Tahvon loma päättyy ( osa 16)

 Tahvon loma päättyy ( osa 16 ) 

Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 15)

 Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 15 )

Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 )

  Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 ) 

Tohelo, kiiretonttu oli aivan innoissaan. Hän oli saanut toimia melkein viimeiset pari viikkoa kotitonttu Tahvon sijaisena. Tai oikeastaan joulupukki oli kyllä jo sanonut parin päivän kuluttua että oli tyytyväinen Tohelon apuun ja Tohelo voisi kysyä tarvitsisiko joku muu tonttu apua. Tohelo oli vakuuttanut Joulupukille että selviytyisi ihan mistä tahansa Tahvon työstä ja tekisi sen kunnialla Tahvon loman päättymiseen asti.

-Tohelo! Tahvon tilaama kuusi on saapunut. Se pitäisi asettaa aulaan paikoilleen ja koristella. Kuusi Taimisto, puutarhuritonttu sanoi Tohelolle.

-Ilman muuta, ilman muuta. Minä hoidan. Tohelo totesi tomerasti miettien miten hän ikinä saisi kuusen yksinään paikoilleen.

-Minä autan sinua saamaan kuusen paikoilleen mutta loput saat hoitaa itse. Tahvo kyllä tietää mistä löytyy koristeet. Kuusi Taimisto sanoi.

-Ilman muuta, kiitos kun autat. Minä en häiritse Tahvoa hänen lomallaan. Uskon että koristeet ovat vintillä,niin käyn hakemassa ne kun kuusi on pystyssä. Tohelo sanoi.

-Hyvä. Kuusi Taimisto totesi ja yhdessä he asettivat aulaan ison vihreän kuusen paikoilleen. Kuusi Taimisto jatkoi matkaansa ja Tohelo kipaisi vintille. Hän löysi kaksi koristelaatikkoa joihin oli kirjoitettu Tahvon kauniilla käsialla ”Vain kerran vuodessa koristeet. ”

-Nämähän ovat varmasti maailman upeimmat joulukoristeet. Tohelo innostui ja lähti laatikoiden kanssa alas kuusen luokse.

Tohelo koristeli innoissaan kuusta ja oli kiivennyt tikkaille asettelemaan koristeita.

-Tohelo, sinähän olet saanut aikaan oikein kauniin kuusen. Martta Tarkanvartija totesi ihaillen mielessään kuinka ahkera Tohelo oli.

Tohelo nielaisi. Hän oli yrittänyt parhaansa olla laittamatta jouluvaloja solmuun ja yritti saada koristeet kauniiseen järjestykseen ja nyt hänen ihailemansa tonttu saapui katsomaan kuusta.

-Niin, minä.... yritin oikein.. .huolella. Tohelo tunsi taas punan nousevan poskilleen. Hän piti kuusenkoristetta käsissään kuin se oli hauraampi kuin lumihiutale. Hän kipusi varovasti tikkailta alas.

Martta Tarkanvartija hymyili ymmärtäväisesti ja auttoi koristeen ripustamisessa paikoilleen.

-Näen että olet nähnyt vaivaa. Kuusi näyttää ihastuttavalta. Martta Tarkanvartija ihasteli.

-Niinkuin sinäkin. Tohelo kuiskasi aivan hiljaa.

-Mitä sanoit? Martta Tarkanvartija kysyi. Tohelo oli aivan hiljaa. Hän oli vallan unohtanut että Martta Tarkanvartijalla oli äärettömän hyvä kuulo.

-Minä tuota... Minä tuota... Minä taidan pyörtyä. Tohelo sanoi ja sulki silmänsä, sillä juuri sillä hetkellä hänestä tuntui että hän voisi pyörtyä.

Tonttujen lauluhetki Tahvolle ( osa 13 )

  Tonttujen lauluhetki Tahvolle ( osa 13 ) 

Joulupukki päätti järjestää Tahvolle yllätyksenä, erityisen kiitoksen joka lämmittäisi hänen sydäntään. Joulupukki ehdotti tonttukuorolle että he harjoittelisivat Tahvolle ihan oman joululaulun. Siitä jäisi kaunis muisto Tahvolle. Sylvi Hymni kirjoitti laululle sanat ja sai tonttukuoron harjoittelemaan laulua.

-Tästä pitää sitten olla ihan hissukseen, ettei Tahvo saa mitään vihiä asiasta. Meillä on vain pari päivää aikaa harjoitella tätä. Sylvi Hymni muistutti jokaista laulajaa.

-Kuka saa Tahvon sitten aulaan juuri oikealla hetkellä? Yksi kuorolaisista kysyi.

-Minä uskon että saan Tahvon tulemaan. Tonttu vastasi ja niinpä muutaman päivän kuoro harjoittelun jälkeen tonttu pyysi Tahvoa tulemaan katsomaan olisiko hänen keräämät tavarat sopivia kierrätyshyllyyn. Käytävä tontun luokse kulki jouluaulan läpi ja sillä syyllä tonttu sai Tahvon jouluaulaan.

Samalla hetkellä kun Tahvo saapui aulaan, tontut astuivat esiin ja alkoivat laulaa Tahvolle kauniisti harjoiteltua laulua.

” Hiljainen hetki, kun tähdet loistaa,

täynnä rakkautta, laulumme tää sinulle soi. ”

Tahvo pysähtyi siihen paikkaan. Lauloiko kuoro juuri hänelle ?

”Oi Tahvo, sydän täynnä kultaa.

Huolehdit meistä, luot Joulutaloon joulun lämpöä

ja teet sen kodikkaaksi.

Oi Tahvo, kotitonttu ystävämme.

Sinä korjaat, vaalit, ohjaat ja järjestät

ja teet työtä arvokasta.

Tahvo, jokaisen nurkan, sinä tunnet niin.

Iloa tuot meille päivään jokaiseen.

Tämä laulumme nyt kaikukoon,

se kertokoon kiitoksemme.

Joulurauhaa toivotamme

ystävyyden liekin lepattaessa.

Sinä meille joulumielen tuot,

sitä emme unhoita milloinkaan....”

Tahvo oli aivan sanaton. Laulu oli niin kaunis.

-Te olette todentotta ajatelleet minua! Tämä oli niin kaunis lahja. Olen niin onnellinen, että minulla on sellaisia ystäviä kuin te olette. Tämä kyllä kruunasi lomani. En osaa edes tätä sanoin kuvailla. Tahvo pyyhi silmäkulmiaan.

-Sinun lomasi tuli juuri sopivaan aikaan. Halusimme muistaa sinua yllätyksellä kun olit niin harmissasi lomastasi. Joulupukki sanoi.

-En minä enää ole harmissani. Tahvo sanoi jatkaen. -Loma on tehnyt ihan hyvää.

-Hyvä, sehän on loman tarkoitus. Joulumuori sanoi.

-Tämä oli kyllä niin kaunis laulu. Se jää soimaan Joulutalon joka nurkkaan. Kiitos että olette perheeni. Tahvo kiitteli.

-Haluatko kuulla laulun uudestaan? Sylvi Hymni kysyi.

-Tietenkin. Tahvo ilahtui ja niin kuoro aloitti laulun uudestaan.

” Oi Tahvo. Sydän täynnä kultaa... ”. Tahvo koki olevansa äärettömän onnellinen ja vain nautti upeasta laulusta.

Laulun päättyessä Valoisa astui esiin pitäen käsissään pientä lahjapakettia.

-Tahvo, tämä lahja on meidän kiitoksemme sinulle. Joka kerta kun kuulet sen soivan, muista että me arvostamme sinua ja työtäsi ympäri vuoden. Valoisa sanoi.

Tahvo avasi lahjan ja soitti paketista löytynyttä kulkusta. Sen kilinä kaikui koko joulutalossa. Hän pyyhi kyyneliä silmistään.

-Kiitos ystävät. Tämä on enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tahvo sanoi liikuttuneena.

-Ole hyvä Tahvo. Olet meidän ihana kotitonttu. Valoisa sanoi ja ojensi nenäliinan Tahvolle.

-Nyt saat vielä nauttia muutaman päivän lomailusta ja sitten nähdään työn touhussa. Joulupukki sanoi.

-Kyllä, on ihana nähdä teitä kaikkia ja kiitos laulusta ja kulkusesta. Muistan tämän lahjan ikuisesti. Tahvo sanoi. Hänet oli kyllä yllätetty täysin.

Kierrätys hylly ( osa 12)

 Kierrätys hylly ( osa 12 ) 

Tahvo ei millään malttanut olla katsomatta miten kierrätyshylly alkoi toimia Joulutalossa. Kauko Partio, tarkkailijamestari tutki innoissaan kierrätyshyllyä.

-Katsos Tahvo, mitä löysin. Kauko Partio huudahti innoissaan.

-Tämä kultainen laatikko oli niin vanha ja kaunis, että otin sen eilen mukaani tästä hyllyltä.

-Ompas hieno laatikko. Tahvo iloitsi.

-En saanut sitä tässä mitenkään auki mutta huoneessani sitten sain sen työkalujen kanssa auki. Kun avasin laatikon, se oli täynnä vanhoja joululaulujen nuotteja. Ajattele, kuinka monta tarinaa ja muistoa ne sisältävät. Kauko Partio sanoi.

-Kukakohan laatikon oli tuonut? Tahvo mietti.

-Wilhelmi oli siivonnut ullakkoa ja tuonut sieltä tarpeettomia tavaroita tänne. Minä kävin kysymässä häneltä, tiesikö hän mitä laatikko sisälsi. Kauko Partio selitti.

-Tiesikö hän? Tahvo kuunteli kiinnostuneena.

-Ei tiennyt. Hän ei ollut huomannut että laatikko oli edes avattavissa. Hän oli luullut sen olevan koristelaatikko. Kauko Partio jatkoi.

-Mitä sinä teit nuoteille? Tahvo kysyi.

-Minä vein ne heti Rauha Nuotille että hän katsoisi ne läpi. Hän kertoi että ne ovat ikivanhoja. Ja aivan varmasti ovat, jos ne ovat pölyttyneet ullakolla. Nuotit olivat kuitenkin hyvässä kunnossa kun laatikko oli pysynyt suljettuna. Kauko Partio sanoi.

-Sehän oli todellinen löytö. Tahvo iloitsi.

-Todentotta oli. En olisi koskaan uskonut että tälläinen vanha laatikko voisi sisältää jotain näin ihmeellistä. Sehän on kuin löytäisi kadonneen aarteen! Kauko Partio oli niin ilahtunut ja jatkoi.

-Siksi minä tulin katsomaan löytyisikö täältä jotain muuta kivaa.

Tahvo katseli kierrätyshyllyä, suurin osa tavaroista oli jo vaihtanut omistajaa mutta myös uusia tavaroita komeili hyllyllä.

-Mikäs tämä on... Tahvo huomasi vanhan kirjan.

-Sekin on varmaan Wilhelmin tuoma ullakolta. Kauko Partio sanoi.

-Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Voisin ottaa sen lomalukemiseksi ja luettuani tuoda takaisin kiertoon. Tahvo sanoi.

-Eikös se juuri ole tämän kierrätyshyllyn idea? Kauko Partio kysyi.

-Se todellakin on juuri sen idea. Hyvä että tämä toimii. Tahvo vastasi ja otti kirjan itselleen luettavaksi. Tämän kirjan parissa loman viimeiset päivät kuluisivat täydellisesti.  

Tahvon uusi idea ( osa 11 )

 Tahvon uusi idea ( osa 11 )

Muutaman päivän kuluttua Tahvo huomasi vointinsa kohentuneen. Hän oli saanut nukuttua paremmin, hän oli todentotta yrittänyt olla tekemättä yhtään mitään. Hän oli huomannut jopa olevansa muista kiireisistä tontuista huolissaan, oliko heillä mahdollisuutta levätä ja lomailla. Hän kuitenkin luotti siihen että sihteeritonttu piti kaikkien lomailusta huolta, niin kuin hänenkin.

Tahvo huomasi huoneensa sivussa olevat jätesäkit ja yhtäkkiä hän keksi uuden idean. Hän voisikin rakentaa joulutaloon kierrätyshyllyn. Ihan pienen hyllykön ja siihen tontut voisivat tuoda kierrätykseen tavaraa ja ottaa mukaansa itselleen tarpeellista tavaraa. Ja mitä enemmän Tahvo mietti asiaa, sitä paremmalta se alkoi kuulostaa. Kierrätyshylly voisi tuoda iloa jokaiselle tontulle ja sehän oli Tahvon lempipuuhaa. Pitää huolta joulutalosta ja tuoda joulumieltä kaikille.

Hän meni verstaalle ja pyysi tammiveistäjän rakentamaan pienen hyllykön ja päätti viedä sen joulutalon käytävälle. Hän kirjoitti hyllykön eteen julisteen ja asetti itselleen ylimääräiset tavarat hyllylle.” tuo tullessas, vie mennessäs- Tavarat uuteen kiertoon. ”.

-Voiko lomailu tehdä näin hyvää että keksii uusia, hyviä ideoita ? Tahvo hymyili. Ehkäpä hän oli aiemmin pitänyt liian lyhyitä lomia. Ensi kesänä voisi todentotta olla kokonaiset neljä viikkoa lomalla jos hänellä vielä olisi sijainen.

Anna Tarina saapui katsomaan millainen Tahvon kierrätyshylly oli. Hän oli Tammiveistäjältä kuullut huhuja millainen kierrätyshylly olisi.

-Katsos Anna Tarina!  Tähän olen koonnut kaikki kierrätettävät materiaalit. Me tontut voimme tuoda tähän kaikkea itselle tarpeetonta, vaikka koristeita, lahjapaperia ,nauhoja, nappeja. Mitä tahansa mitä ei enää itse tarvitse. Tahvo selitti jatkaen.

-Eikä vain tuoda, vaan jokainen voi myös ottaa täältä jotakin, jos löytää käyttöä. Se on ikään kuin tavaran kiertoa ja vieläpä ilmaista. Hän jatkoi.

-Eli minä voisin tuoda tänne vaikka vanhan koristenauhan tai minulle pieneksi jääneen tonttulakin ja voisin vaihtaa sen vaikka erivärisiin askartelupapereihin. Anna Tarina tiedusteli.

-Aivan täsmälleen. Tahvo vastasi iloisesti.

-Ja näetkö nämä laatikot? Olen merkinnyt ne eri materiaaleille ja tähän hyllylle voisi laittaa isompia tavaroita jotta ne olisivat paremmin esillä. Tahvo jatkoi iloisena kertomistaan.

Anna Tarina tutki laatikoita uteliaana.

-Mitä jos ei ole mitään tuotavaa, niin saako silloinkin käydä katsomassa löytyykö itselle jotain? Anna Tarina kysyi.

-Tietenkin. Tärkeintä on, että kaikki mitä tänne tuodaan, on puhdasta ja vielä jotenkin käyttökelpoista. Se on loistava tapa oppia kierrättämisen tärkeyttä. Tahvo vastasi. Anna Tarina nyökkäsi hyväksyvästi.

-Olet keksinyt todella mahtavan jutun Tahvo. Tämä on varmasti jotain mikä leviää vielä kaikkialle. Anna Tarina  iloitsi ystävänsä puolesta.

Joulupukki ja Joulumuori ( osa 10)

 Joulupukki ja Joulumuori  ( osa 10 )

Joulumuori asteli Joulupukin työhuoneeseen. Siellä tuoksui kaneli ja vasta keitetty glögi. Joulupukki nosti katseensa työpöydän pitkältä toivelistalta ja katsoi kysyvänä Joulumuoria.

-Tahvosta vaan. Joulumuori aloitti.

-Mitäs meidän Tahvosta? Joulupukki kysyi. Hän muisti että Tahvo oli jäänyt lomalle aika kiukkuisena ja harmistuneena viikko sitten.

-Hän on kyllä poikkeuksellinen ja mietteliäs tonttu. Hän on niin ahkera ja aina valmis työntekoon. Hän haluaisi että Joulutalossa leijailee joulun taika ja haluaa tuode sen esiin. Hän ei vain malttaisi itse pysähtyä nauttimaan joulun taiasta ja tunnelmasta. Joulumuori vastasi.

-Mitäs sinä niin päättelet? Joulupukki kysyi.

-Minä törmäsin häneen tässä yksi päivä. Hän kysyi minulta mitä minä ajattelen lomailusta. Joulumuori vastasi.

-Hmmm ... Joulupukki kuunteli tarkkaavaisena.

-Kerroin hänelle että minusta loma on aikaa hengähtää mutta myös aikaa elää sydämensä mukaan. Kun annamme itsemme hengähtää, niin huomaamme nauttia myös arjen pienistä iloista jotka kaikessa muussa kiireessä saattaa unohtua. Joulumuori kertoi.

-Sinä olet hyvin viisas Joulumuori. Joulupukki totesi.

-Koetin selittää että loma ei tarkoita toimettomuutta vaan se on tilaisuus tehdä asioita, jotka tuottavat iloa ja antavat voimia. Kehotin häntä etsimään joululomaan iloa, levollisuutta ja rakkautta. Ne ovat lahjoja joita ei voi kääriä pakettiin, mutta jotka ovat niitä arvokkaimpia lahjoja mitä voimme toisillemme antaa. Joulumuori jatkoi.

-Hyvin selitetty että loma ei tarkoita toimettomuutta vaan uusia mahdollisuuksia tehdä itselle mieluisia. Hyvä on Joulumuori. Varmistakaamme että Tahvon loma on juuri sellainen- täynnä lämpöä ja rakkautta. Kenties voisimme keksiä jotakin erityistä, jotain, mikä auttaa häntä luomaan ikimuistoisia hetkiä. Joulupukki sanoi. Joulumuori hymyili.

-Juuri niin. Tahvo on muistuttanut meitä että joulu ei ole vain kiirettä ja lahjoja. Meidänkin tulee pysähtyä ja nauttia joulurauhasta. Ehkä Tahvon loma tuli juuri oikeaan aikaan että mekin osaamme pysähtyä keskellä kaiken kiireen. Joulumuori totesi.

Joulupukki nyökkäsi mietteliäänä. Hän mietti jo kovasti mikä voisi tuoda Tahvolle lämpöä ja rakkautta.

-Todellakin, joskus se mitä me jouluna annamme, ei tule paketeista. Se tulee sydämestä ja ajasta, jonka jaamme toistemme kanssa. Tahvo muistutti asioista juuri oikeaan aikaan. Joulupukki sanoi.

-Minä tiedän että sinä jos kuka, keksit parhaimman ajatuksen miten toteuttaa Tahvolle yllätyksen. Joulumuori sanoi ja halasi miestään.

Niinhän se oli, Joulupukki kyllä tunsi tonttujoukkonsa täydellisesti. 

Tohelo vauhdissa ( osa 9 )

 Tohelo vauhdissa ( osa 9 )

Tohelo käveli lahjojen paketointi huoneeseen. Hän oli hakemassa joulupukille nauhoja. Hän katseli ympärilleen etsien sopivaa nauhaa ja hänen katseensa osui Rusettitontun pöydän ääreen. 

-Hmmm, tuossahan onkin ihan uusia lahjapapereita. Hän näki läpinäkyvää pakkausmateriaalia. 

-Mikä loistava idea! Minä autan nopeasti paketointitonttuja ja pakkaan lahjat tähän paperiin. Kaikki näkevät heti mitä saavat lahjaksi. Sehän säästää niin paljon aikaa arvailulta ja jännitykseltä. Joulu ei olisi sitten niin jännittävä lapsille. 

Tohelo ryhtyi sen enempää asiaa miettimättä paketoimaan lahjoja. Hän levitti lahjapaperit pakkauspöydälle ja alkoi paketoida lahjoja. 

Hän vihelteli tyytyväisenä käärien leluja joiden sisältö oli täysin nähtävissä. 

-Tämä oli varmasti paras idea jonka olen keksinyt. Hän jutteli itsekseen. -Kuka tarvitsee yllätyksiä kun voi nähdä kaiken heti? 

-Tohelo, mitä sinä olet tekemässä? Lahjakas, paketointitonttu kysyi. 

-Minä pakkaan lahjoja. Tohelo vastasi. 

-Se on varmasti kivaa puuhaa, mutta tuotas noin Tohelo... Lahjamariia, rusettitonttu aloitti. Hän tiesi että hänellä olisi edessä kaiken sotkun siivoaminen. 

-Sinulla on kyllä hyvä ajatus lahjoissa mutta oletkos ajatellut lapsia? Lahjakas kysyi.

-Tietenkin, tämähän helpottaa heidän jännitystään. Tohelo vastasi. 

-Oletkos ajatellut ihan loppuun asti? Osa joulun taikaa on yllätys mitä sieltä joululahjasta paljastuu. Jos he näkevät lahjan läpi jo ennen aattoa, niin se kyllä vie jouluiloa. Lahjamariia selitti. 

Tohelo pysähtyi hetkeksi miettimään ja hänen ilmeensä muuttui. 

-Voi ei, enpäs tullut yhtään ajatelleeksi asiaa. Olette varmasti oikeassa että tämä ei taida olla hyvä idea. Tohelo tajusi. 

-Ei hätää Tohelo! Sinun ideasi on ihan hyvä mutta se ei ehkä ole hyvä lasten kannalta. Ehkä voisimme keksiä tuolle läpinäkyvälle lahjapaperille jotain muuta käyttöä. Lahjakas ehdotti. 

-Mitä muka? Tohelo näytti aivan surkealta. 

-Mehän voisimme lahjoittaa tämän lahjapaperin vaikka puutarhatontuille. He voisivat käyttää sitä kukka-asetelmissa. Paperi voisi olla suojana tai koristeena ja ajattele kuinka kauniilta kukka näyttää sen läpi. Sehän oikeassa valossa jopa kimmeltää sieltä läpi. Lahjamariia ehdotti. Tahvo innostui ideasta. 

-Sehän on nerokasta. Se voisi todella tuoda kukkaset paremmin esille. Tahvo innostui. 

-Minä voin viedä lahjapaperit puutarhatontuille. Lahjakas ehdotti. 

-Sinä  ja minä voisimme siivota täällä ja paketoida lahjat uudestaan. Lahjamariia sanoi.

-Voi hyvänen aika, minunhan piti viedä joulupukille nauhaa. Siksi minä olen täällä. Tohelo tajusi että hän teki jotain ihan muuta mitä hänen piti. 

-Mene auttamaan joulupukkia, minä siivoan täällä kaiken kuntoon. Lahjamaariia sanoi. 

-Kiitos teille, kiiruhdan heti joulupukin luokse. Tohelo sanoi ja lähti nauhan kanssa joulupukin luokse. 

-Voi Tohelo. Hänelle kyllä aina sattuu hauskoja kommelluksia. Lahjakas ja Lahjamariia hymyilivät. Tohelo kyllä sai aikaan joulutalossa hauskoja hetkiä. 

Tarkkailijatontut, ei sovi työssä kiirehtiä ( osa 8)

 Tarkkailijatontut, ei sovi työssä kiirehtiä  ( osa 8) 

Joulutalossa kävi seuraavana päivänä kova kuhina. Tarkkailijatontut palasivat kierrokseltaan ja juttelivat käytävällä. He suunnittelivat miten raportoida havainnoistaan Joulupukille joka sitten lopullisesti päättäisi, miten havainnot arvioitaisiin.

-Kaikki lapset olivat käyttäytyneet tänään vallan mainiosti. Hilppa, tarkkailijatonttu totesi.

-Minulla oli muutamalla lapsella käytöksessä parannettavaa. Huomasin kuitenkin että muutama lapsi jännitti kaikkea joulun ohjelmaa, niin se toi haasteita. Kukaan ei kuitenkaan ollut ilkeä. Haukkana, havaitsija tonttu totesi.

-Mitäs teille kuuluu? Tahvo kysyi. Hän oli nukkunut aamulla pidempään yön valvomisen vuoksi ja oli herännyt vasta hetki sitten. 

-Moikka , ollaan juuri menossa purkamaan päivän töitä. Tule ihmeessä käymään. Suitsait, pikanopeatonttu ehdotti. Niinpä Tahvo päätti mennä käymään tarkkailija tonttujen luona, lomalla kun hän kerran oli, niin ei ollut kiire mihinkään. Työntekeminen kun oli kielletty joka suunnasta.

-Otatkos teetä tai kaakaota? Myöhänen, kiertelijätonttu tarjosi lämmintä juotavaa. Hän oli keittänyt lämpimiä juotavia valmiiksi kun tiesi muiden tonttujen olevan tulossa kierrokselta.

-Tee käy hyvin. Tahvo vastasi.

-Eikös teillä ole aina kiire? Tahvo kysyi saatuaan teekupin käteensä.

-Meilläkö kiire? Haukkana naurahti.

-Ei tässä työssä sovi olla liian kiireinen, ei ehdi tekemään muistiinpanoja eikä ehdi huomaamaan yksityiskohtia. Hilppa kertoi.

-Ei saa olla kiire missään nimessä! Se saattaa kuullostaa hassulta kun joulun alusaika on muutoin kiireistä aikaa tontuilla. Myöhänen sanoi

-Liian kiireellä jos toimii, tulee vain hosuttua ja sählättyä eikä ehdi kirjoittamaan muistiinpanoja kunnolla. Meidän pitää tarkkailla, havainnoida ja kirjoittaa kaikki ylös. Suitsait sanoi.

-Jos vauhdilla liikkuu voi liukastua ja jalka mennä poikki, niin kuin oli viime vuonna minulla käydä. Onneksi nilkkani vain nyrjähti. Ehtivä, liikkujatonttu kertoi.

-Jouduitko sairaslomalle? Tahvo kysyi.

-Kyllä, kolme viikkoa piti jalkaa lepuuttaa. Ehtivä vastasi.

-Miten sait aikasi kulumaan ? Tahvo kyseli.

-Ihan hyvin, minähän en voinut tehdä rästitöitä joten minä nautin joulun tunnelmasta. Istuin olohuoneessa takkatulen ääressä ja luin kirjoja. Juttelin myös joulumuorin kanssa pitkät tovit ja katselin kun hän kutoi villasukkia. Ehtivä kertoi.

-Etkö yhtään kaivannut töihin? Tahvo kysyi.

-Tietenkin, minähän rakastan työtäni. Päätin kuitenkin että nautin muutoin olostani kun en kerran töitä voinut tehdä. Ehtivä sanoi.

-Ensimmäiset päivät olit aikamoinen kiukkupussi. Kauko Partio, tarkkailija tonttujen valvojapäällikkö sanoi.

-Se johtui vain kivuista... Ehtivä aloitti.

-Ja muistatteko, ihan jalkaasi linkkaamalla tulit tänne töitä tehdäksesi vaikka Ylilääkäritonttu Tyyni lempeä nimenomaan kielsi tänne tulemisen portaiden vuoksi. Kauko Partio jatkoi.

-Ei kai se nyt ihan noin mennyt... Ehtivä yritti sanoa. Muut tontut purskahtivat hyväntahtoiseen nauruun ja Ehtivä itsekin huomasi hymyilevänsä. Taisi se sittenkin mennä juuri niin kuin Kauko Partio oli kertonut.

-Voisiko sitä joskus vain olla eikä aina tarvitsisi olla tekemässä jotain? Tahvo mietti juodessaan teen loppuun. Voisiko sitä oppia jopa vain lomailemaan? Tahvokin?

Yön hiljainen hetki ( osa 7)

  Yön hiljainen hetki ( osa 7) 

Yön hiljaisena hetkenä Tahvo oli vielä valveilla. Hän ei saanut unen päästä kiinni, joten hän päätti käydä pienellä kävelyllä. Hän halusi tarkistaa että kaikki valot olisi sammutettuna ja ovet lukossa. Hän epäili olisiko Tohelo muistanut tehdä aivan kaikki työt hänen sijaisenaan.

-Oletko sinäkin hereillä? Tahvo kuuli äänen viereltään.

-Valoisa. Valonvartija tonttu oli vastuussa Joulutalon tunnelmavalaistuksesta. He istahtivat hetkeksi joulutalon suureen aulaan, missä heikko valo loi varjoja seinille.

-Onkohan Tohelo muistanut tehdä kaikki työni? Tahvo kysyi.

-Täällä on kaikki hyvin. Valoisa vastasi.

-Kaikki on niin hiljaista näin yöllä. Tahvo huomautti katsellen ympärilleen. Valoisa hymyili.

-Yö on rauhallista aikaa. Se on hetki, jolloin valo ja varjo leikkivät keskenään, luoden tarinoita seinille.

Tahvo nyökkäsi mietteliäänä.

-Toisinaan kun pysähtyy ja katsoo, huomaa yön kauneuden. Se on kuin hiljainen musiikki.

Valoisa katsoi Tahvoa.

-Ehkä sinäkin tarvitset hetken rauhoittua ja hetken hiljaisuuden, Tahvo. Sinä huolehdit niin joulutalosta, että unohdat välillä itsesi. Valoisa sanoi.

-Kenties. Tahvo myönsi jatkaen.

-Mutta joulutalo ei pysy pystyssä itsekseen. Ja onhan se totta, että rakastan tätä paikkaa. Siksi varmasti lomalla oleminen onkin vaikeaa. 

He istuivat hetken hiljaa, kumpikin uppoutuneena omiin ajatuksiinsa ja nauttien yön tuomasta rauhasta, ennen kuin kumpikin jatkoi omaa kierrostaan Joulutalossa. Saisiko Tahvo jälleen unen päästä kiinni ja osaisi vihdoin jäädä vain lomalle? 

Postitontut työn vauhdissa ( osa 6 )

  Postitontut työn vauhdissa ( osa 6.) 

Seuraavana aamuna Tahvo törmäsi kiireiseen postitonttuun. Suvi Salama oli aina liikkeessä, paperi pinoja ja kirjeitä käsissään. Tahvoa harmitti kun hän itse tunsi vain laiskottelevan.

-Hei Tahvo. Suvi Salama hihkaisi melkein kompastuen postikärrynsä kanssa. -Oletko nähnyt sitä suurta postipinoa, joka saapui meille viimeisimmässä postikuormassa? Siinä oli Etelä-Suomesta saapuneita kirjeitä.

-En ole, missä sinä olit viimeksi? Tahvo kysyi.

Suvi Salama pysähtyi kuin seinään.

-Kirjastossa. Niinpä tietenkin, minun piti palauttaa yksi kirja kirjastoon joten postipino, se on siellä. Kiitos Tahvo, pelastit minut. Suvi Salama kiitti.

-Eipä kestä. Tahvo vastasi seuraten Suvi Salaman energistä menoa.

-Yritä silti pysyä niiden kirjeiden perässä. Emme halua myöhästyä yhdestäkään toiveesta tänä jouluna. Suvi Salama nauroi Tahvon ohjeille ja vilkutti Tahvolle lähtiessään.

-Ei huolta Tahvo! Jos minä en pidä joulupostia liikkeellä, niin kuka sitten? Tahvo pudisti päätään hymy huulillaan ja katseli kun Suvi Salama katosi kärryn kanssa kulman taakse.

-Hyvää huomenta ! Tahvo tervehti seuraavaksi muita kiireisiä postitonttuja.

-Näyttää ettei jouluposti tunne lomia. Tahvo jatkoi.

-Ah, Tahvo, tervetuloa postiosastolle. Elmi Kirjelmä, kirjeentonttu toivotti. Hän oli vastuussa kirjeiden lajittelusta.

-Lomallakin täällä? Eikö sinun pitäisi levätä? Elmi Kirjelmä kysyi.

-Vain pikkupiipahdus. Tulin vain katsomaan, josko voisin olla avuksi. Onhan joulupukille saapuvat kirjeet tärkeitä. Tahvo aloitti.

Elmi Kirjelmä alkoi nauraa.

-Sinä ja lomasi- Et malta pysyä erossa työstä! Mutta jos haluat, käy tuossa pöydässä läpi näitä kansainvälisiä kirjeitä. Tarvitsisimme apua käännöksissä. Voit hetken olla avuksi, vain hetken Tahvo ja sitten lähdet vaikka nokosille. Elmi Kirjelmä sanoi.

Tahvo nyökkäsi ja siirtyi pöydän ääreen tarttuen kirjeeseen.

-Kuinka te pidätte tämän menon hallinnassa ? Hän kysyi ihaillen.

-Järjestelmällisyys, järjestelmällisyys ja jokaiselle on työt määritelty niin että jokainen tietää mitä tekee. Elmi Kirjelmä sanoi silmää iskien.

-Ja tietenkin hyvä joukkuehenki. Pidämme yhdessä huolen, ettei yksikään toive jää huomioimatta. Elmi Kirjelmä sanoi.

Työn lomassa Elmi Kirjelmä kertoi toinen toistaan erikoisemmista lasten lahjatoiveista mihin hän oli vuosien aikana törmännyt. Tahvo kuunteli kiinnostuneena. Vaikka hän nyt olikin lomalla, niin tuntui hyvältä muistaa että joulu oli yhteistyön ja yhdessä olon aikaa.  Muutkin postitontut liittyivät postin käsittelyyn ja Tahvolla oli hauskaa. 

-No niin Tahvo, hetki meni. Elmi Kirjelmä sanoi.

-Enkö vielä voisi olla hetken täällä? Tahvo kysyi.

-Nyt lomailemaan, me saamme vielä nuhteita siitä että sinä olet töissä lomalla. Elmi kirjelmä vastasi. 

-Minä menen, minä menen. Nähdään taas. Tahvo hyvästeli postitontut ja hän jäi miettimään päiväänsä. 

-Miten minä nyt oikein lomailen? 

Kotitontun ohjeet ( osa 5)

 Kotitontun ohjeet ( osa 5 ) 

-Nyt jos sinä sitten pidät huolta joulutalosta niin muistathan seuraavat ohjeet... Tahvo aloitti. Tohelo katsoi Joulupukkia joka oli siirtynyt sivummalle.

-Tohelo, kuunteletko.. Tahvo jatkoi. Tohelo käänsi päänsä Tahvon suuntaan ja kuunteli.

-Kotitontun tehtävät ovat tärkeitä. Sinun pitää muistaa pitää monesta asiasta huolta. Tahvo muistutti. Tohelo nyökkäsi innokkaasti mutta Tahvo jatko ohjeiden antamista yhä yksityiskohtaisemmin.

-Joulukuusien valot on tarkistettava joka ilta. Ne pitää sammuttaa ettei satu vahinkoja. Takkojen puhdistusvälineet löydät siivouskomerosta. Takat pitää olla puhtaana ja tarpeen tullen lisää puita että talo pysyy lämpimänä...

-Eikö saunatonttu... Tohelo aloitti lauseen mutta Tahvo ei kuullut mitään.

-Inventaarion osalta tarkista joka aamu Joulutalon varastohuoneen tilanne. Huoneen seinällä on lista johon voi merkitä tavaroita mitä pitäisi tilata ja sinä voit tehdä tilauksen tarpeen vaatiessa... Jos vaikka Iita, taloustonttu tarvitsee keittiölle jotain... Muista tarkistaa... Osaatkohan sinä nyt nämä? Tahvo mietti huolissaan.

-Uskoisin että hommat hoituu hyvin. Tohelo sanoi päättäväisesti vaikka hänen teki mieli kirjoittaa kaikki paperille ylös. Jotain unohtuisi kuitenkin.

-Sitten pidä silmällä Joulutalon lemmikkejä. Varmista että heille on tarpeeksi ruokaa, vettä ja tarvittaessa viet ulos. Tahvo jatkoi. Rusina koira haukahti kuullessaan puheen eläimistä ja joulupukki havahtui kiireistään.

-Haluatko Rusina ulos? Joulupukki kysyi. Rusina hypähti pedistään  joulupukin luokse joka oli siirtynyt istumaan sohvalle. Rusina oli selvästi vailla rapsutuksia. 

-Pidä huoli että mattojen reunat ei irvistä. Kukaan ei saa kompastua huonosti oleviin mattoihin. Samoin jos matot on märkiä tai likaisia, ne pitää vaihtaa. Ja joulutalon vieraskirja... Voi hyvänen aika, missäköhän se on? Pidäthän huolta... Tahvo jatkoi selostamista.

Tohelo kuunteli Tahvon loputtomalta kuullostavaa listaa ohjeista ja hän mietti tosissaan miten selviäisi kaikesta. Hän kuitenkin muisti että itse Joulupukki oli pyytänyt hänet avuksi ja jos Joulupukkikin uskoi häneen, hän selviäisi kaikesta.

-Tahvo, eiköhän kaikki asiat järjesty. Onhan ne ennenkin järjestyneet. Joulupukki toppuutteli Tahvoa. Tohelo hymyili kiitollisena Joulupukille.

-Viimeisenä muttei vähäisempänä , varmista että joulutalon ulko-ovi on lukittuna joka ilta. Turvallisuus ennen kaikkea. Tahvo lopetti puhumisen.

-Minä pidän huolen Joulutalosta! Jos jotain menee pieleen, minä korjaan sen! Tohelo totesi jämäkästi ja jatkoi.

-Nyt on sinun lomasi, sinun pitää vain nauttia lomastasi!

Tahvo lähti omaan huoneeseensa mietteliäänä.

-Mitäköhän tästä mahtaa tulla ?

Tahvolla sijainen ( osa 4 )

 Tahvolla sijainen ( osa 4 ) 

Tahvo päätti mennä katsomaan tarvitsisiko joku toisista tontuista apuja. Hän päätti kurkata tarvitsisiko Joulupukki sittenkin apuja. Työt jäi niin kesken hänen jäädessä lomalle. Ei kai kukaan voisi häntä kieltää auttamasta ystävää hädässä? Joulupukki olisi aivan varmasti avun tarpeessa.

-Tip, tap, tip, tap, tipe tipe tip, tap.. Hän hyräili joululaulua mielessään kun järjesti joulupukin saapuneet postit järjestykseen.

-Tahvo, etkös sinä ole lomalla? Joulupukki kysyi ovelta.

-Olen toki, olen toki. Ajattelin kuitenkin että voisin olla lomallakin tehokas. Tahvo hymyili leveästi.

-Mutta lomalla kuuluisi lomailla. Joulupukki totesi.

-Ajattelin että voisin auttaa kuitenkin sinua. Tahvo sanoi.

-Ei tarvitse, minä olen joulupukin apuna. Tohelo hihkaisi Joulupukin takaa.

-Tohelo! Tahvo yllättyi.

-Minä olen sinun sijaisena. Tohelo sanoi hyväntuulisena. Hänelle työ oli vaihtelua, kun hän yleensä toimi kiiretonttuna siellä missä oli kaikkein kiireintä. Joulupukin apuna toimiminen oli luksusta, tuntui kuin olisi saanut ylennyksen.

-Onko minulla sijainen? Tahvo kysyi yllättyneenä joulupukilta.

-Ei nyt sijainen, mutta pyysin Toheloa auttamaan minua muutaman päivän. Joulupukki vastasi.

-Minulla on sijainen.. Mitä ihmettä minä nyt oikein teen jos kukaan ei tarvitse apuani? Tahvon ääni alkoi taas nousta korkeammalle.

- Saanko minä ehdottaa? Tohelo päätti tehdä ehdotuksen Tahvolle.

- Mitä? Tahvo kysyi.

- #Sääntö 183: Lomalla ollessaan tonttu ei saa ottaa työtehtäviä mukaan. Loma on aikaa jolloin työvälineet, tehtävälistat ja vastuut jätetään työhuoneeseen. Se varmistaa että tonttu voi täysin rentoutua ja palata sitten töihin virkistyneenä, mikä on sekä tontun että joulun hengen mukaista. Joten sinuna minä viettäisin ihan vain lomaa. Tiedätkös, joulutalo voi näyttää ihan erilaiselta kun ei tarvitse tehdä töitä vaan saa nauttia joulun tunnelmasta. Tohelo ehdotti.

-Voi vispilä sentään... Tahvo pudisti päätään hiljaisena. Kaikkea sitä kuulee. Miten hän voisi vain olla ja nauttia tunnelmasta?

Loman ensimmäinen päivä ( osa 3 )

 Loman ensimmäinen päivä ( osa 3 ) 

Seuraavana aamuna herätessään Tahvo todentotta yritti nukkua pitkään. Hän katsoi kelloa yöllä kolmelta, neljältä, viideltä ja nukahti sitten vielä hetkeksi. Normaalisti hänen kellonsa soittaisi seitsemältä mutta hän heräsi jo kuudelta. Koko yö oli mennyt lomaa murehtiessa. 

-Tänään tarkistan huoneeni laatikot. Katson onko siellä rikkinäisiä koristeita ja joko korjaan ne tai toimitan osat hävitettäväksi. Tahvo päätti. Siihen menisi varmasti useampi päivä ja näin Tahvo saisi lomapäiviä kulumaan tehden jotain hyödyllistä.

-Taitaa tämä loma sittenkin tulla tarpeeseen, saan tehtyä niitä töitä mitä en normaalisti ehdi. Tahvo tuumasi hyväntuulisena ja aloitti huoneensa laatikoiden läpi käymistä. Huone näyttikin vähän sotkuiselta. 

-Työkalut tuonne... Miksiköhän joulunauhat ovat täällä? Hmmm... ne kuuluu tuonne. Tahvo oli tehokas ja asetteli tavaroita oikeille paikoilleen. Aika kului kuin itsestään.

-Seuraava laatikko. Tahvo tuumasi laittaessaan taas yhden laatikon paikoilleen.

-Seuraava laatikko... Seuraava laatikko... Seuraava laatikko... Hän puhui itsekseen huomaten kuitenkin ettei laatikoita ollutkaan enempää.

-Eikö täällä muka ole enempää laatikoita? Tahvo astui askeleen taaksepäin ja katseli huoneensa hyllyjä. Jokainen laatikko oli siistissä järjestyksessä ja lattialla oli muutama jätesäkki joko varastoon tai hävitettäväksi vietäviä.

Tahvo hieroi silmiään josko niissä olisi ollut pölyä ja hän näkisi vielä läpikäytäviä laatikoita, mutta ei, kaikki laatikot näytti olevan siististi järjestyksessä.

-Ei voi olla totta. Sain kaiken tehtyä ja kello on... Voihan vispilä sentään! Kello on vasta kolme iltapäivällä. Tahvo istui nojatuolilleen ja huokaisi syvään

-Toisinaan taidan olla liian tehokas .Mitä minä nyt sitten teen?

Onko minulla todella loma? ( osa 2.)

 Onko minulla todella loma? ( osa 2.) 

-Kyllä teidän on tarkistettava tiedot uudestaan. Ei minulla voi mitenkään alkaa huomenna loma. Tahvo parahti ensimmäisenä päästessään sihteeritontun luokse.

-Tahvo, jos se sinun oloasi parantaa, niin tarkistetaan. Allakka, sihteeritonttu sanoi ja otti ylähyllyltä tonttujen lomakalenterin.

-Kotitonttu ei lomaile näin lähellä joulua. Kerta kaikkiaan, minähän laitan joulutaloon joulua ja pidän huolen että kaikki muu on kunnossa kun muut ahkeroivat joulutöissä... Tahvo puhkui ja puhisi ja kiersi sihteeritontun huonetta ympäriinsä.

-Täällä.. odotas... Allakka käänteli sivuja ja alkoi lukemaan ääneen.

-Tahvo, kotitonttu. Mahdollisuus neljän viikon lomaan mutta tonttu itse pyytää osan loman siirtoa myöhempään ajankohtaan. Kertoo että on niin kiireinen ettei ehdi pitämään kesällä lomaa. Myönnetty lomaa kesälle 2 viikkoa. Kaksi viikkoa lomaa jää vielä pitämättä. 

-En tietenkään ehtinyt pitämään kesällä lomaa. Joulutalo on silloin hiljaisimmillaan ja pitää auttaa suursiivouksissa, tehdä korjauksia eri puolilla taloa että olemme valmiita uuteen tulevaan jouluun... Sehän ei onnistu mitenkään. Tahvo totesi jämäkästi.

-Joten sinulla alkaa nyt huomenna kahden viikon loma. #sääntö 147 : Jokainen tonttu on oikeutettu lepoon ja lomaan, jotta hän voi virkistäytyä ja palata tehtäviinsä iloisin mielin. Allakka totesi rauhallisesti.

-Ei. Tahvo parahti jatkaen.

-Minä anon loman siirtoa.

-Tahvo. Nykyisten ohjeistuksien mukaan tonttujen lomat ovat kiertäviä ja jokainen tonttu ansaitsee lomaa. Lomat ovat kuitenkin pidettävä vuoden loppuun mennessä, säädökset määrittelevät asian niin. #Sääntö 202: Loma tulee suunnitella ja ajoittaa siten että ne kiertävät tasapuolisesti kaikkien tonttujen kesken vuodenajasta riippumatta. Tämän varmistamiseksi tonttujen lomajärjestelmässä on käytössä vuorojärjestys joka takaa, ettei liian moni tonttu ole poissa samaanaikaan jotta Joulutalon toiminnot ja Lelupajan tuotanto eivät häiriinny. Lomakausi on tammikuusta vuoden loppuun asti. Allakka ohjeisti lukien tonttujen lomakalenterin sääntösivuilta.

-Vuoden loppuun mennessä? Enhän minä mitenkään voisi olla edes myöhemmin lomalla. Minähän olisin silloin jouluaattona lomalla? En ole ikinä koskaan edes moisesta kuullut että joku on lomalla jouluaattona. Tahvo sanoi.

-Niin, monella tontulla oli vielä lomia jäljellä niin laitoin sinulle loman ensimmäisenä. Näin ehdit vielä joulutohinaan mukaan. Allakka sanoi.

-Enkö mitenkään voisi siirtää lomaa? Entä jos en pitäisi ollenkaan lomaa? Tahvo ehdotti.

-Ei onnistu. Jokainen meistä tarvitsee joskus lomaa ja sinun kahden viikon loma alkaa huomenna. Allakka totesi ja laittoi kirjan takaisin hyllylle.

-Kahden viikon loma... Voi vispilä sentään! Mitä ihmettä minä oikein teen? Tahvo mietti hämmentyneenä lähtiessä sihteeritontun luota.

YLLÄTYSLOMAN AIKA ( 1.osa)

 YLLÄTYSLOMAN AIKA   ( 1.osa) 

-Tahvo, sinulle on nyt myönnetty kahden viikon loma. Joulupukki tuumasi työhuoneessa papereiden keskeltä.

-Lomaa? Mitä lomaa? Tahvo pysähtyi paikoilleen.

-Lomaa. Sinulla oli jäänyt kesästä kaksi viikkoa pitämättä lomaa. Joulupukki vastasi.

-Mutta.. Mutta.. Enhän minä voi pitää lomaa näin lähellä joulua. Tahvo sanoi.

-Sihteeritonttu sanoi että loma on sinulle myönnetty ja loma alkaa jo huomenna. Joulupukki sanoi nostaen katseen papereistaan.

-Huomenna? Jo huomenna? Tahvon ääni oli noussut korkeammalle.

-Huomenna. Niin sihteeritonttu sanoi minulle. Joulupukki toisti rauhallisesti.

-Enhän minä nyt voi mitenkään lomailla tähän aikaan vuodesta... Kyllähän Joulupukki ymmärtää ettei kukaan voi lomailla kesken joulun kiireiden. Ei sitten millään tavalla. Ei se tule onnistumaan mitenkään. Lomalle tähän aikaan vuodesta? Aivan mahdotonta! Tahvo puuskahti.

-Minä en osaa siihen vastata mutta sihteeritonttu puhui jotain säädöksistä ja lomaoikeuksista, joten sinuna kävisin hänen luonaan juttelemassa. Joulupukki sanoi nousten seisomaan Tahvon viereen. 

-Minä menen heti. Enhän minä nyt mitenkään voi olla lomalla tähän aikaan vuodesta. Tahvo päätti ja lähti huoneestaan itsekseen mutisten.

-Olisihan se ihan kummallista viettää lomaa kesken kiireisimmän jouluun valmistautumisen. Vieläpä kotitontun! 

TAHVON LOMA ( esittelyä)

 Tervetuloa Sylviatunturille, on tullut aika päästä seuraamaan Tahvon, kotitontun tarinaa. Tarina alkaa seuraavasta blogi tekstistä ja tähän tulee matkan varrella Tahvon tarinan jaksojen otsikot kun ne on julkaistu.  

                      TAHVON LOMA 

1.Yllätysloman aika. 

2. Onko minulla todella loma?

3.Loman ensimmäinen päivä

4. Tahvolla sijainen

5.Kotitontun ohjeet

6.Postitontut työn vauhdissa

7.Yön hiljainen hetki

8.Tarkkailijatontut, ei sovi työssä kiirehtiä. 

9. 

..... 

                           Tänä vuonna Tahvon tarinassa voit törmätä seuraaviin tonttuihin..

                                               JOULUPUKKI ja JOULUMUORI

                  MARTTA TARKANVARTIJA( valvojatonttu)  ja TOHELO( kiiretonttu)  

                                                     ALLAKKA, sihteeritonttu 

Lisäksi tarinassa esiintyy Postitontut, tarkkailijatontut, tonttukuoro ja muutama yllätystonttu. Tervetuloa seuraamaan aivan uutta joulutarinaa, TAHVON LOMA. 

Tahvo, kotitonttu.

 Nyt Joulukuussa blogissa seikkailee Tahvo, kotitonttu. Hänet olet saattanut tavata aiemmissa joulutarinoissa tai Joulutalon kuvissa. 

TAHVO-tontun esittely:

Tahvo, kotitonttu. Kotitontun työt ovat moninaisia ja niihin liittyy monenlaisia vastuualueita. Kotitontun työtehtävät liittyvät pääosin Joulutalosta huolehtimiseen ja ylläpitoon.

VALMISTELUT ERILAISIA PYHIÄ VARTEN, ERIOTEN JOULUPYHIÄ VARTEN:

Hän koristelee joulutaloa ja varmistaa, että kaikki tarvittavat tarvikkeet juhlien viettoon on valmiina ja saatavilla. Tarvittaessa hän tekee lisähankintoja.

"Nyt pitääkin viedä joulutarvikkeet esille... " Tahvo kantaa ahkerana laatikoita. 

TURVALLISUUS:

Hän tarkistaa että Joulutalon ovet ovat öisin suljettuna ja että lukot toimivat hyvin. Hän myös tarkistaa Sylviatunturin alueen muut rakennukset. Kotitontulla on avaimet Joulutalon jokaiseen huoneeseen ja koko Sylviatunturin alueen muihin rakennuksiin. Hän myös huolehtii paloturvallisuudesta ja perehdyttää jokaisen tontun oppimaan miten sammutetaan tulet.

"Tämä matto pitääkin suoristaa ettei kukaan tontuista vain kompastu... " Tahvo huomaa. 

INVENTAARIO :

Hän laskee ja järjestää varastossa olevat materiaalit ja tarvikkeet. Hän myös laskee vuosittain arvion budjetista ja tekee tarvittavat laskelmat. Apunaan inventaariossa hänellä on Iita, taloustonttu. 

YLLÄPITO/ AVUSTAVAT TYÖT :

Hän huolehtii että kaikki Joulutalon työt tulee tehtyä. Hän myös auttaa muita tonttuja tarvittaessa. Muut Joulutalon tontut raportoivat hänelle Joulutalossa tapahtuvista töistä. Näin kotitonttu pysyy ajan tasalla mitä Joulutalossa tapahtuu. 

VIERAIDEN VASTAANOTTO:

Hän huolehtii siitä että vieraiden huoneet ovat valmiina ja vieraat tuntevat olonsa tervetulleeksi. Vierailijoista oletkin saattanut tavata joulupukin veljet ja siskon. 

Kotitonttuna Tahvon tehtävä on pitää Joulutalo toimivana ja viihtyisänä paikkana niin tontuille, Joulupukille ja Joulumuorille kuin mahdollisille vieraille. Tosinaan Tahvoa voisi kutsua kotitontun sijaan joulutalon ikiomaksi joulutontuksi.

" Tahvo, voimmeko auttaa sinua koristelemaan joulutaloa? " pikkuiset tontut kysyvät ja yllättäen Tahvo saakin itse ylleen joulukoristeet. 

" Mihin te pikkuiset hävisitte? Kukas nämä tästä nyt siivoaa? " Tahvo tuumasi vapautuessaan joulunauhoista. Jokainen Tahvo tontun tunteva tietää että hän on yksi maailman kilteimmistä tontuista.

Tervetuloa tutustumaan Joulutalon Tahvo-tonttuun. 

Huomenna alkaa joulutarina TAHVON LOMA!