-Tämä olisi valmis Norsulan väelle. Miten Hiireläisten kakku edistyy? Annika kysyi siskoltaan.
-Hyvimpä tämä. Ensimmäinen ruusukakku on valmiina ja täytän juuri toista. Jatta vastasi.
-Voih,sokeri meinasi unohtua kermasta. Hän sanoi ja kävi hakemassa lisää sokeria.
-Hyvä, minä laitan kylmiöstä tehdyt leivokset valmiiksi tarjolle tähän tarjottimelle. Koskas pitopalvelun väki lupasi tulla hakemaan tarjottavia? Annika kysyi.
-Muutaman tunnin päästä. Jatta vastasi. Toukokuu oli heillä kiireistä aikaa, sillä oli monia valmistujaisia, kihlajaisia ja häitä näin heti kesän alussa.
Marja-Leena Tammihiiri odotti Silkkilän vaatekaupan Iiris Silkkilän saapumista. Iiris toisi hänen hääpukunsa ja auttaisi sen pukeutumisessa. Viime viikolla hän oli käynyt etsimässä vaatekaupasta mieluista pukua.
Iiris Silkkilä oli tuolloin saanut postin mukana ison vaatekuorman ja laittoi miesten kauluspaitoja laatikosta esille.
-Hyvä kun vihdoin sain valikoimaan miehille paitoja. Niitä on kaivattu. Iiris tuumasi.
-Päivää Iiris. Marja-Leena sanoi ja astui vaatekauppaan.
-Minä tulin etsimään häihin itselleni hääpukua. Marja-Leena sanoi.
-Autan mielelläni sinua. Voinko esitellä sinulle mekkoja ja sinä voit sitten sanoa mitä haluat kokeilla? Iiris ehdotti.
-Sopii. Marja-Leena sanoi ja Iiris haki ensimmäisen puvun.
-Mitäs sanot tästä? Iiris toi ensimmäisen mekon.
-Se on kyllä nätti, mutta en kyllä haluaisi sinistä. Ajattelin että en pukeutuisi perinteiseen hääpukuun vaan kauniiseen mekkoon. Marja-Leena kertoi mietteistään.
-Olisiko tämä yhtään parempi? Iiris toi toisen mekon.
-Se on kyllä kauniin värinen. Marja-Leena sanoi.
-Mutta.. Iiris luki Marja-Leenan kasvoilta tämän ilmeitä.
-Se ei tunnu minun tyyliseltä. Marja-Leena myönsi.
-Entäs sitten tämä? Iiris toi kolmannen asun näytille.
-Se on kauniin herkkä asu. Voisin kokeilla sitä. Marja-Leena sanoi ja otti puvun itselleen. Hän meni pukukoppiin ja kokeili asua ylleen.
-Hmmm... Hän katseli itseään pelistä ja riisui puvun pois.
-Tässä tämä puku. Se on kaunis mutta ei kuitenkaan minulle sopiva. Marja-Leena sanoi.
-Minulla on tuolla varastossa yksi puku joka voisi sopia sinulle. Se ei kuulunut sinun toiveisiin mutta uskoisin että voisit pitää siitä. Iiris sanoi ja lähti hakemaan uutta asua varastosta.
-Tässä, tules katsomaan. Iiris avasi ison valkoisen laatikon.
-Ompa upea. Marja-Leena huokasi.
-Luuletko että voisit kuitenkin kuvitella että tämä olisi ylläsi hääpäivänäsi? Iiris kysyi.
Marja-Leena katseli pukua.
-Se on täydellinen, se on ehdottomasti minun pukuni. Hän huokasi ja katseli pukua.
-Minä tulen sitten hääpäiväsi aamuna auttamaan sinua pukeutumisessa . Iiris sanoi ja antoi puvun kokeiltavaksi. Marja-Leena kokeili pukua ja se sopi hänelle täydellisesti.
-Tämä se on. Marja-Leena totesi.
-Hyvä, pakataan se laatikkoon ja minä tuon sen tullessani sinulle sitten. Iiris sanoi ja puku meni takaisin laatikkoon.
-Mummi,mummi... Tästä koristako heitän niitä terälehtiä? Mari kysyi. Marja-Leena havahtui hääpukukokeilemisen muistelemisesta Marin kysymykseen.
-Juuri siitä. Sinä olet kyllä kauniina tänään. Marja-Leena sanoi.
-Kiitos mummi kun sain itse valita asuni. Mari sanoi sininen satiinimekko yllään.
-Tietenkin sinä saat valita oman pukusi. Marja-Leena sanoi ja samassa Iiris saapui hääpuvun kanssa Tammihiirille.
-Eini, nyt sinun pitää siirtyä keinusta pois niin saadaan olohuoneeseen tilaa. Riitta otti Eini vauvan keinusta ylös.
-Aletaanko sitten pukeutua? Iiris kysyi ja toi Marja-Leenan asun laatikon olohuoneeseen.
-Se sopii. Marja-Leena sanoi. Muut eivät vielä olleet nähneet pukua sillä hän halusi pitää muut jännityksessä pukeutumiseen asti. Iiris avasi laatikon ja auttoi häämekon hänen ylleen.
-Minä laitan vetoketjun kiiinni. Iiris auttoi.
-Mummi, sinä olet kaunis. Mari huokasi.
-Kiitos Mari. Marja-Leena sanoi. Eini vauva huomasi lattialla laatikon ja yritti päästä sitä maistamaan.
-Ei saa Eini, ei saa. Riku siirsi laatikkoa sivummalle pikkusiskoltaan suojaan.
-Se olisi muuten ihan kuolassa kohta. Osku totesi.
-Mummi, tässä on sinun hääkimppusi. Riku ojensi kimppua.
-Kiitos. Marja-Leena sanoi.
-Voinko minä auttaa sinua hunnun kanssa? Riitta kysyi anopiltaan ottaen vielä laatikosta hunnun esiin.
-Tottahan toki. Marja-Leena kääntyi vielä laittaman huntua.
-Jännittääkö sinua mummi? Osku kysyi.
-Pidä hetki kimppuani niin äitisi laittaa hunnun paikoilleen. Sitten otan kimpun. Marja-Leena sanoi Oskulle.
-Kyllä minua jännittää kovastikin. Hän vielä jatkoi.
Tänään olisi edessä hänen hääpäivä ja paljon oli ohjelmaa luvassa.
Marja-Leenan omassa kodissa Sepi odotti malttamattomana Pasin saapumista. Pasi oli luvannut tuoda hänelle häätakkiin viehen.
-Kop, kop. Täältä tullaan. Pasi huuteli viehe kädessään ja tuli sisälle.
-Hienoa. Saan pukeutua valmiiksi. Joko meidän pitää pian lähteä? Sepi kysyi. Hän oli useampaan kertaan katsonut kelloa.
-Sinua taitaa vähän jännittää. Pasi hymyili.
-Tottakai, vien elämäni naisen vihille kohtapuolin. Sepi hymyili leveästi ja puki takin päälleen.
-Minä autan laittamaan tämän kunnolla kiinni. Pasi auttoi viehen paikoilleen.
-Kiitos. Sepi kiitteli. Hän oli onnellinen, tänään hän saisi Marja-Leenan vaimokseen. Oli jo paljon kulunut aikaa siitä kun hän oli saapunut Sylviankylään ja tutustunut Marja-Leenaan. Nyt he saisivat viettää hääpäivää ja juhlia sitä läheisten ollessa paikalla.
-Oletko valmis lähtemään? Pasi kysyi.
-Olen, olen enemmän kun valmis. Sepi sanoi.
-Sitten lähdetään kohti Kesälän puistoa. Pasi sanoi ja he lähtivät kaksin kohti vihkimispaikkaa.
Pian olisi alkamassa Sepin ja Marja-Leenan häät.
Kiitos Liisa kauluspaidoista ja mekoista Silkkilän vaatekauppaan.
Kiitos Jatta hääherkuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti