Itsenäisyyspäivä 6.12.

Sylviatunturilla vietettiin itsenäisyyspäivää. Tontuilla oli vapaata työn touhusta.

Pajatonttu luki pienemmille tuntematonta sotilasta. Sylviatunturin opettaja oli tuonut kasan kirjoja pikku olohuoneeseen kaikille luettavaksi.
-Tää on sotaromaani joka kertoo jatkosodan kokemuksia. Pajatonttu sanoi ja luki kirjaa pikkuisille.

-Opettaja, opettaja. Oletko sinä lukenut tätä Tonttujen tarinat kirjaa?  Pyry-Petteri saapui olohuoneeseen oman kirjan kanssa.
-Shhh, minä luen. Nuutti kuiskasi sohvalta.
-Olenhan minä sen lukenut. Se on hyvä kirja. Satu Runokas vastasi.
-Minä etsin tehtävääni. Pyry-Petteri selitti.
-Koululla on lisää kirjoja, sinä voisit tulla joku päivä katsomaan sinne meidän tunnillemme. Satu Runokas sanoi.
-Joko ne linnan juhlat alkavat pian? Tahmatassu kysyi.
-Telkkarissa lukee vielä hetkinen, lähetys alkaa varmaan pian. Pyry-Petteri luki telkkarista.

-Lähetys alkaa 20 minuutin kuluttua. Te voisitte lukea luvut loppuun ja laittaa sitten kirjat sivuun. Satu Runokas sanoi.

Tahmatassu ja Lumiunelma keräsivät kirjoja kasaan ja keittiöstä saapui leipuritonttu Kaneli katsomaan linnan juhlia.
-Ehdinkö? Sain juuri viimeiset kuivakakut pois uunista. Hän sanoi ja varmisti ettei essu ollut kovin likainen leipomisen jäljiltä.
-Hei, nyt se alkaa. Lumiunelma sanoi kun televisio ruutuun ilmestyi kuvaa presidentin linnasta.

Kaikki asettuivat mukavaan asentoon katsomaan linnan juhlia.
-Ompas siinä upea asu. Tahmatassu ihasteli presidentti parin asua. Presidenttipari asettautui valmiiksi kättelemään suurta vieras joukkoa.

-Kuka tulee ensimmäisenä kättelemään? Pajatonttukin tuli katsomaan juhlia sohvalle. Hän oli käynyt viemässä kirjan tonttutupaan että lukisi sen vielä loppuun linnan juhlien jälkeen.

-Nyt vieraat saapuvat. Lumiunelma sanoi ja juhlien ensimmäinen vieras saapui kättelemään.

-Aika paljon on käteltäviä, kun on 1800 kutsuttu juhliin. Nuutti sanoi sohvalta.
-Niin on. Pajatonttu vastasi.
Pyry-Petteri katsoi hetken aikaa juhlia.
-Minä taidan mennä katsomaan mitä muut tontut tekevät. Onko kaikilla vapaa päivä tänään? Hän kysyi Satu Runokkaalta.
-Tämä ilta on kaikilla tontuilla vapaata. Huomenna kaikki ovat taas työn touhussa. Satu Runokas vastasi.

Pyry-Petteri päätti lähteä juomaan iltakaakaota keittiöön kun ei näkisi ketään tonttua työtehtävissä. Huomenna olisi aikaa käydä katsomassa monen tontun tehtäviä.
-Pyry-Petteri, siellä on pöydällä kasa kakkuja, ne on tarkoitettu jouluun. Sinä voit ottaa sieltä kaapista muutaman piparin. Kaneli sanoi.
-Mistä sinä.. Pyry-Petteri ihmetteli.
-Sinä sanoit ääneen että menet juomaan kaakaota. Kaneli hymyili ja Pyry-Petteri otti kirjansa mukaan.
Tahmatassu, Touhukas ja Lumiunelma jäivät ihastelemaan linnan juhlien pukuloistoa sillä vuoron perään tuli mitä ihanampia mekkoja telkkarissa esille.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää 99-vuotiaalle Suomelle! 

(Kiitos Tuija.S., Kiitos Merja.P, Kiitos Jenni.K., ) 

Sylviatunturin tonttujen tarina

Wilhelmi kaivoi vintiltä esiin ison rahilaatikon.
-Täällä saattaa olla tonttukirjat. Hän sanoi.
-Ei me katsottu täältä lainkaan. Sinisointu totesi.

-Miksi ne on piilossa? Pyry-Petteri kysyi.
-Siksi ettei ne pölyynny ja pysyvät hyvässä säilössä. Wilhelmi vastasi ja avasi rahin.

-Ompas siellä kirjoja. Pyry-Petteri ihasteli.
-Sieltä varmasti löydät apua Pyry-Petteri. Sinisointu sanoi. Pyry-Petteri ja Wilhelmi ottivat tonttukirjat esille.

-Tässä on tonttujen historia kirja. Tässä on tonttujen siivousopas. Sinisointu luetteli.
-Viedään kirjat tuonne huoneeseeni niin pääsette sinne niitä tutkimaan. Wilhelmi sanoi ja otti osan kirjoista syliinsä.

-Minä otan tämän tonttujen tarinat kirjan. Pyry-Petteri sanoi.
Yhdessä he kantoivat kaikki kirjat Wilhelmin huoneeseeen vintin toiseen päätyyn. Pyry-Petteri istahti nojatuolille ja katsoi innoissaan kirjapinoa. Tiuku käpertyi Pyry-Petterin viereen.

Sinisointu jäi katsomaan Wilhelmin shakkilauta peliä.
-Pelataanko erä? Sinisointu kysyi.
-Osaatko sinä pelata tätä? Wilhelmi kysyi.
-Osaan, Tammiveistäjä on opettanut joskus. Sinisointu sanoi.
-Tammiveistäjä täällä käykin välillä pelaamassa kanssani. Wilhelmi sanoi ja he alkoi pelaamaan shakkipeliä.

Pyry-Petteri avasi Tonttujen Tarinat kirjan ensmmäisen sivun.

" Oletko koskaan kuullut tarinaa tätä?
Ethän lukematta sitä jätä.
Kuulet tonttujen tarinan,
ehkä samalla näet vilahduksen punalakkien. "

Pyry-Petteri käänsi innoissaan toisen sivun.

" Tunturilla joukko pikkuisia, leikkii, soittaa kulkusia. "
Nämä Sylviatunturin pienimmät tontut eli pikkuiset  ovat alle 100-vuotiaita, He ovat pääseet Sylviatunturille täytettyään 50 vuotta mutta ovat siltikin pieniä ja kaikki oppiminen tontun maailmasta on vielä edessäpäin. Sylviatunturille tullessaan on jo tontulla tunne siitä mikä hänen tuleva tonttutehtävänsä on.

-" Oppi-ikäiset jo opiskelee, innoissaan tehtäviä tonttujen. Opettaja neuvoo, ohjaa ja seurailee, miten edistyy tehtävään valmistuminen. " 
Nämä Sylviantunturin Oppi-ikäiset tontut, alle 200-vuotiaat,  ovat useimmiten koulussa opiskelemassa tulevia tonttutehtäviään varten. Heillä on jo tiedossa oma tonttu tehtävänsä. Koulun opettaja opettaa heille kaiken tarvittavan tiedon ja viimeisenä vuotena perehdytään tontun omaan tulevaan tehtävään.

( Sylviatunturin kunnioitettuna opettajana on toiminut jo vuosikymmenten ajan Satu Runokas)

" Voit nähdä tontun takaa ikkunan, voit kuulla vasaran paukunnan, voit maistaa suussa maun joulu herkkujen, siellä tehtävätontut jo töissä ahertaa. " 
Nämä Sylviatunturin alle 400-vuotiaat tehtävätontut ovat jo tonttutehtävissään ja heitä Sylviatunturilla riittää. Löydät tallitontun, pajatontun, postitontun, kaikki ovat työn touhussa ympäri vuoden.

"Viisautta jakavat muille, jotta jokainen tonttu tietää mitä Sylviatunturilla tehdään ja mitä vuoden mittaan tapahtuu. Nämä tontut ovat saaneet ylennyksen omassa tehtävissään ja ovat ylitonttuja. " 
Nämä Sylviantunturin yli 600-vuotiaat ylitontut opettavat muita tekemään töitä Sylviatunturilla. Ylitonttu saa arvon opettaa tunturin nuorempia tonttuja. Sylviatunturilla ensimmäisen ylitonttu arvon aikoinaan ensimmäisenä on saanut Tammiveistäjä.

"Kun aika pysähtyy ja ikä parrankin harmaannuttaa, saa tonttu päättää jatkaako työssä vai eläkehetkiä viettää Sylviatunturilla. Aina on paikka tonttujoukossa. " 
Nämä Sylviatunturin 800-vuotta täyttäneet Seniori tontut saavat päättää jatkavatko työtehtävissään vai siirtyvätkö ansaituille vapaapäiville. Jos tonttu päättää jäädä vapaalle, hänen toimiaan alkaa uusi tonttu oppilas opiskella. Koskaan kuitenkaan Sylviatunturilla ei ole kahta samassa työssä vaan tehtävänimike muuttuu nuoremman tontun myötä uudeksi.

" Aika on päättymätön, eräs tehtävä loppumaton. Siinä työssä tarvitsee ikinuoren sydämen sillä hänet tuntee meistä jokainen. " 
Kuka hän on? Tietenkin Sylviatunturin oma joulupukki ja joulumuori. Heidän tiedetään olevan satoja vuosia vanhoja, mutta silti ovat yhä nuoria. Heidän kohdallaan ei ikää voi edes määritellä, sillä he pysyvät muuttumattomina. Sydän on ikinuoren ja molemmat rakastavat työtään yli kaiken. He ovat aikoinaan tehneet ikuisuus lupauksen eikä heissä vanheneminen näy ja yhä vuosisatojenkin jälkeen kaikki tuntevat joulupukin ja hänen muorinsa.

-Wilhelmi, oletko sinä Seniori tonttu? Pyry-Petteri kysyi,
-Olenhan minä. Wilhelmi vastasi,
-Sinä olet sitten hurjan vanha. Pyry-Petteri tuumasi ja jatkoi lukemistaan tontuista.

"Tonttu tuntee jo pienestä pitäen vetoa tulevaan työtehtävään. Se saa hänet hymyilemään ja iloitsemaan ja hän on innokas oppimaan kaiken tehtävästään. Jos kuitenkin niin sattuu käymään, ettei pikkuinen tonttu tunnista tehtäväänsä, hän voi kiertää Sylviatunturin tonttujoukkojen luona katsomassa muiden tonttujen tehtäviä. Jossain vaiheessa töitä seuratessa, voi tonttu löytyy hukassa olevan tunteen ja hän tiedostaa kuin huomaamatta oman tehtävänsä. Kukaan tontuista ei ole vielä Sylviatunturilla jäänyt ilman tehtävää." 

-Sinisointu, mun pitää mennä katsomaan muiden tonttujen tehtäviä. Täällä kirjassa lukee että oman tehtävän voi löytää niin. Pyry-Petteri hihkaisi innoissaan.
-Hyvä Pyry-Petteri. Sinisointu sanoi.
-Mennäänkö heti katsomaan mitä vanhemmat tontut tekevät? Pyry-Petteri laittoi kirjan sivuun.
-Mene sinä vain, minä pelaan vielä Wilhelmin kanssa. Sinisointu vastasi.
-Minä menen, en muuten löydä tehtävääni. Pyry-Petteri sanoi ja päätti lähteä katsomaan muita tonttuja.
-Kyllä sinä Pyry-Petteri löydät vielä tehtäväsi, ihan varmasti.  Ei kukaan tontuista ole jäänyt ilman tehtävää. Wilhelmi sanoi.
-Minä menen nyt, minä haluan tietää mikä tonttu minusta tulee. Pyry-Petteri sanoi ja lähti vintiltä alakertaan Wilhelmin ja Sinisoinnun jäädessä pelaamaan shakkia.


( Kiitos Eija.S, Kiitos Niina.S, Kiitos Tuija.S, Kiitos Sanna.S, Kiitos Teija.M ja Kiitos Liisa M-K nukkekoti ihanuuksista )

Pikkutontut vintillä

Sinisointu ja Pyry-Petteri pääsivät Joulupukin vintille helposti. Piti vain kiivetä portaat ylimpään kerrokseen ja avata vanha nariseva ovi.
-Koetetaan löytää jostain ne tonttukirjat sinulle. Sinisointu sanoi kun sai laitettua lyhtyyn valon valaisemaan vinttiä.

-Tuolla on kasa kirjoja. Minä menen katsomaan. Pyry-Petteri huomasi kirjakasan nokkakärryjen päällä.
-Nää olikin lehtiä mutta oli täällä Mestaritontun seikkailut. Voisinko minä olla Mestaritonttu? Pyry-Petteri kysyi.

-En ole koskaan kuullut että kukaan olisi mestaritonttu. Sinisointu vastasi.
-Mutta jos se olenkin minä? Tekisin täällä kaiken ja johtaisin pajalla lelujen tekemistä? Pyry-Petteri innostui.
 Sinisointu kiipesi keinuhevosen selkään.
-Onko sinulla sellainen tunne? Eikös se ole kuitenkin satukirja? Sinisointu kysyi.

-Ei mulla ole sellaista tunnetta. Sitä paitsi lelumestari ajaisi minut varmasti pajalta pois. Sehän on hänen työtään. Pyry-Petteri luovutti.
-Katso Pyry-Petteri mitä noissa laatikoissa on? Tuolla takana on joku kirja, minä tarkistan sen. Sinisointu osoitti laatikko pinoa.

-Tää onkin vain lintujen ruokintaopas. Sinisointu totesi nähdessään kirjan kannen.
-Täällä on hiirenloukku. Pitää olla varovainen. Pyry-Petteri huomasi.

-Sitä se rapina sitten on jos täällä pienet hiiret vilistää öisin. Sinisointu sanoi.
-Mä katson nämä laatikot täältä. Pyry-Petteri sanoi ja kiipesi korokkeelle.

-Nää taitaa olla vaan joulukoristeita. Hän sanoi ja tarttui kultaiseen joulunauhaan kiinni.

-Varo Pyry-Petteri, se koko laatikko kaatuu. Sinisointu ehti huudahtaa ja koko laatikon sisältö tippui lattialle.

-Voi ei, Näissä muissakin on vaan koristeita. Ei täällä kyllä mitään tonttukirjoja ole. Pyry-Petteri sanoi.
-Muistikohan Hilppa ihan väärin? Sinisointu mietti ja alkoi keräämään joulukoristeita laatikkoon.
-Jos ne kirjat onkin tonttukoulussa? Pyry-Petteri mietti.
-Katso miten ihania joulukoristeita. Voitaisko me koristella tuo muovikuusi? Sinisointu ihasteli.

-Ei täällä sitä kukaan käy katsomassa. Koristellaan vaan. Pyry-Petteri innostui ja alkoi kierittämään nauhoja kuusen ympärille.
-Kyllä sitä kuusessa pitää olla pallot ja nauhat. Sinisointu otti korokkeen avukseen. Pyry-Petteri oli saanut latvatähden paikoilleen ja kiinnitti myös kuuseen lisää palloja.

Ja ennenkuin pienet tontut huomasivatkaan, oli koko vintti aivan mullin mallin sekaisin tavaroista.
-Mahtuisko sinne vielä pari palloa? Pyry-Petteri mietti.
-Mihin tää koriste viedään? Sopiskohan se alakertaan? Sinisointu tutkaili.

Samassa vintin ovi narahti auki ja ovelta kuului kissan naukaisu.
-Mitäs täällä oikein tapahtuu? Kuka tämän kaiken on sotkenut? Kuului tomera ääni.
-Wilhelmi, anteeksi. Me vaan.. Pyry-Petteri sanoi.
-Me etsittiin täältä vanhoja tonttukirjoja kun Hilppa sanoi että ne on täällä eikä ne ollutkaan ja sitten me haluttiinkin koristella tämä kuusi. Eihän kuusi voi olla ilman koristeita.. Sinisointu jatkoi Pyry-Petterin puhetta.
-Ja me ihan varmasti siivotaan meidän sotkut. Pyry-Petteri päätti puheen.

-Kuulkas nyt pikkuiset, kuusi näyttää hienolta mutta se oli tarkoitus viedä alakertaa. Nyt se onkin täällä koristeltuna. Teidän pitää siivota muut tavarat paikoilleen ja mihin te niitä tonttukirjoja tarvitsette? Wilhelmi kysyi.
-Siksi kun me etsitään niistä mun tonttutehtävää. Pyry-Petteri sanoi topakasti.
-Jaahas, pistäkääpäs nyt sitten siivoten niin pääsette tutkimaan niitä tonttukirjoja. Wilhelmi sanoi.
-Vinttitonttu, et sinä kuunnellut. Ei me löydetty niitä. Sinisointu sanoi ja silitti Wilhelmin Tiuku kissaa.
-Kyllä ne täällä on. Minä haen ne teille kun saatte siivottua. Wilhelmi vastasi.
-Jihuu Pyry-Petteri, nyt äkkiä siivoten. Sinisointu innostui.
-Nyt minä varmasti löydän tehtäväni. Pyry-Petteri huokaisi helpotuksesta ja alkoi yhdessä siivota Sinisoinnun kanssa sillä välin kun Wilhelmi alkoi hakea heille vanhat tonttukirjat säilöstä.



( KIITOS Teija.M, Kiitos Minna.M, Kiitos Liisa M-K, Kiitos Sanna.S,  Kiitos Nina.A, Kiitos verkkokauppa Lahjakas, Kiitos Johanna.O, Kiitos Päivi.H, Kiitos Kouvolan nukkekotiharrastjat ja  monet muut keiden nimeä en muista tässä erikseen mainita Suuri osa ihanuuksista on hankittuna nukkekotikirppikseltä tai nukkkekoti myyntitapahtumista. )

Tuisku työn touhussa poro aitauksessa

Poroaitauksessa riitti Tuiskulla työtä. Myötätuuli kopsutteli maata ja koetti saada heinää syötyä. 

Hilppa tonttu oli auttamassa Tuiskua ja oli ulkoiluttanut Nopsajalan. 

-Tuisku, laitanko Nopsajalan takaisin aitaukseen? Hilppa kysyi.

-Laita vaan, jos ehdit niin heinää voisi lisätä aitaukseen. Tuisku sanoi ja hän oli itse menossa siivoamaan aitausta jätöksistä. 

-Kuutamo ja Loikka, kohta nähdään. Hän sanoi.

-Tuisku, Tuisku. Voitko sinä auttaa meitä? Sinisointu saapui Pyry-Petterin kanssa poro aitauksille. 

-Mikäs teillä pikkuisilla on hätänä? Tuisku kysyi.

-Pyry-Petteri ei tiedä tonttu tehtäväänsä ja me ajateltiin että voisiko Pyry-Petteri olla sinun tai porojen auttaja? Sinisointu selitti heidän hätänsä. 

-Yleensä tontulla on sellainen tunne joka kertoo mikä hänen tehtävänsä on. Tuisku sanoi.

-Minä en tunne mitään vaikka kuinka yritän. Ei tule mitään ajatustakaan mieleen enää kun niin kovasti yritän. Pyry-Petteri sanoi.

-Et kai sinä nyt yritä liian kovasti? Tuisku kysyi.

-En varmasti yritä. Sinisointukin sanoi että hänen tekee mieli vain laulaa ja soittaa mutta minä en tiedä yhtään mitä edes tekisin. Pyry-Petteri sanoi.

-Ja me ajateltiin että kun Pyry-Petterin nimi on Pyry-Petteri että jos se vaikka kertoisi jotain. Tarvitsetko sinä tänne apuria? Sinisointu kysyi.

-Minä olen Tallitonttu ja saan kyllä eläimet täällä hoidettua. Tuisku vastasi, 

-Mitä me nyt tehdään? Sinisointu mietti.

-Kuulkaas pikkuiset. Minä muistelen että Joulupukin vintillä on vanhoja tonttukirjoja. Sieltä saaattaisi löytyä apua teidän mietintöihin. Hilppa sanoi. 

-Voisiko kirjoista löytyä Pyry-Petterin tehtävä? Sinisointu kysyi.

-Ainakin sieltä löytyy tonttujen tehtävät kirjat. Itsekin niitä joskus oppi-ikäisenä koulussa tutkin. Hilppa sanoi. 

-Mennään sinne seuraavaksi. Pyry-Petteri päätti ja oli aivan varma että niistä kirjoista hän löytäisi varmasti oman tehtävänsä. 

-Ennen kuin te lähdette, niin te voisitte kokeilla olla Tuiskun apureina. Hilppa sanoi. 

-Joo, Sinisointu sanoi ja alkoi kerätä Hilpan kanssa lisää heinää aitaukseen. 

Tuisku pääsi siivoamaan aitausta siistimmäksi ja Myötätuuli saapui heti hänen seuraansa. 

- Täällä olisi heinää teille. Hilppa jutteli toisille poroille. 

Pyry-Petteri ihasteli aidan toiselta puolelta Nopsajalkaa.

-Siinä Nopsajalka, siinä on jäkälää. Minä en taida uskaltaa tulla sinne lainkaan. Hän sanoi ja tuumasi mielessään ettei taida olla Tuiskun apulainen. 

-Kiitos avusta pikkuiset. Tuisku kiitteli kun aitaukseen oli saatu tehtyä päivän työt.

-Kiitos sinulle Tuisku. Pyry-Petteri sanoi.

-Me mennään nyt etsimään niitä tonttukirjoja. Sinisointu sanoi.

-Mennään vaan, sieltä varmasti löydän tehtäväni. Pyry-Petteri sanoi.

-Äläkä huoli Pyry-Petteri, kyllä sinä tonttutehtäväsi löydät. Hilppa sanoi.

-Minä olen samaa mieltä. Vaikka sinä et täällä apulainen olekkaan, niin kyllä sinä tehtäväsi löydät. Tuiskukin lohdutti Pyry-Petteriä. 

-Heippa Tuisku ja Hilppa, nähdään taas. Sinisointu sanoi ja kaksikko lähti kelkkoineen kohti joulupukin taloa etsimään tonttukirjoja. 

Pyry-Petterin seikkailut alkaa

Sinisointu oli saanut Pyry-Petterin mukaansa pulkkamäkeen.
-Joko sä tiedät mikä susta tulee isona? Sinisointu kysyi,
-En mä vielä tiedä. Pyry-Petteri vastasi.
-Sulla ei oo edes tonttupukua, miten sä voit olla ihan oikea tonttu? Sinisointu kysyi.
-Kyllä mä olen oikea tonttu. Mä en vaan tiedä missä mun tonttupuku on. Pyry-Petteri vastasi.
-Mä luulin että kaikki Sylviatunturilla asuvat tontut tietävät tehtävänsä. Sinisointu sanoi.
-Mikä sä sitten olet? Pyry-Petteri kysyi.
-Mä tykkään musiikista, mä haluaisin tanssia ja soittaa. Sinisointu vastasi ja alkoi hyräillä joululauluja. Pyry.Petteri oli hiljaa ja alkoi miettiä omaa tehtäväänsä.

-Hmmm..Mistä sen tietää mikä on oma tehtävä? Pyry-Petteri kysyi.
-En mä tiedä, se vaan tulee jotenkin heti mieleen kun sitä miettii. Sinisointu vastasi.
-Niin mutta kun mä en tiedä mikä musta tulee. Pyry-Petteri parahti.
-Voi ei Pyry-Petteri, Eikö sinulle tule mitään mieleen? Sinisointu koetti auttaa.
-Ei tule yhtään mitään. Pyry-Petteri sanoi.
-Minä tiedän, jos sinä olet poro tonttu ja autat tallitonttua kun sinun nimesi on Pyry-Petteri. Sinisointu ehdotti.
-En minä ainakaan joulupukin rekeä voi vetää. Petteri Punakuono johtaa kulkuetta. Pyry-Petteri sanoi.
-Mä oon aina ajatellut että mä soitan ja laulan joululauluja ja saan muutkin siitä innostumaan. En vaan tiedä mistä se tunne on tullut mutta se vaan tulee jostain, Sinisointu kertoi omasta tonttutehtävästään.
-Ei mulle tuu mitään tunnetta vaikka kuinka mietin. Pyry-Petteri koetti ankarasti miettiä miltä hänestä tuntui olla Sylviatunturin tonttu.
-Eikö mitään? Mieti nyt oikein kovasti. Sinisointu sanoi,
-Ei mitään. Pyry-Petteri vastasi.
-Mennään kysymään Tallitontulta josko hän tietää mikä on sinun tehtäväsi. Sinisointu ehdotti.
-Mennään heti. Pyry-Petteri sanoi ja  he keräsivät liukurit kelkkoihin ja lähtivät etsimään Tallitonttua.

Joulukuun tarinat alkavat =)

Tervetuloa joulukuun ajan seuraamaan Sylviatunturin tarinoita.

 Tonttujoukko poroineen ovat kovin kiireisiä tällä hetkellä. Vauhtia ja tapahtumia riittää ja tarinoiden päähenkilönä on tänä vuonna pienen pieni tonttupoika Pyry-Petteri.

Pyry-Petteri on niin ikään Sylviatunturin nuorimpia, vaikka ikää onkin jo yli 50-vuotta. Tontuthan ovat vanhoja ja Sylviatunturillakin on monen ikäisiä tonttuja. Tarinoiden kautta pääset tutustumaan tonttujen elämään unohtamatta tietenkään Joulupukkia ja Muoria.

Tervetuloa lukemaan jouluisia tarinoita =)