Ystävänpäivä 14.2.

-Sepi. Kakkutaikurit mainostivat lehdessä että heillä on ystävänpäivän kunniaksi teemapäivä. Marja-Leena sanoi.
-Teemapäivä? Sepi kysyi.
-Niin, mennään käymään siellä. Kakkutaikurit ovat taitavia kakkujen tekijöitä. Marja-Leena vastasi.
-Käydään vain. Sepi tuumasi ja he lähtivät käymään kakkutaikureiden luona.

-Ompas siellä herkkuja. Sepi sanoi nähtyään ikkunasta pilkahduksen kakkutaikureiden kauppaan.
Ikkunasta näkyi myös kakkutaikurit työpöydän äärellä tekemässä suunnitelmia.

-Kakkutaikurit ovat siskokset, Annika ja Jatta Harmaakaniini. Annika hoitaa myymälää ja Jatta on kakkujen taikuri tekijä. Katso, Annika on viemässä tuollaista herkullista kääretorttua myyntihyllylle. Marja-Leena kertoi.
-Mennään sitten sisälle ihastelemaan. Sepi sanoi ja he astuivat sisälle myymälään.
-Tervetuloa Kakkutaikureiden herkkukauppaan. Annika Harmaakaniini toivotti.
-Kiitos. Marja-Leena sanoi.
-Ystävänpäivän kunniaksi vietämme tänään herkkupäivää. Ottakaahan siitä heti suu makiaksi. Annikka sanoi ja näytti tiskillä olevia karkkeja. Sepi otti kulhosta marmelaadin. Sekin oli vaaleanpunainen ystävänpäivä teemaan liittyen.

 -Katso Sepi tuonne miten ihana leivos. Marja-Leena kuiskasi Sepille.
-Ja oikein kuohuvaakin tarjolla. Sepi kuiskasi takaisin.

-Tänään meillä on vaaleanpunaisia ihanuuksia. Katselkaa vain rauhassa ympärillenne. Annika hymyili.

Myyntitiskeillä oli monenlaisia leivonnaisia myynnissä.

-Voi miten ihania kakkuja. Marja-Leena huokaili ja kierteli myyntihyllyjen äärellä.
-Jatta on tänään taituroinut oikein urakalla keittiön puolella. Annika kertoi ja keittiön puolella kuuluikin leipomisen ääniä.

Jatta hääräsi kovaa vauhtia lisää kuppikakkuja myytäväksi. Tänään oli myymälässä ollut aikamoinen tohina.
-Annika, täällä on valmiina seuraava tarjotin. Hän huudahti siskolleen.
-Odottakaas pieni hetki, käyn auttamassa siskoani. Annika sanoi ja kiiruhti keittiön ovelle.

Jääkaapin ovessa oli uusia suunnitelmia ja Jatta oli leipomassa seuraavaksi lisää kääretorttuja.
-Tässä nämä kuppikakut. Jatta ojensi tarjottimen Annikalle.
-Kiitos, vien ne heti kylmään. Annika sanoi ja Jatta kääntyi takaisin keittiöön.

-Löytyykö mitään mieluista? Annika kysyi saatuaan kuppikakut kylmään.

-Oletteko te kauan tehneet kakkuja? Sepi kysyi.
-Kakkutaikurit perustettiin muutama vuosi sitten. Minä olen enemmän täällä myymälän puolella. Yhdessä teemme kuitenkin tilaustöitä, meiltä voi tilata kakkuja, kuppikakkuja, kääretorttuja ja muita herkkuja. Annika kertoi.

Keittön puolelta kuului veden valuminen ja Jatta oli saanut kuppikakkujen valmistuksesta tulleet tiskit tiskattua.

-Annika, tarvitsetko myymälän puolelle jotain vai saanko ryhtyä kääretorttujen valmistukseen? Jatta kysyi ja tervehti myös Sepiä ja Marja-Leenaa.
-En tarvitse enempää tällä hetkellä. Annika vastasi.
-Sinä olet Jatta kyllä tehnyt upeita kakkuja. Marja-Leena kehaisi Jatalle.
-Kiitos. Jatta kiitteli.
-Olet kyllä mahdottoman taitava. Marja-Leena sanoi.
-Kiitos. Nyt menen taas jatkamaan töitä. Näin ystävänpäivänä tekemistä riittää. Kaikki haluavat muistaa rakkaitaan ja tämä on kyllä sellainen rakkauden ja ystävyyden päivä. Jatta sanoi.
-Siitä se idea tälle päivälle tulikin että voisimme leipoa ystävänpäivä herkkuja kaikille kyläläisille. Annika jatkoi.
Jatta pääsi  keittiössä lempipuuhaansa. Hän niin nautti leipomusten tekemisestä.

Hän oli Annikan kanssa viime vuonna voittanut vuoden kakkumestarikisan. He olivat saaneet ison julisteen muistoksi seinälle kisoista.

-Mitäs teille sitten pakataan kotiin vietäväksi näin ystävänpäivänä? Annika kysyi.
-Nuo Jatan tekemät kuppikakut olivat niin upeita että me voisimme ottaa kaksi sellaista kotiin. Marja-Leena sanoi. Annika haki myyntitiskiltä kuppikakut.
-Mitkäs näistä pakataan teille? Hän kysyi ja ojensi tarjottimen Marja-Leenan ja Sepin katsottavaksi.

-Otetaan nämä kaksi tästä. Marja-Leena näytti ja Annika alkoi pakkaamaan kuppikakkuja.
-Tässä olkaa hyvä. Annika ojensi kakkurasian.
-Kiitos. Nämä ovat kyllä niin ihania kaikki teidän herkkunne. Marja-Leena sanoi.
-Oikein hyvää ystävänpäivää teille. Sepi toivotti.
-Kiitos samoin teille ja tervetuloa uudelleen. Annika sanoi. Jattakin saapui vielä hyvästelemään asiakkaat.

-Olipas siellä herkkuja tulvillaan koko kakkutaikureiden kauppa. Sepi tuumasi ulkona.
-Kyllä, ihan mahdottoman upeita kakkuja. Olisi tehnyt mieli viedä kaikki kotiin. Marja-Leena sanoi.

-Mitäs luulet, ehtisiköhän kakkutaikurit tehdä meidän häihimme kakun ja muut kahvitarjottavat? Sepi mietti.
-Se olisikin hienoa. Me voisimme joku päivä käydä kysymässä asiaa kun saamme päätettyä kutsuvieras määrän. Marja-Leena innostui.
-En osaa edes kuvitella millaisen hääkakun Jatta osaisi loihtia kun kaikki nuo kakut oli niin upeita. Sepi sanoi.
-Toivotaan että heillä olisi aikaa kalenterissa häidemme aikaan. Häihin on enää 3kk aikaa. Marja-Leena sanoi.
-Aika menee niin nopeasti. Pian pitää alkaa lyödä suunnitelmia lukkoon. Sepi muistutti.
-Tottakai. Nyt mennään kotiin herkuttelemaan kuppikakuilla. Marja-Leena sanoi ja he lähtivät kotiin.


                                   Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille!! 

(P.S. Kiitos 1:1 elämässä Jatalle kaikkien kakkuherkkujen( ja ruokaherkkujen) tekemisestä ja tämä kakkutaikureiden herkkukauppa olkoon minun kiitokseni sinulle kaikista ihanuuksista joita olen saanut sinulta hankittua. Olet kyllä aivan mahdottoman taitava! Kiitos kun teet tälläisiä ihanuuksia! Nämä kuvat on otettu järkkärillä jotta yksityiskohdat pääsevät paremmin esille. Sylvian kylässä on taas yksi kauppa saatu esiteltyä ja kakkutaikureista varmasti kuulemme tarinoiden edetessä vielä lisää. Kiitos vielä Jatta aivan kaikesta!
Kiitos Teijalle verhoista ja kiitos Niinalle ihanasta shamppanja pullosta laseineen, kiitos Minnalle reseptikirjoista ja astianpesuaineesta )