Laskiaispullia

Marja-Leena Tammihiiri oli pyytänyt lastenlapsensa luokseen leipomaan laskiaispullia. Pojat lähtivät yläkertaan leikkimään ja Mari jäi Marja-Leenan kanssa tekemään pullataikinaa.
-Mummi, mistä sinä tiesit että olit ihastunut Sepiin? Mari kysyi.
-Hmmm. En minä aluksi ollutkaan mutta kun tutustuimme huomasin että tulimme hyvin toimeen ja Sepi oli luonteeltaan mitä mahtavin. Marja-Leena sanoi.
-No kun tänään yksi Harri kysyi että jos menisimme kirjastoon joku päivä yhdessä lukemaan.Mari kertoi koulupäivästään.
-Haluaisitko sinä tutustua häneen enemmän? Marja-Leena kysyi.
-Ehkä. Ei me olla kovin paljoa vielä juteltu mutta kyllä minä hänet näen koulussa aika usein. Mari vastasi.
-Mitä äitisi tuumaa asiasta? Marja-Leena kysyi.
-En vielä ehtinyt jutella mitään. Mari vastasi.
Taikina kohosi kulhossa ja Mari päätti vilkaista joko voisi aloittaa leipomisen.
-Ups, siihen jäikin käden jälkeni. Hän huomasi.

-Sitten voidaan alkaa leipoa pullia. Marja-Leena sanoi ja he aloittivat pullien leipomisen.
-Mä ajattelin että voisin tutustua Harriin ainakin kaverina. Mari sanoi.
-Se on hyvä ajatus. Marja-Leena sanoi.
-Mahtaako vaan veljet kiusata jos ne kuulee? Kuitenkin ne heti sanoo että mä oon ihastunut. Mari mietti.
-Älä sinä veljiäsi murehdi. Kyllä heillekin tulee aika jolloin molemmat kiinnostuvat tutustumaan tyttöihin paremmin. Marja-Leena sanoi.
-Ei oo vaan kivaa jos ne kiusaa. Mari sanoi.
-Sitten sanot asiasta äidille ja isälle. Eikös vaan? Marja-Leena sanoi. Kyllä aika menee vauhdilla, nyt Marikin jo tutustuu poikiin ja on iso neiti. Hän ajatteli mielessään.
-Tottakai mummi. Mari lupasi.

Marja-Leena otti ensimmäisen pellillisen uunista pullia jäähtymään.
-Pojat, hetken kuluttua saatte tulla täyttämään pullia. Hän huusi yläkertaan.
-Mummi, älä sano tästä mitään muille. Mä kysyn äidiltä miten se on tutustunut isään. Mari pyysi.
-Kulta pieni, en tietenkään. Tutustu ihan rauhassa Harriin kaverina ja aika sitten näyttää mitä tuleman pitää. Eikös vaan neitiseni? Marja-Leena sanoi ja alkoi kaulia pullataikista ilmakuplat pois.

-Tietty. Mari vastasi ja vajhtoi puheenaihetta kun kuuli veljiensä tulevan portaissa alakertaan.
-Joko saan täyttää pullia? Riku kysyi.
-Ihan kohta, teen vielä tämän viimeisen pellillisen valmiiksi. Marja-Leena vastasi.
Mari toi pöytään mansikkahillon ja vatkatun kermavaahdon.
-Osaatko sä tehdä näitä? Hän kysyi Rikulta.
-Tottakai. Pulla halkaistaan, väliin hilloa ja kermavaahtoa ja sitten kansi päälle ja eikun syömään. Riku selitti.
-Piti vaan varmistaa. Mari sanoi.
Riku pääsi vihdoin täyttämään paistettuja pullia.

-Joko on valmista? Anna tänne yksi. Osku pyysi. Riku ojensi yhden valmiin pullan veljelleen.
-Voi pojat, on nää hyviä. Osku herkutteli.

-Tarviitko ruokalapun? Mari kysyi.
-En tartte, haenko sulle? Osku naljaili siskolleen takaisin ja pyyhi äkkiä paidalle pudonneen kermavaahto tipan.
-Kylläpä meillä onkin nyt iso kasa herkullisia laskiaispullia. Marja-Leena totesi.

-Mäkin haluan syödä yhden. Mari sanoi ja otti tarjottimelta pullan käteen.
-Mäkin. Osku sanoi ja Rikukin nappasi uuden pullan itselleen. Lapset saivat herkutella mahan täydeltä pullia.

-Nyt on ihan ähky olo. Riku sanoi.
-Montako sä söit? Osku kysyi.
-Ainakin kolme. Riku sanoi ja taputti vatsaansa.
-Mahtuisikohan vielä yksi. Hän jatkoi.
-Ei varmasti mahdu. Jätä nyt mummille ja Sepillekin muutama. Mari komensi.
-Ai niin. Sepikin varmaan haluaa. Riku sanoi.
-Kyllä näitä vielä riittää ja aina voi tehdä uusia. Marja-Leena sanoi ja oli onnellinen mukavasta leipomishetkestä lastenlapsien kanssa.  Laskiaistiistai päiviä saisi olla vuodessa enemmän!

                                       Ihanaa laskiais'tiistaita kaikille! 

                          
                           ( kiitos Jatta ihanista laskiais'sunnuntain ja laskiais'tiistain herkuista)

-