Koputtelin Marja-Leenan ovea. Hän saapui iloisena avaamaan oven.
-Iltapäivää Sepi. Hän sanoi.
-Lähtisitkö kanssani kävelylle? Kysyin.
-Voisin lähteä. Odota hetki niin sammuttelen valot ja otan avaimet mukaan. Hän sanoi.
Marja-Leena asui vanhassa talossa jonka ympärillä oli ruskea iso aita.
-Oletko asunut tässä kauan? Kysyin.
-Tämä on lapsuuteni koti. Marja-Leena vastasi.
Lähdimme kävellen puistoalueelle ja jäimme sitten istumaan penkille ja nauttimaan auringosta.
-Ompas täällä kaunis ilma. Marja-Leena huokasi.
-Niin on. Mukava kun lähdit kävelylle. Sanoin.
-Onhan tämä vaihtelua kotona olemiseen. Pasi perheineen kävi aamupäivällä kylässä.
-Oliko lapset mukana?
-Olihan nuo. Pistimme puutarhaa kuntoon lasten kanssa. Riitta ja Pasi kokkasivat ruokaa. Marja-Leena kertoi.
-Katsos, tuolla taitaa olla Iida Lumivalkohäntä lasten kanssa. Huomasin kauempana.
-Niinpäs näkyykin. Martti taitaa olla taas työkeikalla. Marja-Leena totesi.
-Äiti, äiti, saanko jäädä tyttöjen kanssa potkimaan palloa? Siiri kysyi nähdessään ystäviään.
-Hetkeksi sitten. Iida vastasi tyttärelleen.
-Äiti antoi luvan leikkiä teidän kanssa. Siiri innostui ja meni ystäviensä luokse.
-Kyllä lasten kanssa touhuaminen on varmasti yksi elämän ihanimmista asioista. Totesin Marja-Leenalle.
-On se. Olen pahoillani ettei sinulle aikanaan tullut perhettä. Marja-Leena sanoi.
-Ei mitään, sitä oli olevinaan niin kiireinen. Olen kyllä sitten iloinnut ystävien perheistä ja useammissa juhlissa olenkin ollut kuvaamassa. Totesin.
-Joko kaipaat kaupunkiin? Marja-Leena kysyi.
-En ollenkaan. Täällä on niin rauhallista ja mukavaa. Haluaisin viettää täällä aikaa ja tutustua sinuunkin paremmin. Sanoin ja otin Marja-Leenaa kädestä kiinni.
-Sepi. Tutustutaan ihan rauhassa. Marja-Leena sanoi.
-Kerrohan kuitenkin että kuvittelenko omiani että meidän välillä olisi jotain vai oletko ehdottomasti sitä mieltä että olemme vain ystäviä. Kysyin.
-Et sinä kuvittele. Haluan vain tutustua rauhassa. En kuitenkaan halua olla mikään hetken tuttavuus jos olet täältä pian lähdössä pois. Marja-Leena vastasi.
-En lähtisi täältä pois yhtäkkiä, haluan olla rehellinen sinulle. Huokasin.
-Et varmasti, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu. Haluan kuitenkin tutustua sinuun. Marja-Leena puristi kättäni.
-Samoin. Vastasin.
-Heippa Sepi ja Marja-Leena. Silkkilän Valtteri ja Iiris tervehtivät meitä.
-Oletteko iltakävelyllä? Kysyin. Aurinko alkoi laskea eikä puiston penkille enää paistanut aurinko.
-Vähän lenkkeilyä. Valtteri vastasi.
-Mutta nyt Sepi alkaa ilma viilentyä joten lähdetäänkö kävelemään takaisin kotiinpäin? Marja-Leena kysyi.
-Nähdään taas. Iiris totesi ja hekin jatkoivat matkaansa.
-Oli mukava taas jutella. Sanoin Marja-Leenalle.
-Samoin. Marja-Leena vastasi ja nousimme penkiltä ylös. Halasin Marja-Leenaa samantien ja hän halasi takaisin.
-Joko seuraavaksi kävisimme yhdessä syömässä? Ehdotin.
-Mitä jos kokkaisin minun luonani jotain syötävää? Marja-Leena teki vastaehdotuksen.
-Se sopii. Miten olisi vaikka viikonloppuna?
-Sopii. Onko sinulla allergioita? Marja-Leena varmisti.
-Ei mitään. Ennenkuin tästä lähdemme niin poimin sinulle kukkasen mukaan kotiin. Saat laittaa sen veteen ja muistella tätä iltaa. Virnistin ja poimin voikukan Marja-Leenalle.
-Sinä olet ihan hassu. Kiitos. Marja-Leenakin hymyili.
-Nyt päästän sinut kotiin. Totesin.
-Viikonloppuna sitten nähdään. Marja-Leena sanoi.
-Silloin nähdään. Saatan sinut vielä kotiin ja palaan itsekin torpalle. Sanoin ja lähdimme puistosta takaisin kotia kohden.
-Sepi. Marja-Leena sanoi kotiovellaan.
-Mitä? Kysyin.
-Jos tästä nyt jotain tulisi, siis meistä, niin olisitko valmis tutustumaan poikaani ja hänen perheeseensä? Pasi on kuitenkin minun elämässäni tärkeimpiä asioita. Marja-Leena oli totinen.
-Tottakai. Voisin kysyä pojaltasi lupaa tapailla sinua. Vastasin.
-Älä sentään vielä kysy mitään. Katsotaan viikonlopun jälkeen miltä asiat näyttää. Marja-Leena sanoi.
-Hyvää yötä kaunokainen. Sanoin.
-Hyvää yötä Sepi. Nähdään. Marja-Leena sanoi ja meni sisälle kotiin.
Minä lähdin takaisin kotia kohden ja mietein samalla mihin huomenna lähtisin kameran kanssa kuvailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti