Posteljoonin matkassa

Iltapäivällä saavuin takaisin postitoimistolle. Siellä toinen posteljooneista Pirkka Valkopelto odottelikin minua.
-Moikka Sepi. Peteltä loppui jo tämän päivän työt joten saat lainata hänen pyöräänsä. Ei tarvitse sitten juosta vieressäni kun on pyörä alla. Pirkka sanoi.
-Kiitos, onko sinulla paljon töitä edessä? Kysyin

-Muutamat paketti viemiset ja sitten on työpäivä ohitse. Pirkka vastasi.
-Lähdetään sitten vain hommiin. Sanoin.
-Käydään ensin viemässä pari pienempää pakettia. Pirkka sanoi ja laittoi kaksi pakettia pyöränsä selkään kiinni. Otin toisen posteljoonin pyörän alle ja lähdimme viemään paketteja perille.

Ensimmäisenä saavuimme Kristallin kenkäkauppaan.
-Hyvää päivää Kristiina. Täällä olisi sinulle pieni paketti. Pirkka vei pienen paketin kenkäkaupan omistajalle.

Kristiina oli kaupan perällä asettelemassa kenkiä järjestykseen.
-Kiitos. Kristiina totesi ja tuli luoksemme hakemaan paketin.
-Mukavaa päivän jatkoa. Pirkka sanoi ja lähti kaupasta ulos. Hänen siirtäessä toista pakettia pyörän takaa eteen katsoin ikkunasta miten Kristiina avasi pakettinsa.

-Kaupalle tuli uudet keltaiset kengät. Sanoin Pirkalle.
-Aika usein viemme paketteja yrityksille. Linja-auto tuo paketit aamuisin ja päivän jakelulenkin jälkeen kuljetamme paketit perille. Pirkka kertoi.
-Onko tämä mukavaa työtä? Kysyin.
-Minä ainakin tykkään. Pirkka vastasi. Kristiina sai liikkeessään kengät esille ja jatkoi töitään.

-Seuraavaksi menemme Pennasen lelukauppaan. Pirkka sanoi.
Pyöräilimme Pennasen lelukaupalle joka oli aivan kenkäkaupan vieressä.

-Hyvää päivää hammaslääkäri. Sanoin kun näin tuttuja.
-Onko sinun hampaasi vielä vihotellut? Severi Puhdasmyyrä kysyi.
-Ei ollenkaan. Vastasin.
Severin vaimo tuli lelukaupasta ostosten kanssa.
-Anteeksi, pyöräni on vallan tiellä. Sanoin ja siirsin pyörää.
-Pyörä kannattaa aina pitää sivussa. Täällä tähän aikaa on jo paljon väkeä liikkeellä tekemässä ostoksia. Pirkka sanoi.

-Hyvää päivää rouva Pennanen, täällä olisi teille paketti. Pirkka ojensi Mellie Pennaselle paketin.
-Kiitoksia posteljooni. Siellä on varmasti tilaamani lasten juomapullot. Mellie sanoi ja otti paketin Pirkalta.

Liikkeessä hänen avatessaan paketin sieltä paljastui kaksi lasten juomapulloa aivan kuten hän oli epäillytkin.

-Nyt ajetaan vielä takaisin postitoimistolle hakemaan päivän viimeinen lähetys. Se on monilähetys Silkkilän vaatekauppaan. Pirkka sanoi ja ajoimme takaisin postitoimistolle.
-Onko tässä nyt sitten kaikki? Pirkka kysyi lastattuaan pyöränsä uusilla paketeilla.
-Kyllä, siinä oli tämän päivän paketit. Samu Ruskeakotihiiri postimestari vastasi.
Lähdimme päivän viimeisen kuorman kanssa Silkkilän vaatekaupalle.

Silkkilän vaatekaupalla kuului kovaäänistä juttelua.
-Ihan totta äiti, olisit voinut soittaa että tulet. Iiris Silkkilän ääni kuului.

-Miksi en saisi tulla tapaamaan tytärtäni koska haluan ja miten haluan? Toinen naisääni totesi tomerasti.
-Olisimme voineet olla muualla tai lapset kipeinä. Iiris huomautti.
-Ei minua sellaiset haittaa. Naisääni sanoi.
-Kop,kop. Täällä olisi Iiris sinulle monipaketti lähetys.Pirkka totesi ovelta.

-Moikka Pirkka ja Sepi. Iiris ilahtui.
-Tässä on äitini Irene Tunturi. Hän esitteli liikkeesä olevan naisen.
-Me tapasimmekin aamulla postilla. Pirkka sanoi.
-Siellä näimme. Muistin myös naisen aamulta.
-Muistan kyllä teidät molemmat. Irene totesi.
-Tulin tänne tyttäreni luokse ja mitä saan, tyttäreni on koko päivän minulle täällä kaupalla harmitellut tuloani. Irene jatkoi.
-Äiti, en minä sitä tarkoittanut ettetkö voisi tänne tulla. Iiris sanoi.
-Minä voin olla täällä sinun apunasi kun lapset ovat koulussa. Kyllähän minäkin vaatteista tiedän, jopa enemmän kuin sinä. Irene sanoi.
-Kyllä äiti, tiedetään. Iiris huokaisi syvään.
Pirkka kantoi paketit Silkkilän vaatekauppaan.
-Tässä olisi nämä molemmat paketit. Mukavaa päivänjatkoa ja tervetuloa Sylviankylään Irene. Pirkka sanoi.
-Kiitos, tuota odotin tyttäreltänikin. Irene totesi.
-Äiti, kyllä sinä olet tänne tervetullut. Iiris huokasi.

-Minä autan sinua noiden pakettien kanssa. Mitä olet tilannut? Irene kysyi.
-Uusia mallinukkeja ja uuden asusetin. Iiris sanoi ja naiset ryhtyivät yhdessä avaamaan paketteja.
-Tässä sitten olikin tämän päivän pakettien vienti. En tiedä oliko tässä nyt mitään erikoista, tälläistä ihmisten tapaamista tämä iltapäivä enimmäkseen on. Pirkka sanoi.
-Kyllä tämä oli varsin mukavaa. Hyvää kuntoilua samalla. Sanoin.

Vaatekaupassa kuului vuorostaan iloinen puheensorina kun naiset yhdessä laittoivat mallinukkeja kasaan.
-Kiitos äiti kun autat. Iiris totesi.
-Laitan tämän korun ja hatun vielä tuolla näyteikkunalla paremmin. Irene sanoi. 

Iiris huokaisi ja jatkoi oman mallinuken laittamista kuntoon. Hänestä tuntui että hänen äidillään oli joskus valikoiva kuulo.
-Iiris, onko tuo Sepi vapaalla jalalla? Irene kysyi.
-En tiedä. Iiris yllättyi täysin äitinsä sanoista.

-Ajattelin vain mitä tuollainen kaupunkilais mies täällä maalla tekee? Irene ihmetteli.
-Sepi tekee töitä täällä. Iiris selitti ja kertoi Sepin valokuvaus urakasta.
-Jaahas. Irene totesi ja jatkoi töitään.

Minä palautin Peten pyörän takaisin postille ja Pirkka sai työpäivänsä tehtyä loppuun.
-Kiitos seurasta. Pirkka vielä kiitteli.
-Mitä suotta kiitellä, tiellä vain enimmäkseen olin.Vastasin.
-Mukavaa päivän jatkoa Sepi ja nähdään taas. Samukin huuteli Postitoimiston puolelta.
-Nähdään. Totesin molemmille. 

Kävellessäni takaisin kämpille olin autuaan tietämätön Irenen mietinnöistä. Huomasin vain kotimatkalla miten vaatekaupan näyteikkunan muotinukke oli vaihtunut uuteen. Upouudet siniset juhlamekot koristivat vaatekaupan näyteikkunaa.