M.V. Metsälän liikenne

-Onkohan minulle tullut postia? Kysyin postitoimistolla postimestari Samu Ruskeakotihiireltä.
-Eipä ole, odotellaan kyllä juuri linja-autoa tulevaksi kaupungilta. Samu totesi.
-Aamun kuljetuksessa tulee postit. Pete Karvakuono sanoi.
-Odotellaan hetki, lähden sitten jakolenkille. Pirkka Valkopelto sanoi.

-Onko aamun postit jo tulleet? Henkka Huahua saapui myös postitoimistolle.
-Ei ole vielä. Pete vastasi.

-Odottelen josko meille tulisi paketti. Tilasin työasut ravintolaan. Henkka sanoi.
-Tuolta linja-auto näyttääkin saapuvan. Samu sanoi ja kauempaa oli kaartamassa M.V Metsälän liikenteen vihreä linja-auto.

-Äiti, äiti. Kuka tuo kaunis täti on tuolla edessä? Ylhäällä linja-auton toisessa kerroksessa Aleksandra Maakarhu kysyi äidiltää.

-Aleksandra, shhh. Hän on yksi linja-auton matkustajista, en taida tuntea häntä. Kaarina Maakarhu totesi.
-On sillä hieno puku päällä. Karoliina Maakarhu huokasi.
Kaarina Maakarhu oli viettänyt yön kaupungissa äitinsä luona tyttäriensä Aleksandran ja Karoliinan kanssa.
-Hyvät matkustajat, olemme saapuneet päätepysäkille Sylviankadun postitoimistolle. Linja-auto lähtee takaisin kaupungin suuntaan puolen tunnin kuluttua. Kiitoksia matkustajille ja tervetuloa uudelleen M.V. Metsälän liikenteen kuljetuksiin. M.V. Metsälän liikenteen rahastaja Maritta Metsälä kuulutti.
-Perillä ollaan lapset, nyt kotiin. Kaarina maakarhu sanoi.
-Kiitos kyydistä. Tytöt sanoivat. 

-Kuljettaja, voisinko saada laukkuni jotta pääsen jatkamaan matkaani. Toinen matkustajista pyysi.

-Tottakai. Haen sen heti pikimmiten. Veikko Metsälä vastasi ja lähti hakemaan linja-auton kyydistä matkalaukkua.
-Ompas täällä hiljaista. Rouva totesi.
-Tähän aikaan aamusta on aika hiljaista. Sanoin rouvalle. Rouva vaikutti minun ikäiseltäni.
-Olen Sepi Hiireläinen. Esittäydyin.
-Minä olen Irene Tunturi. Irene esittäytyi.
-Tässä on laukkunne. Veikko toi Irenen laukun

-Mukavaa kyläilyä Sylviankadulla. Postitoimistosta saa aikataulujamme jos tarvitsette. Maritta Metsälä sanoi.
-Katsoin jo autossanne aikatauluja. Minun pitää nyt kuitenkin jatkaa matkaani, en tullut tänne aikailemaan. Irene totesi topakasti ja otti matkalaukkunsa.
-Näkemiin. Hän toivotti meille kaikille.
-Tuliko tänään paljon postia? Samu kysyi.
-Kukas hän oli? Pirkka kysyi samaan aikaan.
-Tuli jonkin verran postia, paketteja aika paljon. Enkä tuntenut Ireneä, hän totesi autossa tulevansa tänne jonkun luokse kylään. Veikko vastasi molemmille.
-Mennään sitten hakemaan päivän postit. Hän jatkoi ja postinjakajat Pirkka ja Pete tulivat auttamaan.

-Samu, täällä on kirjepostiakin kivasti. Pääset lajittelemaan. Pirkka toi hetken päästä Samulle postipussia.
-Tuliko minulle mitään? Henkka odotti malttamattomana.
-Ootas, Pete varmasti tutkii vielä paketteja Veikon kanssa. Pirkka vastasi.

-Kylläpäs tulikin kirjeitä. Samu sanoi.
-Pojat, pitäisikö meidän hankkia postille auto? Saataisiin kuljetteua pakettit paremmin? Samu mietti.
-Ei kai sentään? Maritta kysyi.
-Ei ainakaan vielä. Kaupungissakin ne vielä pyörillä kuljettavat postit. Samu vastasi.

-On täällä Henkka teidänkin paketti. Pete huudahti ja postinjakajat alkoivat kantaa paketteja postitoimistoon.
-Tässä teidän paketti Henkka. Kuittaan sen luovutetuksi teille. Samu kirjoitti ylös vihkoon paketin noutamisen.
-Kiitos, tätä on odotettu. Henkka kiitteli kovasti

-Ole hyvä. Samu sai paketin kirjattua ylös.

-Tulen joku päivä katsomaan teitä. Sanoin Henkalle.
-Tule vaan, ei ole sinua näkynytkään. Henkka sanoi.
-Joko mennään isä? Elina odotti ravintolaan pääsyä. Henkan hampurilaiset ravintola oli taas pian aukeamassa.
 Pirkka ja Samu lähtivät pyörillään jakokierrokselle saatuaan postit Samulle. 
-Tuletko iltapäivällä seuraamaan minun päivääni kun kujetan paketteja? Pirkka kysyi minulta.
-Voisin tullakin. Sanoin

 -Pärjäätkö sinä Samu näiden postien kanssa? Veikko kyseli.
-Pärjään, pärjään. Tämä ei ole mitään verrattuna sesonkiaikoihin. Silloin vasta saakin postia jakaa urakalla. Mietein kyllä että olisin palkannut tänne postineidin tekemään osaksi aikaa päivää töitä. Saisin paremmin kirjattua postit ja lajittelun sujumaan paremmin. Pirkalla ja Samulla on kuitenkin kädet täynnä jakelussa ja iltapäivällä pakettien viemisissä. Samu totesi.
-Lehteen vain ilmoitus. Sanoin.
-Minulla on kyllä ajatus ketä voisin kutsua...mutta katsotaan nyt. Pitää pitää poikien kanssa palaveri. Samu sanoi ja otti päivän kirjepostin käsittelyyn.

-Nyt mennään Elina. Kiitos vielä paketista ja tervetuloa hampurilaisille. Henkka sanoi ja lähti paketin kanssa.
-Sepi, täällä on sinullekin yksi kirje. Samu ojensi kirjeen minulle.
-Kiitos. Minäkin sitten lähden tästä. Nähdään taas. Tulen iltapäivällä seuraaman Pirkan työpäivää. Sanoin.

Veikko ja Maritta Metsälä jäivät vielä postitoimistolle hetkeksi odottelemaan tulisiko matkustajia linja-autoon. Linja-auto lähtisi pian taas kohti kaupunkia. Se kulki kaksi kertaa päivässä kaupungista kylään ja päivällä kävi kiertämässä sivukylät. Tilaus kuljetuksia Metsälän liikenteellä hoiti Veikon setä Vihtori välillä kun tarvittiin toista linja-autoa.