Kevättä ja hääsuunnitelmia

-Isä, mikä tuo vaaleanpunainen puu on?  Saara Koala kysyi.

-Käydään katsomassa lähempää. Jarmo Koala ehdotti.
-Joo, se on niin kaunis. Saara sanoi.
Perhe meni lähemmäs puuta ja puu oli vaaleanpunaisessa kukassa.

-Tämä on koristeomenapuu. Jarmo kertoi ja kipusi Saaran kanssa lähemmäs katsomaan puun kukkasia.

-Olkaa varovaisia siellä ylhäällä. Merja huuteli alhaalta Anna tyttären kanssa.

-Mä kaa, mä kaa. Anna halusi päästä katsomaan kaunista puuta.
-Odota, sinä pääset seuraavaksi. Jarmo lupasi ja tuli sitten hakemaan Annan katsomaan puun kukkasia.

-Äätille kukka. Anna sanoi.
-Haluatko että otamme äidille tästä kukkasen? Jarmo kysyi.
-Joo. Anna ihasteli. Jarmo poimi kukkasen alhaalle vietäväksi.

-Tässä on Merja sinulle kaunis kukka. Jarmo ojensi kukan vaimolleen.
-Kiitos. Merja ihasteli vaaleanpunaista kukkaa.

-Äiti, se on kyllä kaunis. Saara sanoi.
-Nämä kukkaset eivät kauaa kuki. Olimme juuri hyvään aikaan liikkeellä. Merja kertoi.

Viherkodilla Tuomo Pilkkupupunen oli hakenut päivän postin laatikosta matkallaan pyykkitupaan.
-Hmmm.. Tämä taitaa olla joku kutsu. Nythän on toukokuu ja kaikkia juhlia on keväällä. Hän tuumaili ja istui tutkimaan kirjekuorta.

Herra Karjula oli vintillä omassa huoneessaan samanlainen kutsu kädessä.

-Tämä taitaa olla hääkutsu, mutta en kyllä tunnista käsialaa. Herra Karjula mietti ja meni avaamaan kuoren sängylleen.
-Tämähän on Sepin hääkutsu. Ei voi olla totta mutta kyllä maar minä tämän arvasin että Sepi vielä menee naimisiin Marja-Leenan kanssa. Tämä on kyllä mainio uutinen... Herra Karjula tuumasi.

-Mutta, mutta... Minä taidankin piipahtaa Tammihiiren Pasin luona samantien. Herra Karjula päätti ja lähti Pasin luokse.
-Kuule Pasi, sain tänään hääkutsun äitisi ja Sepin häihin. Minulle tuli niistä idea. Karjula sanoi.

-Mitäs sanot tästä? Jospa minä sitten tälläisellä menopelillä vien nuoren parin vihkiäisiin ja vihkiäisistä pois? Karjula esitteli kulkupeliään.
-Sehän on vallan mainion näköinen. Pasi innostui.

-Tule vaan katsomaan ja käydään koeajelulla. Tämä on vanha autoni ja olen siitä pitänyt hyvää huolta. Vähemmän se on käytössä mutta nyt häissä se olisi oiva kulkupeli. Karjula sanoi.
-Äiti ja Sepi kyllä varmasti ilahtuisivat siitä. Jaksatko sinä vielä ajaa sillä? Pasi kysyi.
-Kyllä minä yhden hääpäivän ajot ajan. Karjula vastasi ja Pasi kiipesi auton kyytiin.

-Mennäänkö pieni ajolenkki? Karjula kysyi ja kipusi ajomiehen paikalle.
-Mennään vaan. Pasi jäi takapenkille istumaan ja he lähtivät ajamaan autolla lenkin.

-Miltäs vaikuttaa? Karjula kysyi.
Pasi nosti peukalon pystyyn.
-Tämä on vallan verraton menopeli. Hän vastasi.
He saapuivat takaisin pihaan.
-Minä hankin vielä vanhat kengät auton perään ja teen "juuri vihityt"kyltin auton taakse niin saatte sitten tehdä kunniakierroksen Sylviankylässä. Pasi sanoi.

-Kuullostaa hyvältä. Karjula sanoi.
-Tuletko meidän kanssa illan viettoon kun juhlimme Sepin viimeisiä viikkoja poikamiehenä? Aiomme tässä grillailla ja katsoa josko Sepille löydetään hääpuku. Pasi kertoi.
-Mahdanko minä jaksaa enää teidän nuorten perässä? Karjula mietti.
-Kyllä me autolla voimme sinut hakea ja tuoda takaisin. Ne ovat ihan pienimuotoiset illanistujaiset. Pasi sanoi.
-Voisin minä sitten lähteä matkaan mukaan. Karjula päätti.
-Minä tulen hakemaan sinut parin päivän päästä meille. Pasi sanoi. Hän oli päättänyt auttaa Sepiä etsimään Sepille juhlapuvun häihin ja häiden suunnittelu jatkui Sylviankylässä.