Yöllä oli satanut lunta eikä vielä jokapuolella oltu aurattu teitä.
-Mahtaakohan kelkka ihan upota lumeen? Sepi mietti.
-Kyllä sillä pääsee eteenpäin. Marja-Leena tuumasi. Hän lähti kelkottelemaan eteenpäin.
-Hei odota. Sepi huusi ja lähti Marja-Leenan perään.
-Tule vaan, täältä isolta tieltä on jo lumet aurattu. Kelkka kiitää komiasti. Marja-Leena sanoi.
Sepi sai Marja-Leenan kiinni ja pääsi välillä kelkottelemaan.
-Kierretään tuolta lenkki. Marja-Leena ehdotti.
-Mennään vaan. On kyllä paljon tullut lunta. Sepi sanoi.
-Haluatko tulla kyytiin? Sepi ehdotti ja Marja-Leena kiipesi kelkan kyytiin istumaan.
Sepi ja Marja-Leena saapuivat aukealle.
-Hups. Sepi ehti sanoa kun hän kaatui lumipenkalla.
-Sattuiko? Marja-Leena huolestui.
-Ei ollenkaan. Tämä on ihan pehmeää lunta. Sepi tuumasi ja antoi halauksen Marja-Leenalle.
Marja-Leena puolestaa suukotti kihlattuaan.
-Hyvä ettet satuttanut itseäsi. Olisin vielä joutunut kelkottamaan sinut takaisin kotiin. Hän jatkoi.
Sepi puhdisti isommat lumet vaatteistaan.
-Sinä olet kyllä ihana.Pidät minusta niin hyvää huolta Hän tuumasi.
-Koska olet viimeksi tehnyt lumiukon? Marja-Leena kysyi.
-Siitä on aikaa. En edes muista. Sepi vastasi.
-Mennäänkö kokeilemaan saadaanko tehtyä lumesta jotakin? Marja-Leena ehdotti.
-Voi sinua, sinä kyllä aina tiedät miten kaikesta voi nauttia ja iloita. Sepi naurahti.
-Tuletko sinä, minä menen ainakin. Marja-Leena sanoi ja kiiruhti pellon laidalle tutkimaan saisiko tehtyä lumiukkoa.
-Tullaan. Sepi vastasi ja niin he yhteistuumin ryhtyivät kasaamaan lumiukkoa. Ja tulihan siitä aika mukavan kokoinen lumiukko.
-Taidetaan me vanhatkin vielä jotain osata tehdä. Sepi sanoi.
-Kyllä, ja nyt otetaan kisa kumpi on ensimmäisenä kotona. Marja-Leena sanoi ja kiiruhti kelkan luokse.
-Hei, minä otan sen kelkan. Sepi huudahti mutta Marja-Leena kelkotteli jo kovaa vauhtia eteenpäin.
-Voi noita naisia. Sepi huokaisi ja lähti kävellen Marja-Leenan perässä kotia kohti ihaillen ympärillään näkyviä talvisia maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti