Pilkillä

Reino, Jukka ja Tino Suklaapupu olivat lähteneet autolla yhdessä liikkeelle. Heillä oli tarkoituksena lähteä järvelle pilkille.
-Ukki, joko ollaan pian perillä? Tino kysyi Reinolta.
-Ihan kohta. Ensimmäisenä sitten pilkkihaalarit päälle. Pilkkiminen on hidasta puuhaa joten kylmä voi tulla jos on liian vähissä vaatteissa. Reino vastasi pojanpojalleen ja he saapuivat autolla järven levähdyspaikalle.

-Laittoiko äiti nyt eväitä mukaan? Jukka kysyi pukien pilkkihaalaria päällensä.
-Kyllä laittoi sinulle voileipiä, saat niitä syödäksesi. Reino vastasi. He olivat pitkästä pitkästä aikaa liikkeellä kolmen sukupolven voimin. Hän tiesi että Jukan suurinta herkkua oli äidin tekemät voileivät.
-Miksei mummi tullut mukaan? Tino kysyi.
-Mummi halusi jäädä sinne kotiin äidin ja muiden lasten kanssa. Jukka vastasi pojalleen.
-Kyllä mummi on paljon käynyt minun kanssani pilkillä. Ehkä seuraavalla kerralla voimme mennä vain sinä, minä ja mummi. Reino ehdotti ja kävi viemässä silmälasit autoon. Hän näki lähelle ilman laseja.

-Ollaanko sitä valmiina? Jukka kysyi kun oli saanut kelkan kyytiin kaikki tarvikkeet.
-Ollaan. Tino vastasi ja he lähtivät järven jäälle etsimään hyvää pilkkimispaikkaa.

-Minä voisin jäädä tähän. Reino tuumasi.
-Hmm... Mennään me Tino tuonne vähän pidemmälle. Ei tömistellä kovasti jäällä, lähtee kalat karkuun. Jukka sanoi.

Reino alkoi purkaa tavaroita. Hän otti kairan ja alkoi kaivaa jäähän reikää pilkkimistä varten.

-Saas nähdä saadaanko mitään kalaa tänään. Hän mietiskeli ja sai kairattu jään läpi reiän. Hän otti sohjokauhalla ylimääräisen sohjon pois jotta pääsisi vihdoin pilkille.

Jukka ja Tino olivat löytäneet myös hyvän paikan ja saaneet tavarat purettua.

-Isä, tee sinä kairalla reikä. Tino pyysi. Jukka tarttui kairaan ja alkoi pyörittää sitä jäällä.

-Tuleeko siitä mitään isä? Saatko sinä? Huudetaanko ukki avuksi? Tino oli malttamaton.
-Kuules nyt poika, ole vähän rauhallisemmin jos mielit saada täältä kalaa. Tuolla älämölyllä saadaan lähteä tyhjin käsin kotiin. Jukka sanoi.

-Minä otin jo pilkkivavan valmiiksi. Meneekö vielä kauan? Katso nyt, ukki on jo tuolla pilkkimässä. Tino huomasi. Reino oli saanut kaiken tehtyä ja nyt olikin vain aikaa istua ja odotella josko saisi kalaa.

-Isä, joko, joko? Tino odotti.
-No nyt voit aloittaa. Jukka sai sohjokauhalla reiän avoimeksi jääsohjosta. Tino istahti alustan päälle ja alkoi pilkkimään.
-Isä, mahtaako tässä mennä kauan? Hän kysyi.
-Voihan tässä mennä vaikka monta tuntia. Pilkkiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jukka selitti.
Tinon pilkki värähti ja Tino nosti siimaa ja kohta jäällä räpiköi ahven.
-Minä sain kalan, minä sain kalan. Hän huudahti innoissaan.

-Hyvä Tino. Nyt vain uutta yritystä. Jukka totesi ja päätti nosta kohta ahvenen kylmälaukkuun kunhan saisi itselleenkin reiän pilkkimiseen.

Reino sai myös ahvenen pilkittyä. Kalat olivat näköjään tänään mukavalla syönnillä.

Tunnin jälkeen Reino käväisi ehdottamassa Jukalla ja Tinolle evästaukoa. Heillä oli mukanaan kahvia, kuumaa kaakaota, eväsleipiä ja Tino oli jopa laittanut omaan eväslaukkuun päärynän evääksi.

- Ollaan vielä tovi pilkillä tämän jälkeen. Reino sanoi.
-Sopii, pilkillä ei sovi koskaan olla liian kiire. Jukka totesi.
-Jospa isä sinäkin sitten saisit kalaa. Tino sanoi. Eväät syötyään pilkkiminen jatkui ja Jukkakin sai ahvenia lisää kotiin vietäväksi.

-Jokohan nämä kalat riittäisivät? Reino tuli omien tavaroiden kanssa Jukan ja Tinon luokse.
-Eiköhän. Alkaa jo tulla kylmä. Jukka totesi.
-Kyllä me saatiin kivasti ahvenia. Koska tullaan uudestaan? Tino kysyi.
-Niin kauan kuin vain pakkasta riittää ja järvessä on tarpeeksi jäätä voidaan lähteä pilkille. Sitten kun kevät aurinko alkaa paistaa ja jäät sulaa, niin tänne ei ole mitään asiaa. Reino vastasi.
-Niin, pitää varoa heikkoja jäitä. Sitä koulussakin aina sanotaan. Tino sanoi.

Niinpä pilkkijät alkoivat pakata tavaroita kotimatkaa varten ja Tino jäi odottamaan seuraavaa pilkkimiskertaa. Josko seuraavalla kerralla vaikka mummi sattuisi lähtemään hänen ja ukin kanssa pilkille.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille! 
Kiitos Sinisiiven minit pilkkimistarvikkeista( facebook ryhmä: sinisiiven minit) , aivan super mahtavat välineet saatiin tilattua. Kiitos Jatta kalasaaliista, nams. Pilkkihaalarit on itse tehdyt käsin ompelemalla.