Ulkona oli kova lumimyräkkä ja lunta tuiskutti mutta Sepi oli päättänyt lähteä ulos.
Hän oli matkalla eläinten ruokintapaikalle ja hänellä oli kädet täynnä kantamuksia.
-Mahtaako tästä tulla mitään? Hän mietti ja koetti nähdä lumipyryn keskellä missä mikäkin ruokintapaikka oli.
Onneksi kuitenkin lumisade laantui ja Sepikin alkoi nähdä paremmin ympärilleen. Hän vei linnuille auringonkukan siemeniä ja laittoi kauralyhteet metsän reunaan.
Hänellä oli linnuille talipallojakin mukana ja hän kävi kiinnittämässä ne paikoilleen puiden oksille. Heti lintulaudoille lenteli talven lintuja. Hän oli tuonut mukanaan myös heinää ja laittoi sen kuusen juurelle.
-No niin, saatte tekin vähän ruokaa täällä. Sepi toivotteli metsän eläimille.
-Tuon taas joku päivä teille lisää ruokaa. Hän sanoi ja käänsi punaisen kelkkansa. Nyt olikin mukava kelkkailla takaisin kotiin kun näki eteenpäin. Kelkkailu potkukelkalla oli Sepin mielestä varsin mukavaa.
-Se on pian jouluaatto, enää viikko jouluun. Sepi tuumasi ja lähti kelkkailemaan takaisin Sylvian kylään.
( Kiitos Mirka ihanasta potkukelkasta, tämä on aivan ihana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti