Kesäpäivä rannalla

-Äiti, voidaanko me mennä uimaan? Jere Ajokoira kysyi.
-Meillä ei ole uimakamppeita mukana. Ulla vastasi.
-Tullaan toisella kertaa sitten uimaan. Käydään nyt vain laiturin päässä ihastelemassa järveä. Allan Hubert Ajokoira, perheen isä sanoi.

Vesi oli aivan tyyni.
-Tämä onkin tälläinen pienempi uimapaikka. Ulla totesi.
-Tuolla on Merisaukot ja Marosen perhe. Enni osoitti rannalle.

Kaspian ja Niina Merisaukko olivat eväineen rannalla. Tytöt Kaisa ja Sanna tekivät hiekkakakkuja.

-Sanna, tules juomaan mehua. Täällä on kuuma, laitetaan samalla aurinkorasvaa. Niina pyysi. Sanna tuli juomaan mehua ja äiti sai laitettua aurinkorasvaa.

Piia Maronen leikki heittopelillä Rasmuksen ja Vernan kanssa.
-Äiti, joko isä menee Ville-Veikon kanssa uimaan? Verna hätäili.

-Kohta, pelataanko tämä peli loppuun? Piia kysyi.
Rasmus koetti heittää omaa heittorengasta. Rengas lensi sivuun. Rasmus nappasi renkaan ja kävi pudottamssa sen paikoilleen.

-Äiti, ne on menossa jo. Verna sanoi.
-Voit pukea uimapuvun yllesi. Piia sanoi. Verna meni viltille ja alkoi pukea uimapukua ylleen.

-Äiti, äiti, tulkaa tekin jo rannalle. Verna sanoi ja sai uimapuvun ylleen ja uimarenkaan vyötärölle.
-Mene vain jo isän luo. Me tuomme Rasmuksen kanssa pelin ja nämä pyyhkeet vähän lähemmäs teitä. Piia sanoi.

-Isä, joko mennään polskuttelemaan? Verna kysyi rannalla.

-Odota, katsotaan että uimapatjassa on tarpeeksi ilmaa. Isä Hannu Maronen sanoi.

-Valmista, sitten voidaan mennä. Hannu sanoi.
-Voinko mä jättää uimarenkaan rannalle? Verna riisui uimarenkaan yltään. Hänen alkoi tulla kuuma.
Piia tuli tavaroineen ja levitti tavarat rannalle.
-Täällä onkin märkää, laitetaan paksumpi viltti. Piia laittoi toisen viltin rannalle.

-Me jäämme tähän leikkimään. Muista sinäkin Rasmus juoda välillä juomapullosta vettä. Piia sanoi Rasmukselle. Hannu sai uimapatjan veteen.
-Täällä on lämmintä vettä. Hän sanoi lapsille.

 Ville-Veikko laittoi kellukkeet käsiin ja tuli veteen.

-Isä, ota äkkiä uimarengas kiinni. Se lähtee karkuun. Hän sanoi.
Hannu otti uimarenkaan kiinni ja antoi sen takaisin Ville-Veikolle. Hän innostui uimaan muutaman vedon vedessä.

-Täällä on hiekkapohja mikä on hyvä. Ei ole kiviä pohjassa. Hannu tarkasti. Ville-Veikko haki uimalasit rannasta ja kellui vedessä.

-Aurinko paistaa, tässä ei voi kauaa olla kun ottaa niin silmiin. Ville-Veikko sanoi ja kiepsahti ylös seisomaan.

Vernakin tuli veteen uimatarvikkeineen.

-Uidaanko yhdessä? Ville-Veikko kysyi.
-Mä en uskalla tulla sinne pitkälle veteen. Ollaan tässä rannalla mielummin. Verna sanoi ja he pulikoivat rantavedessä.

Rasmus teki hiekkakakkuja kun isommat polskuttivat vedessä.
-Haluatko sinä Rasmus uimaan? Hannu kysyi.
-Ei, ei.. Rasmus heilutti päätään.
-Tuletko isän sylissä kokeilemaan miten lämmintä vesi on? Hannu kysyi.
-Joo. Rasmus sanoi. Hannu otti Rasmuksen sinisen uimarenkaan mukaan.

-Haluatko kokeilla uida? Tässä olisi sinun uimarengas. Hannu sanoi.
-Ei, ei. Rasmus sanoi ja halusi takaisin rantaan. Hän halusi mielummin tehdä hiekkakakkuja.
-Isä, isä. Kato mä uin kunnolla. Ville-Veikko huusi.

Hannu oli saanut Rasmuksen rantaan ja hän ui Ville-Veikon luokse.
-Hyvältä näyttää. Muista vain potkia jaloilla kunnolla kun sinulla ei ole kellukkeita mukana. Hän sanoi.

-Olen varovainen. Ville-Veikko sanoi.
-Aurinko alkaa mennä varjoon. pitäisikö meidän lähteä kotiin päin? Piia huusi rannalta.
-Lapset, kerätääs uimakamppeet ja lähdetään. Hannu sanoi ja lapset toivat uimavarusteet rannalle vedestä.

Hannu alkoi tyhjentää ilmaa uimarenkaista ja patjasta kun lapset kietoutuivat pyyhkeisiin.
-Täällä on vielä juotavaa. Piia ojensi juotavaa lapsille.
-Äiti, saanko mä sen colan nyt? Ville-Veikko kysyi. Hän oli ottanut coca-colan mukaansa kotoa.
-Voit juoda. Piia vastasi ja keräsi hiekkaleluja.
Marosen perheellä oli ollut hauska päivä käydä uimassa. 

Mikä onkaan mukavampaa aurinkoisena päivänä kun viettää päivä uimassa?

Kiitos Teija pyyhkeistä ja vilteistä, Kiitos Liisa uimakasseista.
Juomapullot, aurinkorasva, uimarenkaat, uimakellukkeet, heittopeli ja uimapatja on itse tehty silkkimassasta.