-Nää värit on niin ihanat. Syksy on niin ihanaa aikaa. Hän iloitsi.
-On tämä hetken aikaa kaunista. Anette sanoi.
-Sini, auta minua. Juna ei kulje täällä lehtien seassa kunnolla. Perheen kuopus Eevi sanoi istuen junakärryssä.
-Äiti, onko minun pakko? Sini kysyi.
-Kyllä sinä voit auttaa siskoasi. Anette vastasi,
Sini koetti työntää junaa eteenpäin mutta juna ei liikkunut mihinkään.
-Tule Eevi, mennään leikkimään lehdillä. Leikitään junalla vaikka iltapäivällä. Sini ehdotti.
-Mennään vaan. Eevi suostui.
He keräsivät lisää lehtiä ja mikä oli kivempaa kuin heitellä vaahteranlehtiä ylös ilmaan ja odottaa niiden putoamista alas.
-Sini ja Eevi, te voisitte auttaa keräämään lehdet kottikärryihin. Sauli ehdotti.
-Joo, autetaan isää. Eevi innostui ja he keräsivät kottikärryn täyteen lehtiä. Eevi vielä innostui kiipeämään kottikärryihin kyytiin.
-Isä, täällä on kivaa. Hän kikatti kärryissä.
-Ihan varmasti. Sauli sanoi.
-Vielä muutamat lehdet kasaan ja sitten haravoidaankin seuraavaksi keväällä kun on lumet sulaneet. Anette totesi.
-Minä en haluaisi lainkaan että tulee märkää ja pimeää. Sini sanoi.
-Syksyllä onkin kauneinta nämä kaikki syksyn värit. Anette sanoi.
Ja mikä olikaan hienompaa kun perhe yhdessä nautti kauniista aurinkoisesta syysilmasta pihassa yhdessä siivoten ja leikkien.
Aurinkoisia syyspäiviä lukijoille ja tervetuloa taas tarinoiden pariin =)
Uusia tarinoita on tulossa pitkin syksyä ja tietenkin joulukuussa alkaa taas Sylviatunturin omat jouluiset tonttutarinat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti