-Nää on vähän isot sukset. Ronja sanoi.
-Ne on sinulle sopivat. Rohkeasti vaan kokeilet millaista on hiihtää. Ville-Veikko sanoi tyttärelleen.
-Mä meen kyllä. Ronja sanoi ja tarttui sauvoihin ja lähti hiihtämään.
Liisa Kultapanda veti kuopustaan Kiiaa pulkassa.
-Määki haluun. Kiia huusi.
-Mitä sinä haluat? Liisa kysyi.
-Hiittää, hiittää. Kiia vastasi ja lähti isosiskonsa perään.
-Mu vuuo. Mu vuuo. Kiia sanoi Ronjalle.
-Ei nää sukset sovi sulle. Sä oot vielä liian pieni. Ronja sanoi. Kiia jäi harmistuneena katsomaan siskoaan.
-Sä varmaan osaisit hiihtää, mutta nää sukset on sulle liian isot. Ronja selvensi.
-Kato jääjet. Kiia osoitti Ronjan selän taakse.
-Suksista jää lumeen jäät. Tää on sitä perinteistä tyyliä. Mä en tykkää luistella kun siinä pitäis mennä niin kovaa vauhtia ja tää on vähän liikaa luntakin. Ronja selitti ja hiihti takaisin vanhempiensa luokse Kiian kävellessä vieressä.
Ronja riisui sukset jaloista ja Kiia riensi tutkimaan suksia.
-Katsokaan keitä tuolta saapuu. Ville-Veikko sanoi.
-Sepi Hiireläinen ja Marja-Leena Tammihiiri. Liisa sanoi.
-Ompas upea ilma hiihtää. Marja-Leena sanoi.
-On kyllä. Meillä Ronjakin vähän kävi hiitämässä. Ville-Veikko kertoi.
-Mä alan kyllä olla liian vanha tähän. Ei jaksa enää. Sepi tuumasi ja päästi sauvoista irti.
-Harjoituksen puutetta sanon minä. Marja-Leena naurahti.
-Onkos siellä kaupungissa tälläisiä hiihtolatuja? Liisa kysyi Sepiltä.
-Ei keskustassa mutta kyllä kanta kaupungista taitaa jo löytyy hiihtolatuja. Sepi kertoi.
-Täällä on kyllä tilaa hiitää. Tosin kunnossa pidossa on aina parantamisen varaa. Tälläkään ladulla ei kovin montaa hiihtäjää ole näkynyt. Meinaa kertyä lumikasoja ladulle. Ville-Veikko kertoi.
-Minä Sepi hiihdän vielä tuonne ladun päähän ja tulen takaisin. Sitten voimme lopettaa. Marja-Leena sanoi ja lähti vielä hiihtämään ladun toiseen päähän.
Sepi jäi juttelemaan Kultapanda perheen kanssa sillä hän oli aivan uupunut hiihtämisestä. Pian Marja-Leenakin saapui takaisin paikalle ja sukset laitettiin sivuun.
-Oli kyllä kiva nähdä teitä pitkästä aikaa. Marja-Leena sanoi.
-Samoin ja onnea vielä teille kihlautumisesta. Liisa onnitteli.
-Kiitos. Sepi ja Marja-Leena kiittelivät. Sitten olikin jo aika lähteä pakkasilmasta kotia kohden sisälle lämpimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti