Joulutalon pohjoispääty

  Joulutalon yläpuolelle on rakennettu Pohjoispääty. Nämä kaikki roomboxit ovat liikkuteltavissa ja etupaneelit avattavissa. Roomboxit saa myös alas pöydälle jos haluaa kuvata tarinoihin kuvia paremmin. ( Ei tarvitse seisoa tuolilla ja kurkotella korkeuksissa. ) 

Käydäänkö katsomassa mitä näiden ovien takaa löytyy? =) 

Ylimpänä on ruokasali. Siellä tontut käyvät syömässä suuren pöydän ääressä. Tämän pöydän tuolineen olen aikoinaan tilannut Tuija Salmiselta, tuijan minit verkkokaupan linkki löytyy täältä: tuijanminipuoti . Tuijan tekemiä kalusteita löytyy joulutalosta myös muualtakin. Olen useampia ostanut messuilta ja sijoittanut joulutalon eri huoneisiin. Ruokasaliin halusin oikein suuren pöydän jotta voin kuvata siellä tonttujoukon tarinoita. 

Siitä pääsemmekin pohjoispäädyn oikealle puolelle. Sieltä löytyy uudemmassa kuosissa tonttujen nukkumahuone sekä yläparvi. Nukkumahuoneessa nukkuu muutamia tonttuja kerros'sängyissä ja vanhojen kirjeiden salaisuus-tarinoissa paljastui salaovi yläparvelle. Silloin se oli kaiken vanhan rakennustarvikkeen täyttämänä, mutta sinne on rakentunut sittemmin lisää kerros'sänkyjä tontuille. 

Pohjoispääsyn vasemmalla puolella on Joulupukin työtilat eli Joulupukin olohuone ja Joulupukin työhuone. Nämä ovat kaikissa väreissään lempihuoneitani.

Keskellä pohjoispäätyä on pohjoispäädyn aula. Aulasta lähtee ovi joulupukin olohuoneeseen, toinen ovi joulupukin työhuoneeseen ja köysitikkaat ullakolle jossa asuu ikuisuustonttu Naada Juuppanen. 

Tätä aulaa rakentaessa en yhtään tiennyt mitä tänne tulisi tai miten tämän sisustaisin. 

Joulupukin pikkuveli katselee tyhjää tilaa ja siitä se tarina välähti. Ikuisuustonttu Naada Juuppanen muutti yläkertaan ja joulupukin veljien kyläillessä joulutalossa oli Naada Juuppanen kadottanut joulumielensä. Joulupukki ei halunnut hänen mieltään pahoittaa, joten aulassa ei ollut mitään joulukoristeita. 

Vierailun aikana Naada Juuppanen löysi joulumielensä takaisin ja samalla aula muuttui aivan toisenlaiseksi. Joulupukin sisko ja veljet koristelivat sen jouluiseksi. 

Olen halunnut rakentaa Joulutaloon myös salaisia ovia ja piilopaikkoja. Sellaisia joista en vielä välttämättä itsekkään tiedä kuka tontuista niissä majailee tai viettää aikaansa. Tarinoita tehdessä voi sitten tontut seikkailla siellä ja täällä.

Myöhemmin vielä aula täyttyi Joulutalon väen valokuvista, niistä näkee hyvin kenen asuttama joulutalo on. 

Aulasta pitävät huolen Naada Juuppanen ja hänen koiransa Hukkapala. Köysitikkaat vievät ylös ullakolle Naada Juuppasen kotiin. 

Sellainen on Joulutalon pohjoispääty. Enempää huoneita ei mahtunut joulutalon yläpuolelle joten tällä hetkellä pohjoispääty jää tämän kokoiseksi. =)

Sylviatunturin keittiönväkeä =)

  -Täällä tuoksuu niin hyvältä. Tahmatassun nenään kantautui tupakeittiön leipomusten tuoksu. 

-Mitäköhän Kaneliina on tänään leiponut? Mennäänkö katsomaan lähempää? Manteli, keittiötonttu kysyi.

-Mennään vaan. Tahmatassu, Joulutalon herkkutonttu vastasi. Hän rakasti yli kaiken kaikkea missä oli suklaata. Tänään tupakeittiössä ei kuitenkaan tuoksunut suklaa vaan uuni tuore pulla. 

Keittolainen, maustajatonttu, katsoi ettei mikään päässyt palamaan mustaksi leivinuunissa. Leivinuunia oli jo edellisenä päivänä lämmitetty että tänään voisi olla leipomispäivä. 

-Katso Manteli. Täällähän on kanelikuusipullaa. Tahmatassu ihasteli. 

-Nams, saammekohan tätä herkkua päiväkahvilla. Manteli mietti. 

-Valmista olisi. Keittolainen totesi Kaneliinalle. Kaneliina, leipuritonttu oli valmiina nappaamaan patalaput käsiensä suojaksi. 

-Kaneliina, saadaanko me tänään kanelikuusipullaa? Manteli kysyi innoissaan. 

-Kyllä varmasti. Mennäänpäs katsomaan mitä uunista tulee. Kaneliina hymyili pikkuisille tontuille. 

-Joudutte vielä tovin odottamaan, tämä kanelikuusi on todella kuuma. Kaneliina sanoi ja laski pellin jäähtymään.

-Onko vielä monta tulossa? Keittolainen kysyi.

-Viisi vielä jäljellä, sitten on kaikki paistettu. Kaneliina vastasi.

Oiva Hetki, Joulutalon kokkimestari käänsi suuren reseptikirjan väärinpäin. Parempi ettei joulun herkkuohjeet olisi suoraan esillä kaikille. Tupakeittiöön saattaisi pullan tuoksun perässä saapua yksi jos toinenkin tonttu. 

Oiva Hetki teki pääasiassa Joulutalossa ruokaa tontuille. Hän suunnitteli ruokalistat yhdessä taloustonttu Iitan kanssa. 

-Missäs Iita oikein on? Oiva Hetki kyseli Papu Kujeilijalta.

-Taisi mennä Sokerillan kanssa kellariin hakemaan hilloja. Sokerilla on illalla tekemässä jotain kakkua ja haluaa hilloa väliin. Papu Kujeilija, soppatonttu vastasi. 

-Kenen tontun syntymäpäivä on huomenna? Oiva Hetki kyseli. Yleensä Sokerilla teki kakun jos jollain tontulla oli syntymäpäivä ja kakkuja saikin tehdä melkein joka viikko, yhden jos toisenkin. 

-En huomannut kysyä. Papu Kujeilija sanoi ja mietti saisiko jo ottaa nisupullan syötäväksi.Ne näyttivät kertakaikkiaan niin hyviltä. 

Kellarissa Sokerilla käänteli hillopurkkeja ja mietti mitä laittaisi kakun väliin. 

Ainakin vaihtoehtoja riittäisi. Joulutalossa oli syksyisin säilöntä talkoot ja koko keittiöväki purkitti niin suolaisia kuin makeita säilykkeitä talveksi kellariin talteen. 

-Mustikkaa vai mansikkaa? Sokerilla yritti päättää.

-Vaihtelu virkistää. Ota välillä lakkaa. Iita, taloustonttu ehdotti. 

-Sehän voisikin sopia hyvin. Oliko meillä sitä vielä minkä verran? Sokerilla päätti tarkistaa. Viimeksi hän oli tehnyt mustikkakakun niin lakka voisikin olla hyvää tällä kertaa. 

-Minä otan punajuuria ja perunoita. Jos Oiva Hetki tekisi päivällisellä lihakastiketta, niin kylkeen sopisi punajuurisose ja perunamuusi. Iita mietti ja katseli vihannesvalikoimaa. 

-Täällähän lakkapurkit on. Kukas näitä on siirtänyt tälle hyllylle? Sokerilla löysi lakkahillo purkit.

-Hyvä kun löytyi. Saat auttaa viemään perunoita myöhemmin tupakeittiöön. Sitten kun muut ovat saaneet leipomiset tehtyä loppuun. Iita sanoi.

-Sopii. Sokerilla sanoi.

-Kenen syntymäpäivä huomenna muuten on? Iita kysyi.

-Hyvämieli täyttää 85-vuotta. Sokerilla vastasi. 

-Nuori mies vielä. Iita hymähti ja kaksi lähti takaisin tupakeittiöön tarvikkeineen. Töitä olisi vielä tänäänkin tehtävänä kummallakin.

Tässäpä Joulutalon keittiöväkeä. Ylemmässä kuvassa siis Iita ja Sokerilla. Alemmassa kuvassa Papu Kujeilija, Keittolainen, Tahmatassu, Manteli, Kaneliina ja Oiva Hetki. 

Oppi-ikäiset tontut =)

 "Oppi-ikäiset tontut opiskelevat innoissaan tehtäviä tonttujen. Opettajat neuvovat, ohjaavat ja seurailevat miten edistyy tontun tehtäviin valmistautuminen. " 

Nämä Sylviatunturin oppi-ikäiset tontut ovat alle 200-vuotiaita. He ovat useimmiten koulussa opiskelemassa perustietoja, perus kouluaineita, tulevia tonttutehtäviään tai tonttujen yleisiä tonttutaitoja. Osa oppi-ikäisistä tontuista saattaa olla Joulutalossa tonttutyön harjoittelussa. Koulun opettajat tai tonttutyön valvoja opettaa heille kaiken tarvittavan tiedon ja viimeisinä vuosina oppi-ikäisenä perehdytään pelkästään omaan tulevaan tonttutehtävään. 

Haluaisitko tutustua Sylviatunturin oppi-ikäisiin tonttuihin? Käydäänkö kurkkaamassa missä oppi-ikäiset tontut ovat tänään? 

Oppi-ikäiset tontut ovat selkeästi vallanneet Joulutalon kirjaston. Anna Tarina tutkii kirjapinoja. Hän haluaisi löytää uuden kirjan luettavaksi sillä hän on joulutalon kirjoittajatonttu. 

Ehtivä, hän on Joulutalon yksi kiireisimmistä tontuista. Hänestä saatat nähdä vilauksen illan pimentyessä tai aamun hämärässä. Hän on yksi tarkkailijatontuista joka raportoi Joulupukille miten lapset käyttäytyvät. 

Velmu Unekas ja Jalava ovat työharjoittelijoina Joulutalossa. 

-Voidaanko me karata täältä? Velmu Unekas kysyi. 

-Minun pitäisi tutkia tätä puun rakentamisen historia kirja kirjavarastosta. En usko että Tammiveistäjä katsoi hyvällä jos menen ilman kirjaa takaisin puuverstaalle. Jalava vastasi. Velmu Unekas hymähti väsyneenä. Voisipa sitä mennä vain nukkumaan päiväunet. Hän haaveili ja keksi sitten. Jospa hän vaihvihkaa katoasi kirjavarastoon. Siellä voisi kenties hetken nukkua... 

Salmu Solmunen etsi innoissaan uusia ideoita joulukirjoista .Hän on Joulutalon aloitetonttu ja kuuluu tonttutoimikuntaan. Nosto Kohotus, ohjaajatonttu oli omissa mietteissään. Hän kuuluu kuljetustiimiin ja kuljettaa Joulutalon lähetyksiä. 

-Hmm... Olikohan kuljetuspäällikkö suunnitellut tälle päivälle jotain palaveria joulun aikatauluista? Nosto Kohotus mietti. 

Tiedätkö sinä kuinka paljon näin syksyn pimentyessä Joulutalossa onkaan palavereita? Tonttutoimikunta, kuljetustiimi, tarkkailijatontut, postitontut ja moni muu ovat kalentereineen todella kiireisiä tällä hetkellä. 

Jatketaanko matkaa? 

Hiljainen supina kuului toisen pöydän äärestä. 

-Joko olet hankkinut joulukalenterin? Keittolainen kysyi Miina Lelumaalta.

-En vielä. Miina Lelumaa vastasi. Miina Lelumaa on valmistajatonttu ja menossa Lelupajalle töihin.

-Jännittääkö uudet työt? Keittolainen kysyi.

-Kyllä, on niin paljon opittavaa. Miina Lelumaa vastasi. 

-Minusta ei olisi kyllä siihen työhön. Keittolainen tuumasi.

-Enkä minä voisi kuvitella tekeväni päivääkään töitä keittiössä. Miina Lelumaa hymähti. 

-Sehän on maailman helpointa hommaa. Keittolainen naurahti. 

-Helppo se on maustajatonttuna tehdä mitä ruokia vain. Miina Lelumaa pyöritti päätään. 

-Shhhh... Kuului heidän takaansa. 

-Teidän pitäisi olla hiljempaa. Muutoin kirjastotonttu tulee tänne. Valoisa, valotonttu kuiskasi. Hän toimi viime vuonna Joulutalossa Lucian päivänä Lucia-neitona. Valoisa ihasteli miten kirjaston joulukuusi valaisi koko kirjaston. Pian saisi Joulutalon kaikki jouluvalot sytyttää. 

-Me ollaan hiljempaa. Miina Lelumaa kuiskasi takaisin ja tökkäisi keittolaista.

-Ei metelöidä enää. 

Justiinsa, lähettäjätonttu kuuluu myös kuljetustiimiin. Hän seurasi miten Velmu Unekas hiipi kirjavarastoon. 

-Nukkumaan se on taas menossa. Miten voikaan tontulla olla noin hyvät unenlahjat? Justiinsa mietti. 

-Mitä sanoit? Salmu Solmunen kysyi hänen takaansa. 

-Taisi Velmu Unekas mennä päiväunille. Hän vastasi ja istuutui Salmu Solmusen seuraan. 

-Löytyykö uusia ideoita? Justiinsa jatkoi kysyen. 

-Tänä vuonna voisimme järjestää pikkujoulun aivan uudella tavalla. Jos ehdottaisin tonttutoimikunnassa että se määriteltäisiin viralliseksi vapaapäiväksi ja voisimme sitten järjestää isot pikkujoulut... Salmu Solmunen selitti aivan innoissaan. 

-Tuohan kuullostaa täydelliseltä. Justiinsa sanoi. 

-Niin ja tässä olisi vielä perustelut... Salmu Solmunen jatkoi kertomistaan. 

Kolmannen pöydän ääressä sentään oli hiljaista. 

Suvi Salama, lajittelijatonttu oli juuri kertonut että hänellä alkaisi viimeinen vuosi oppi-ikäisenä. Sitten hänestä tulisi tehtävätonttu. 

-Minä täytän tänä vuonna 200 vuotta. Olen ollut työharjoittelussa jo 5 vuotta ja valmistun vuoden päästä. Hän kertoi muille tuolissa istuen. 

-Onko siitä jo niin kauan aikaa? Tuomas, jouluntuojatonttu kysyi häntä vastapäätä.

-On, Kalle, meidän kirjepäällikkö on opettanut kaiken mitä vain voi. Saan tänä jouluna johtaa muutaman viikon postin lajittelua ja suoritan loppukokeen. Suvi Salama selitti. 

-Loppukoe... Urho Mainio nielaisi Suvi Salaman vierestä seisomasta. Hän kuului lelutiimiin joka suunnitteli joka vuosi uusia leluja. Hänen työnkuvaansa kuului testaajatonttuna lelujen kestävyyden testaaminen. 

-Minä luulen että kun on loppukokeen aika, me kaikki selvitämme sen. Me osaamme silloin jo kaiken. Nuutin'niemi lohdutti Urho Mainiota. Hän oli Joulutalon Reipastonttu.

Jalava, puutonttu oli laskenut puun rakentamisen historia kirjan pöydälle. 

-Meistä tulee vielä hyviä tonttuja, ihan meistä jokaisesta. Hän sanoi kaikille. 

-Olen samaa mieltä. Me ollaan nyt jo hyviä tonttuja. Meillä kaikilla on oma tonttutehtävä ja meitä kaikkia täällä tarvitaan. Nuutin'niemi rohkaisi kaikkia. 

Kirjastotonttu Riimi Sanavainen asteli kirjastoon. Oppi-ikäiset tontut osasivat kyllä olla kirjastossa hiljaa. Pikkuiset tontut sen sijaan innostuivat välillä metelöimään niin, että kirjailijatonttu Aukusti Tarinala karkasi kirjastosta pois. 

-Kolmetoista, neljätoista...  Riimi Sanavainen laski mielessään. Ketkäs oppi-ikäisistä tontuista puuttui vielä? Samassa hän muistikin. Liinaharja oli varmasti tallilla ja Hento Sirovarvas Lelupajalla. 

-Onko täällä kaikki hyvin? Hän kysyi oppi-ikäisiltä. 

-Kaikki on hyvin. Kiitos vain. Anna Tarina vastasi. Riimi Sanavainen oli tyytyväinen. Hänestä kirjasto oli Joulutalon parhain huone. 

Aikamoinen joukko oppi-ikäisiä tonttuja Joulutalossa, vai mitä sinä sanot? Haluaisitko tutustua näihin tonttuihin vielä paremmin? Vai jatkammeko matkaa ja käymme kurkkaamassa mitä Sylviatunturin tehtävätontut tekevät? Heitä taitaakin olla vielä suurempi joukko =) 

   -Heidi- 

Me tulemme taas seikkailemaan =)

                                            ME TULEMME TAAS SEIKKAILEMAAN =)¨

Tänäkin jouluna 2021 pääset Sylviatunturin tarinoihin mukaan. Hyvän mielen kuvia ja tarinoita tulossa jälleen marraskuun loppupuolelta aivan jouluun asti. =)  Tässä ylempänä kuvassa Sylviatunturin pienimmät tontut, alle 100-vuotiaat pikkuiset tontut. 

Kirjolohekas ja Rannankari ovat valmiina tämän vuoden seikkailuihin. Heidän takanaan pilkahtaa Sylviatunturin yksi uusimmista huoneista. Saatatkin ehkä arvata mikä huone on kyseessä? 

                                         Tervetuloa nauttimaan jouluhetkistä Sylviatunturille =)