokello kilisi Postitoimiston selvityshuoneessa. Se tarkoitti että kukaan ei saanut avata postikäytävän ovea. Silloin oli postia tulossa säkeittäin tonttujen käsiteltäväksi.

-Jestas miten tuo taas kilisee. Pitänee toivoa korvatulpat joululahjaksi. Kuului hiljainen mutina. Soittokello soi niin kauan kuin postia toimitettiin ja kun kello hiljeni, sai oven taas avata. 

-Tämähän on jo tuttua sinulle Apujunnu. Isokääntäjä tonttu hymähti pikkuiselle tontulle. 

-Ei korvat ikinä tälläiseen totu. Apujunnu mutisi.  Soittokello hiljeni ja Isokääntäjä avasi oven.

-Täällä on postisäkkejä ja isompia postipaketteja. Isokääntäjä totesi. Se tiesi töitä useammaksi tunniksi. Osa lapsista lähetti joulupukille myös joululahjoja ja ne käsiteltiin erikseen päivän päätteeksi. Osa lasten piirrustuksista päätyi ilmoitustaululle niin selvityshuoneeseen kuin ympäri joulutalon ilmoitustauluja. 

-Se alkaa olla kaikkialta maailmasta saapunut kirjeitä. Tässä vaiheessa jo marraskuuta. Yläkäpälä totesi lajitellessaan joulupukin kirjeitä eri maiden mukaan lajitteluhyllylle. 

Näin saatiin kartoitettua kuinka  paljon postia saapui ympäri maailmaa. Alhaalla kellarissa oli vielä tuhansien kirjeiden huone, joka oli täynnä lasten aiempina vuosina lähettämiä kirjeitä. Yläkäpälä piti kädessään Suomesta lähetettyä postia. Tähän ei tarvittu avuksi käsiala opas kirjaa vaan joulutoive oli kirjoitettu kauniilla selvällä käsialalla. 

-Tänä vuonna on lapsilla ollut enemmän aikaa kirjoittaa kirjeitä. Isokääntäjä totesi tyhjentäessä postisäkkejä käsiteltäväksi.

-Ihan hirveästi taas postia. Apujunnu katseli säkistä pursuavaa kirjetulvaa. Apujunnu oli pienimpiä postitonttuja ja vasta saapunut selvityshuoneeseen töihin. 

-Kyllä nämä on nopiaan hoidettu. Usko pois pikkuinen. Selkonen totesi. Hän oli selvittäjätonttu ja osasi laskea vuosien kokemuksella kauanko tälläisen postimäärän käsittelyyn menisi aikaa. Apujunnu kääntyi auttamaan muita. 

-Menee ainakin viikko. Apujunnu mutisi. Selkonen purskahti nauruun. Apujunnu oli aika mörökölli luonteeltaan mutta hyvin pikkuinen tonttu teki työnsä.

-Muutama tunti vain. Selkonen lohdutti. Tästäkin päivästä taas selvittäisiin.

Isokääntäjä oli jo työn touhussa suurennuslasin kanssa. Hän luki rivi kerrallaan joululahjatoive listaa. 8-vuotias Teemu toivoi lahjaksi junarataa ja junia. Lelupajan tontuille helppo homma. Teemu varmasti saisi junaradan junineen lahjaksi ja kirje sujahti lahjatoive käsittelyyn. 

-Muista Apujunnu laittaa erikoiskirjeet tänne omaan laatikkoon ja laatikko lopuksi alakertaan. Yläkäpälä ohjeisti. 

-Ai, tuhansien kirjeiden huoneeseen? Apujunnu varmisti.

-Ei vaan Suvi Salamalle. Yläkäpälä korjasi. Tuhansien kirjeiden huoneeseen vietyihin kirjeisiin ei enää koskettu sillä ne olivat kaikki käyneet tonttujen tarkkaavaiset silmät läpi ja niihin oli vastattu tavalla tai toisella. Useimmat postilaatikot siellä oli sinetöityjä ettei kukaan sekoittaisi niitä uusiin kirjeisiin. 

-Selvä. Apujunnu vastasi.

-Aina voi kysyä. Me neuvomme sinua ja autamme. Yhteistyöllä työt sujuu. Selkonen sanoi ja niin koko selvityshuoneen tonttujoukko jatkoi töitään joulukirjeiden selvittelyssä ja lajittelussa. Oletko sinä jo laittanut kirjeen tulemaan? 

Postitoimiston yläkerran tontut vasemmalta oikealle:

SELKONEN, Selvittäjätonttu.

YLÄKÄPÄLÄ, Jakajatonttu.

APUJUNNU, Postipoikatonttu.

ISOKÄÄNTÄJÄ, Posteljoonitonttu. 

Sylviatunturin postitontut, osa 1.

 "Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan

Ja punahilkan ja sudenkin harmaan,
Mutta poro tää
sulta usein unhoon jää..." 

Suvi Salama istui pöydän ääressä ja lauloi Petteri Punakuono laulua. Hänellä oli edessään erikoiskirjeitä joita lapset olivat lähettäneet joulupukille. Erikoiskirjeissä oli usein joulupukille erityispyyntö joka ei liittynyt joululahjatoiveisiin. Joulupukki halusi näihin kirjeisiin vastata itse kirjeellä.

-Hmmm... Hän keskeytti laulamisen kun ovi avautui. 

-Sinähän laulat jo kuin Sylvi Hymni. Kuriirimestari tonttu Kosti Postinen ihasteli.

-En kai nyt sentään. Suvi Salama sanoi. Sylvi Hymni oli tonttukuoron parhaimpia laulajia.  

-Joko olet liittynyt tonttukuoroon? Kosti Postinen kysyi. 

-En, en minä nyt niin osaa laulaa. Suvi Salama vastasi. Tonttukuoroon kaivattiin aina uusia laulajia ja siitä oli taukotilan ilmoitustaulullakin mainos. Suvi Salama oli nähnyt sen monta kertaa. 

-Onkos tullut jo paljon postia? Kosti Postinen kysyi. Häntä harmitti että silmälasit olivat jääneet omaan huoneeseen, niin hän ei pystynyt auttamaan postilaisia. Hän oli senioritonttu ja postitöistä osittain jo eläkkeellä kun näkö oli niin huonontunut. 

-Jonkin verran. Luulen että isoin urakka on vielä edessä. Suvi Salama vastasi ja nousi ottamaan uuden nipun erikoiskirjeitä käsiteltäväksi.

-Kyllä me olemme aikataulussa vielä. Viime vuonna postilakko teki sellaisen postiryppään että siitä ei meinattu selvitä. Tänä vuonna postin pitäisi kulkea normaaliin tapaan. Kirjepäällikkö tonttu Kalle totesi tarkistaen pöytänsä äärestä papereista. 

-Hyvä, hyvä. Parin viikon päästä on kiireisin viikko edessä. Tulen kyllä auttamaan heti Joulukuun alusta. Kosti Postinen tuumasi.

-Saanko pyytää aiemminkin töihin jos tulee jotain yllättävää? Kalle kysyi. 

-Tottakai. Olisin nytkin voinut mennä yläkertaan töihin, mutta minulla ei ole laseja. Kosti Postinen vastasi harmitellen.

- Kyllä siellä vielä pärjätään. Älä huoli, sinä varmasti saat tehdä töitä vielä sydämesi pohjasta. Kalle lohdutti. Kosti Postinen oli ensimmäisiä postitoimistoon töihin tulleita tonttuja ja oli edennyt urallaan mestaritontuksi asti. 

-Kiitos Kalle. Sitä vain... Sitä niin haluaisi olla vieläkin nuori, notkea jalkainen ja joka päivä kaikessa mukana. Kosti Postinen sanoi.

-Höpsistä. Sinähän olet nuori, notkea jalkainen ja kaikessa mukana. Tämä paikka ei pyörisi ilman sinun tietojasi ja taitojasi. Nuorempi tonttupolvi kunnioittaa ja arvostaa sinua ja on hyvä että opetat heitä täällä. Kalle sanoi. 

-Olen samaa mieltä. Suvi Salama sanoi.

-Kiitos, kiitos ystävät. Minäpä kätken nämä sanat sydämeeni. Kosti Postinen herkistyi. Kalle ojensi nenäliinan Kosti Postiselle. 

-Nyt kipaiset vaikka kahville, haet silmälasit ja tulet sitten uudestaan tänne jos tekemistä kaipaat. Postipalaverimme on torstaina 10.12, saat silloin pitää postipuheen kaikille tontuille.  Kalle katsoi ilmoitustaulua ja taputti ystäväänsä olkapäähän. Kosti Postinen oli Kallen aikoinaan perehdyttänyt postitoimiston  töihin ja Kalle arvosti sitä suuresti. 

-Kiitos Kalle. Kosti Postinen sanoi ja pyyhi silmänsä. Hän vielä saapuisi postitoimistoon illemmalla uudestaan. Postitoimisto oli näin joulun lähestyessä yksi Joulutalon kiireisimmistä paikoista. 

Postitoimiston alakerran tontut vasemmalta oikealle:

SUVI SALAMA, Lajittelijatonttu. 

KALLE, Kirjepäällikkö tonttu.

KOSTI POSTINEN, Kuriirimestari tonttu.