Marja-Leena ja lapsenlapset

Päätin pitää muutaman päivän vapaata valokuvaamisesta ja vietin sen ajan Marja-Leenaan tutustuessa. Kävin viikonloppuna hänen luonaan syömässä ja tuolloin päiväkävelylle päätimme aloittaa tapailemisen.

-Ompas jotenkin hassua ajatella että tapailemme. Marja-Leena totesi.
-Mikäs siinä on hassua? Kysyin.
-Kyllä sitä ennen ihan vaan seurusteltiin tai oltiin vain yhdessä. Tapaileminen kuullostaa niin vanhalta. Hän vastasi.
-Haluatko sinä sitten seurustella kanssani? Kysyin.
-Haluaisin. Marja-Leena vastasi.
-Sitten me seurustelemme. Sanoin.
-Voi Sepi sinua, nämä päivät ovat kyllä olleet ihania. Marja-Leena sanoi.
-Niin minustakin, minun pitää kuitenkin palata taas valokuvaamaan. Totesin.
-Tiedän. Sitä ennen ehtisitkö tavata lapsenlapseni? Lupasin viedä heidät illemmalla puistoon kun Pasilla ja Riitalla on pidemmät työpäivät. Marja-Leena kysyi.
-Oletko varma? Mahtavatko he edes viihtyä seurassani, tälläisen ikälopun? Hymähdin.
-He pitävät aivan varmasti sinusta. Marja-Leena hymyili rohkaisevasti.
-Sitten tapaan heidät mielelläni. Vastasin ja päätimme tavata myöhemmin leikkipuistolla.

Myöhemmin iltapäivällä näin Marja-Leenan Lapsenlapsien kanssa leikkipuistolla. Pojat taiteilivat pyörillään ja tyttö leikki hiekkalaatikolla.

 Kaikilla näytti olevan mukavaa. Pojatkin siirtyivät hiekkalaatikolle tytön seuraan kaivamaan lapioilla hiekkaa.

 Huomasin jännittäväni miten lapset suhtautuisivat minuun.

 -Sepi, sinä tulit. Marja-Leena tuli minua vastaan.
-Älä turhaan jännitä. Hän kuiskasi korvaani.
-Yritetään. Kuiskasin takaisin.
-Lapset, tässä olisi minun ystäväni Sepi Hiireläinen. Marja-Leena esitteli minut lapsille.

-Ja Sepi, tässä olisi rakkaat lapsenlapseni Riku, Osku ja Mari.
-Hauska tutustua teihin. Sanoin lapsille.
-Moikka, kuului kuorossa lasten suusta.
-Teidän mumminne on minulle kovin tärkeä. Sanoin.
-Ai jaa, ootteko te niinko yhdessä? Osku kysyi.
-Seukkaatteko te? Riku jatkoi.
-Kyllä me olemme yhdessä ja seurustelemme. Vastasin. Marja-Leena puristi rohkaisevasti kättäni.
-Ai jaa. Osku totesi ja nousi hiekkalaatikota ylös.
-Mä meen pyöräilemään. Hän jatkoi.
-Odota, mä tuun kanssa. Riku sanoi.

Pojat kiipesivät pyörien selkään ja Mari jäi yksin hiekkalaatikolle. Heitä uutinen ei tuntunut yhtään haittaavan tai harmittavan.
-Kuka nyt mun kanssa leikkii? Mari kysyi.
-Minä voin leikkiä. Tosin siitä on pitkä aika kun olen viimeksi tehnyt hiekkakakkuja. Sanoin.
-Ootko sä sitten niin vanha? yhtä vanha kuin mummi? Mari kysyi.
-Yhtä vanha kuin mummisi. Totesin.

-Mummi on kyllä jo vanha. En mä tiennyt että mummi seurustelee. Mari sanoi.
-Päätimme kertoa teille ensin. Marja-Leena sanoi.
-Minä tykkään kun sinullakin on joku mummi, ettei tarvitse olla yksin. Mari sanoi.
-Kiitos kulta pieni. Osaakohan Sepi tehdä kakkuja? Marja-Leena kysyi.
Tartuin lapioon ja koetin muistaa lapsuuden runoa laittaessani hiekkaa ämpäriin.
-Tule,tule kakku..Aloitin.
-Se menee ihan väärin. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. Mari opasti ja käänsin kakun väärinpäin.

-Tästähän tuli ihan komia kakku. Totesin.
-Niin tuli. Kyllä sinä vielä osaat. Mummi osaa tehdä hyviä kakkuja, hänkin voi sinua neuvoa. Mari sanoi.
-Mummisi on kyllä ihana. Sanoin.
Pojat tulivat pyöräilemästä ja Marikin halusi päästä pyöräilemään.

-Aja sitten vaan hetki. Osku sanoi siskolleen.
Marja-Leena keräsi hiekkalelut valmiiksi kasaan.
-Mummi, koska sä kerroit isille? Riku kysyi.
-Kerron kyllä tässä. Marja-Leena vastasi.
-Onko tää salaisuus? Niinkuin silloin se matka isille ja äidille hääpäivänä? Osku kysyi.
-Ei tämä ole salaisuus. Jos haluatte niin voitte kertoa isällenne Sepistä. Minä juttelen hänen kanssaan vielä tästä myöhemmin. Marja-Leena sanoi.
-Oletteko te rakastuneet? Mari kysyi käytyään pyörällä kääntymässä matkan päässä.
-Olemme. Vastasin.
-Se sitten hyvä juttu. Minäkin haluan isona naimisiin prinssin kanssa. Hän totesi.
-Yök, rakastuneet. Osku totesi ja sai Rikunkin pelleilemään.
-Pojat, pojat. Marja-Leena koetti rauhoittaa poikia.
-Anna heidän pitää hauskaa, lapset ovat lapsia. Totesin hymyillen.
Oli ihana seurata lasten touhuamista. Tälläistä olin kaivannut elämässäni.
-Nyt meidän pitää lähteä, isänne tulee pian kotiin. Marja-Leena sanoi ja lapset olivat lähtövalmiina. Aurinkokin alkoi paistamaan pilvien takaa.

-Oli kiva nähdä Sepi. Lapset huusivat taas kuorossa.
-Samoin, toivottavasti näemme pian uudestaan. Vastasin.
-Tuletko huomenna käymään illalla? Marja-Leena kysyi.
-Tulen. Kuvaan aamupäivän ja kenties käyn pormestarin luona. Vastasin.
-Nähdään sitten. Kiitos kun tulit tapaamaan lapset. Marja-Leena halasi vielä ennenkuin lähti lasten kanssa heidän kotiaan kohden.

Jäin katsomaan hetkeksi heidän perään ja mietein mitä Pasi mahtaisi ajatella minusta. Miten osaisin kohdata tyttöystäväni aikuisen pojan? Huokaisin syvään ja lähdin kotiin.

Tietämättäni Marja-Leena oli saattanut lapset vanhemmilleen eivätkä lapset olleet hänen aikanaan puhuneet meistä mitään. Marja-Leenankin lähdettyä kotiin Riku avasi sanaisen arkkunsa vanhemmilleen.
-Siis isi, mummi seurustelee. Hän selitti innoissaan.
-Mistä sinä puhut? Pasi ihmetteli.
-Mahdatko sinä nyt sekoittaa asioita? Riittakin ihmetteli.

-Niin ne sanoi. Mummi esitteli sen Sepin ja sanoi että seurustelee. Sepi meni tuonnepäin kun me lähdettiin. Riku vielä näytti.
-Mistä te nyt oikein puhutte? Pasi kysyi uudestaan.
-Mummi on rakastunut siihen Sepiin. Se osasi tehdä ihan hyvin hiekkakakun. Mari huokasi.
-Mummi sanoi että seurustelee Sepin kanssa. Oskukin puuttui keskusteluun.
Pasi koetti katsella että näkisikö vielä mistä lapset puhuivat.

-Mummi seurustelee. Hän totesi.
-Mummi lupasi kyllä puhua sinun kanssa vielä. Mari sanoi.
-Riitta, tunnetko sinä ketään Sepiä? Pasi mietiskeli.
-En kyllä tunne.Riitta vastasi.
-Ei kun tiedänpäs.. Tarkoittaakohan lapset Sepi Hiireläistä? Sitä valokuvaajaa? Riitta jatkoi.
-Joo, se oli Hiireläinen. Osku totesi.
-Vai niin, vai niin. Pasi sanoi.
-Pasi, odota nyt vielä että saat äitisi kanssa juteltua. Marja-Leena varmasti kertoo sinulle kaiken. Riitta sanoi miehelleen.
-Katsotaan nyt. Minä en halua että äidin perässä pyörii joku onnenonkija. Pasi totesi tomerana.

-Pasi, odota nyt ensin mitä äitisi sanoo. Riitta rauhoitti miestään.
-Saas nähdä mikä juttu tämä oikein on. Pasi vastasi. Hän ei ollut varma oliko tämä yhtään hyvä asia.