Hiihtoloma

Sylviankylässä oli meneillään hiihtoloma koulusta. Tammihiiren Mari, Osku ja Riku olivat ulkona leikkimässä naapureiden kanssa. Leevi Hamsterinen pyöritti kovaa vauhtia ensimmäistä lumipalloa.

-Tehdään tästä oikein iso lumiukko. Hän tuumasi.
Riku ja Osku pyörittivät lumiukkoa varten lisää palloja. Ulkona oli onneksi suojakeli että lumiukon tekeminen onnistui.

Mari ja Lyyti Hamsterinen olivat hakeneet sisältä porkkanan lumiukolle.
-Eihän teidän isä harmistu kun me vietiin tää harja lumiukolle? Mari huolehti.
-Ei, kyllä iskä tietää että lumiukolla pitää olla harja. Lyyti tuumasi.

Koululaiset saivat lumiukon pallot valmiiksi ja alkoivat kasata lumiukkoa. Mari laittoi oksista lumiukolle käsiä.

-Pää täältä vielä paikoilleen. Riku sanoi ja nosti lumiukolle pään.
-Nyt voit laittaa Lyyti nenän ja silmät. Leevi sanoi siskolleen.
-Jee, meidän lumiukko on valmis. Osku sanoi.

-Tehdäänkö toinen vierelle? Riku ehdotti ja lapset alkoivat pyöritellä uusia palloja.
-Meillä ei oo toista porkkanaa. Lyyti sanoi.

-Ei se haittaa. Laitetaan sille tikkunenä. Leevi sanoi ja haki oksia käsiä varten.  Marikin sai pyöriteltyä palloja lumiukkoa varten.

 -Joko mennään sisälle? Tää alkaa tulla kylmä? Riku kysyi.
-Mennään meille. Leevi ehdotti.
-Voidaanko me tulla? Osku kysyi.
-Äiti ja Iskä on kanssa hiihtolomalla, kyllä meille varmaan voi tulla. Lyyti vastasi ja he lähtivät Hamsteristen luokse.
-Äiti, mitä sä teet? Leevi kysyi kun kaikki lapset saapuivat ovesta sisälle keittiöön.

-Täällä olisi sämpylätaikina valmiina. Hilda Hamsterinen sanoi pöydän äärestä.

-Voiko Mari, Osku ja Riku tulla meille? Voidaanko mekin leipoa? Lyyti kysyi.
-Saatte leipoa jos haluatte ja voi meille tulla kylään. Hilda vastasi.
-Mä en jaksa leipoa. Riku sanoi.
-En mäkään. Osku sanoi.
-Uolevi on olohuoneessa. Voitte mennä hänen seurakseen jos haluatte. Jos te muut haluatte leipoa, niin mars käsipesulle. Hilda opasti.
-Mä vielä mietin. Leevi sanoi ja meni kuitenkin tyttöjen kanssa käsipesulle.
Hilda kaatoi taikinan jauhoitetulle pöydälle.

-Mitä sä äiti sitten teet? Leevi saapui käsipesulta äitinsä viereen.
-Vaivaan täältä taikinasta ilmakuplat pois. Haluatteko te muut leipoa sämpylöitä? Hilda kysyi.
-Tätä kulhoa ei vissiin voi nuolla? Tästä ei irtoa mitään. Lyyti sanoi tutkien tyhjää kulhoa ja vei sen tiskialtaaseen.

-Siinä ei taida olla kuin jauhoja jäljellä. Hilda sanoi. Hän leikkasi taikinasta palaset leipojille.

-Sitten voitte pyöritellä niistä sämpylöitä. Ne laitetaan uunipellille vielä kohoamaan ja sitten uuniin. Hilda opasti ja palasteli lisää taikinaa.
-Voisko tästä tehdä ison leivän? Leevi kysyi oman taikinapalan äärellä.

-Kyllä voisi. Meillä taitaa olla nyt vain niin paljon syöjiä että tehdään näistä iso kasa sämpylöitä. Hilda sanoi.
Leevi palasteli oman taikinapalan paloiksi ja pyöritteli sämpylöitä. Hilda neuvoi Maria mistä keittiöstä löytyi uunipellit ja leivinpaperi ja Mari toi peltejä sämpylöitä varten.
-Onko nää äiti tarpeeksi hyviä? Leevi kysyi.
-Hyvältä näyttää. Hilda vastasi.

 Mari auttoi Hildaa sämpylöiden paistamisessa sitä mukaan kun pellit täyttyivät.

-Nyt sitten vain paistetaan nämä. Hilda sanoi ja laittoi seuraavan pellillisen uuniin.
Lyyti pyöritteli vielä omia sämpylöitä tarkkaan.
-Tästä ei äiti tuu ihan pyöreää. Hän sanoi.

-Ei sen tarvitse olla pyöreä. Se kohoaa uunissa jonkin verran. Hilda sanoi.
Pikku hiljaa talossa tuoksui vastapaistetut sämpylät.
-Sitten voimme siivota pöydän niin pääsette syömään. Hilda sanoi.
-Äiti, onko pakko? Leevi kysyi.
-Kyllä työn jäljet pitää aina siivota pois vaikka se olisikin sitten se tylsin vaihe. Hilda sanoi ja ojensi tiskirätin Leeville.
-Ihan mälsää. Leevi totesi mutta alkoi pyyhiä pöytää jauhoista.
Tytöt auttoivat Leeviä ja pian oli pöytä saatu siivottua. Hilda laittoi pöytään lautaset, voin ja ison kasan sämpylöitä. Riku, Osku ja Uolevi saapuivat olohuoneesta alakertaan.
-Täällähän tuoksuu hyvälle. Uolevi sanoi.
Lapset istuutuivat pöydän ääreen ja kukin otti itselleen sämpylöitä.

Osku nappasi omansa samantien käteen ja haukkasi palasen.
-Nam, tää on hyvää. Hän tuumasi.

 -Sä et edes voidellut sitä vielä. Mari sanoi.
-Mulla on niin kova nälkä. Osku sanoi.
-Teidän pitää tulla seuraavaksi meille. Äiti tekee sitten herkkulautaset. Hän jatkoi.
-Herkkulautaset, mitä ne on? Lyyti kysyi.
-Näette sitten kun tuutte meille. Riku sanoi.  Uolevi haki itselleen sämpylän ja voiteli sen.
-Kyllä näyttää hyvältä. Kiitos Hilda. Hän sanoi vaimolleen.

-Kiitos kuuluu lapsille. He tässä ahkeroivat. Hilda sanoi.
-Kiitos lapset, kyllä nyt kelpaa viettää hiihtolomaa. Uolevi sanoi lapsille. Lapset jäivät herkuttelemaan sämpylöillä. Onhan se mukavaa touhuta ulkona lumessa ja nauttia lomasta koulusta.


                        Oikein hyvää hiihtolomaa kaikille!!