Metsäretkeilyä, osa 2.

-Mihin suuntaan lähtisimme poimimaan mustikoita? Marja-Leena mietti.
-Mustikoita täällä ainakin näyttää olevan. Eikö täällä käy muita poimijoita? Kysyin.

-Kyllä täällä välillä törmää kyläläisiin mutta aika hiljaista muuten on. Marja-Leena vastasi.
Minusta metsässä oli mustikoita muillekin poimijoille vaikka ja kuinka.

-Kyllä täytyy nyt ensimmäisenä maistaa  tämän vuoden mustikkasatoa. Olen täällä käynyt jo useamman vuoden ajan. Marja-Leena sanoi ja nappasi mustikan suuhunsa.

-Ompas nämä hyvin. Sanoin itsekin maistettuani mustikoita.
-Tuohan sitä ämpäriä tänne, niin saan täältä hyvin kerättyä mustikat. Marja-Leena sanoi. Vein ämpärin hänelle ja hän poimi tuota pikaa ämpäriä jo täyteen mustikoista.

-Oletpas sinä nopea. Minä hädintuskin pysyn perässäsi. Hymähdin.
-Näistä saakin tehtyä hyvää mustikkakeittoa tai piirakkaa kun ilmat taas kylmenevät. Marja-Leena sanoi.

Ensimmäinen ämpäri täyttyi vauhdilla,samoin toinen. Kävin välillä viemässä mustikoita autoon perällä olevaan laatikkoon. Ämpäreitä oli helpompi kuljettaa metssässä kuin isoa laatikkoa.
-Mennään Sepi tuonne vähän pidemmälle. Marja-Leena neuvoi ja lähdimme toiseen paikkaan.

-Täälläkin on mustikoita vaikka kuinka paljon. Totesin.
-Tänä vuonna on kyllä iso sato tulossa. Marja-Leena sanoi.

-Nam,nam. Söin antaumuksella mustikoita.
-Kaikki eivät ole vielä kypsyneet. Koko ajan tulee lisää mustikoita. Marja-Leena huomasi.

Keräsimme ahkerasti lisää mustikoita ja siinä tohinassa sitten vahingossa kaadoin yhden mustikka ämpärillisen maahan.
-Voi Sepi sinua. Marja-Leena hymähti.
-En yhtään huomannut tuota ämpäriä. Huokasin.
-Eiköhän meillä kuitenkin ole kerättynä jo aikamoinen määrä mustikoita. Voisin vielä joku päivä tulla poimimaan näitä lisää vaikka Riitankin kanssa. Marja-Leena sanoi.

-Onko Pasi vielä jutellut kanssasi meidän seurustelusta? Kysyin.
-Emme vielä ole ehtineet asiasta puhua sen enempää. Pasi kyllä tietää että olen kanssasi. Marja-Leena vastasi.
-Minä olen sinun kanssasi aivan tosissani. Pasi varmasti saattaa epäillä että pidän sinua vain hetken heilana. Totesin.
-Kenties, mutta kyllä hänkin ajan myötä näkee millainen olet ja varmasti mielellään sinuun tutustuu. Marja-Leena sanoi.
Marja-Leenan aikuinen poika Pasi tiesi että seurustelin hänen äitinsä kanssa mutta en vielä ollut itse häntä tavannut kuin ohimennen. Marja-Leenan lapsenlapset tunsinkin jo paremmin.
-Tässä alkaa olla riittävästi tältä erää. Marja-Leena sanoi.

-Hyvä, viedään nämä autoon. Sanoin ja veimme viimeiset mustikka ämpärilliset autolle.
-Kyllä näistä saa tehtyä vaikka mitä. Marja-Leena sanoi.
-Ihan varmasti. Tästähän riittää kyllä koko suvulle. Sanoin.
Lähdimme vielä autolta kävelemään metsän reunustaa pitkin ja Marja-Leena näytti suosikkipaikkojaan.
-Hei,katsos kuka tuolta tulee. Marja-Leena vilkutti kauemmas.
Näin majavaperheen saapuvat poninsa kanssa kauempaa.
-Tuo isäntä on meidän kylän eläinlääkäri. Marja-Leena kuiskasi juuri ennen kuin perhe saapui luoksemme.

-Heippa Metsämajavan perhe. Marja-Leena sanoi.
-Moikka, ollaankos sitä mustikoita poimimassa? Antti Metsämajava kysyi.
-Mistäs arvasit? Marja-Leena kysyi.
-Eipä täällä muutoin kukaan ulkoile. Me olemme ulkoiluttamassa Essin hoitoponia.  Essi harjoittelee kovasti ratsastusta. Antti sanoi.
-Minä sitten juoksen muutoin tämän nuoremman herran Otson perässä. Antin vaimo Katja sanoi.
-Ompas sinulla kaunis poni. Totesin ja kävin silittämässä ponia.

-Tämä on Jester. Essi sanoi.
-Mutta nyt meidän pitää jatkaa matkaa. Katja kiiruhti.
-Niin, lapsilla alkaa olla nälkä. Olemme jo täällä olleet pidemmän aikaa. Antti sanoi ja alkoi kuitenkin kertoa heidän aamupäivän ohjelmaa. Jäin Marja-Leenan kanssa kuuntelemaan heidän tarinansa.