Metsäretkeilyä, osa 1.

-Sepi, lähdetäänkö viikonloppuna katsomaan olisiko mustikat kypsyneet metsässä? Marja-Leena kysyi minulta.
-Lähdetään vaan. Sanoin.
-Tykkään käydä poimimassa metsästä marjoja ja pakastaa niitä sitten. En tiedä koska sinä olet viimeksi ollut marjoja poimimassa. Marja-Leena hymähti ystävällisesti.
-Pienenä poikana viimeksi. Ei silloin nuorena miehenä metsässä samoilu kiinnostanut yhtään. Totesin.
-Voi sinua. Sano vain jos et halua kuitenkaan lähteä mukaan. Marja-Leena sanoi.
-Tulen mielelläni ja tarkoitan sitä. Sanoin. Marja-Leenasta näki että hän epäili olinko lupautunut tosissani lähtemään hänen mukaansa.
-Hyvä, lähdetään sitten viikonloppuna. Marja-Leena hymyili.

-Ompas täällä kaunista. Totesin kun pääsimme viikonloppuna Marja-Leenan kanssa lähtemään keräämään mustikoita.
-Olen täältä aina kerännyt mustikat. Marja-Leena sanoi.
-Katso, tuolla on orava. Näin kauempana pienen oravan.

-Mennään lähemmäs, se varmaan etsii ruokaa itselleen. Marja-Leena sanoi.

Orava tuli aivan viereemme ja samantien se kiiruhti alas kiven päältä metsään.
-Voi ei, lähtipäs se nopeasti. Marja-Leena sanoi.
-Katso, se kiiruhti vain muiden luokse. Tuolla on kolme pientä oravaa. Huomasin.

-Mennään sinne. Ne etsivät aivan varmasti ruokaa itselleen. Täällä on kyllä käpyjä. Marja-Leena totesi ja menimme jälleen lähemmäs oravia.

-Ovatpa nämä kesyjä. Sanoin kun pääsimme aivan oravien viereen.
-En kyllä ole täällä nähnyt montaakaan sylviankadun asukasta marjastamassa. Ruokkiikohan joku niitä? Marja-Leena pohti.
-Tuolla kallion päällä on käpyjä. Varmaan puusta pudonnut. Huomasin.
-Mennään sinne jos oravat vaikka seuraisivat meitä. Marja-Leena sanoi ja kiipesimme kalliolle.

-Ne lähtivät seuraamaan meitä. Hyvä, toivottavasti ne näkevät nuo kävyt. Sanoin.
-Kiivetään tuonne korkeammalle niin oravat näkevät kävyt. Marja-Leena sanoi ja kiipesimme ylemmäs kalliolla.

 Samassa kaikki kolme oravaa näkivät kävyt ja kiiruhtivat syömään. Katselimme Marja-Leenan kanssa oravia kauempaa.

-Ovatpa ne suloisia. Tuumasin.
-Varmasti maha tulee täyteen tuosta käpymäärästä. Marja-Leena sanoi.

-Katson vielä vähän lähempää niitä. Sanoin ja menin varovasti lähemmäs. Siitä oli aikaa kun olin viimeksi kävellyt metsässä ja ihastellut luontoa.

-Sepi, annetaan oravien jatkaa syömistä ja mennään me poimimaan mustikoita. Katsotaan löytyykö täältä yhtään marjoja. Haetaan vain ämpäri autosta mukaan. Marja-Leena sanoi.
-Mennään vain. Hei, hei oravat. Nähdään taas joku kerta. Sanoin ja lähdimme hakemaan autosta ämpäriä mustikoiden keräämistä varten.