Taavi ja Helmiina Raitala olivat lastensa kanssa ulkoilemassa. Miia Raitala oli saanut mukaansa oman ankka työntöpyörän vaikka vasta muutamasta paikasta pilkisti paljasta maata.
-Memmää lujaa, memmää lujaa. Miia innostui. Hän olisi halunnut mennä lujempaa ankan kanssa.
-Äiti, täällä on vielä ihan märkää. Senja Raitala totesi hiekkalaatikolla.
-Ei ole vielä lumet sulaneet. Taavetti totesi ja pyysi siskonsa tekemään hiekkakakkujen sijaan lumikakkuja. Senja ja Taavetti tekivät kasan lumikakkuja.
Miiakin jätti ankan sivuun ja tuli tekemään omia kakkuja.
-Mitäs me tehdään? Aappo,perheen esikoinen kysyi.
-En tiiä. Meiju vastasi isoveljelleen.
Helmiinalla jaTaavilla oli 5 lasta. Heidän vanhemmat lapset Aappo ja Meiju olivat aloittaneet jo kaupungissa ammattiopinnot mutta tulivat viikonloppuisin Sylviankylään.
Miia kuljetti ankankin lumihankeen ja yritti päästä sillä eteenpäin. Aappo kiiruhti auttamaan pikkusiskoaan.
-Et sinä täällä sillä pääse eteenpäin. Pitää mennä kuivalle maalle. Hän opasti.
-Miia, täällä on vähän hiekkaa. Täällä voi tehdä hiekkakakkuja. Senja löysi auringon sulattaman kohdan.
Aappo auttoi Miian Senjan luokse.
-Miten opinnot etenevät? Äiti kysyi Meijulta.
-Ihan hyvin. Kielet on vaikeita. Meiju vastasi. Hän oli opiskelemassa matkailualaa.
-Oletko vielä löytänyt työharjoittelu paikkaa? Äiti kysyi.
-En vielä. Ajattelin jos pääsisin kesätöihin SuviCampingin leirintäalueelle. Siellä ainakin on leirintäalue ja voisin sitten syksyllä päästä sinne työharjoitteluun.
-Toivotaan että sieltä löytyisi kesätyöpaikka. Nyt pitääkin alkaa kysellä niitä. Äiti tuumasi.
Senja oli saanut kakkuja valmiiksi ja Miia päättikin rikkoa ne.
-Älä heti riko kaikkea. Senja sanoi ja koetti saada edes yhden kakun pidettyä ehjänä.
-En jaksa koko aikaa tehdä vaan uusia kakkuja kun sä rikot ne samantien. Senja jatkoi.
-Vauvat tekee niin. Säkin teit mulle aina niin pienempänä. Meiju naurahti.
-En oo tehnyt. Senja sanoi.
-Teitpäs, sä et vaan muista kun olit pieni. Meiju jatkoi.
-Tytöt, kyllä teistä on ihan jokainen vuorollaan hiekkakakut rikkonut matalaksi. Samoin pojat. Helmiina sanoi tytöille.
-Kattokaa. Taavetti laskee tuolla liukumäestä. Senja huomasi.
Taavetti oli kiivennyt pihan liukumäkeen ja laski sitä alas.
-Isä, voisinko minä mennä autokouluun? Aappo kysyi sivummalla isältään.
-Oletko ottanut selvää hinnoista? Taavi kysyi.
-En vielä. Voisin ensi viikolla kysyä. Halusin ensin kuulla mitä sinä sanot. Aappo sanoi.
-Jos kysyt vaikka ensin hintoja niin katsotaan sitten. Meiju varmasti haluaisi myös käydä autokoulun. Isä mietti.
-En mä oo edes kysynyt haluaako. Aappo myönsi. Hän oli ajatellut että asia ei olisi Meijulle niin tärkeä kuin hänelle.
-Mistä te juttelette? Taavetti tuli heidän luokseen.
-Aikuisten juttuja. Aappo sanoi.
-Aikuisten juttuja, mitä isä on aikuisten jutut? Taavetti uteli.
-No, ne on sellaisia... Isä aloitti.
-En mä jaksa teidän aikuisten juttuja. Mä meen tonne hyppimään. Taavetti kiiruhti jo lumikinoksiin.
-Nää lumet sulaa ihan pian pois. Miksei aina voisi olla talvi? Hän surkutteli.
-Ajattele pian on kesä ja lämmintä. Päästään uimaan. Aappo sanoi.
-Niin mutta sitten on pakko pistää pulkat pois varastoon, ei voi enää luistella eikä hiihtää. Taavetti sanoi.
-Ei nytkään voisi enää luistella kun ei oo kovia pakkasia. Aappo sanoi.
-Mistä sä tiiät ettei enää tuu kovia pakkasia? Taavetti tokaisi.
-Nyt on kevät tulossa. Etkö sä enää muista vuodenaikoja? Aappo vastasi.
-Pojat, pojat. Isä puuttui keskusteluun.
-Kyllä mä muistan. Et sä voi kaikkea tietää vaikka oot siellä ammattijutussa. Kyllä voi tulla vaikka takatalvi. Taavetti sanoi.
-Tiedätkö mikä on edes takatalvi? Aappo aloitti mutta lopetti samantien naljailunsa kun isä vilkaisi häneen.
-Tiedän, on isä kertonut. Tulee uudestaan kylmät ilmat ja pakkaset vaikka on kevät tulossa. Taavetti vastasi riemuiten veljelleen. Kyllä hän jotain tiesi vaikka Aappo aina luuli ettei hän tiennyt mitään.
-Mennääs katsomaan mitä tytöt tekevät. Taavi sanoi pojille ja he menivät tyttöjen luokse. Koko perhe sai olla viikonloppuisin yhdessä. Taavi ja Helmiina nauttivat siitä vaikka talossa oli aikamoinen vilske ja vilinä kaikkien lasten ollessa kotosalla.
Muutaman kilometrin päässä Sepi ja Marja-Leena olivat myös kävelyllä.
-Kukas se tuolta juoksee? Pasiko tuolla juoksee? Marja-Leena huomasi kauempaa juoksevan hahmon.
-Äiti, hyvä kun sain teidät kiinni. Riitta on kotona kätilön kanssa, vauva on pian syntymässä. Pasi selitti puuskuttaen.
-Mennään sitten jo avuksi. Marja-Leena lähti kiiruhtamaan kohti Tammihiirien kotia.
-Missä lapset ovat? Hän kysyi.
-Odottavat teitä naapurissa. En tiedä yhtään kauanko tässä menee.. Pasi hermoili.
-Voi Pasi, tämä on teidän neljäs lapsi. Marja-Leena hymyili pojalleen.
-Niin mutta kun minä olen unohtanut jo kaiken. Koululaiset on jo niin isoja.. Pasi huokasi syvään.
-Hyvin kaikki menee. Mennään nyt reippaasti teille. Marja-Leena sanoi ja kolmikko lähti Tammihiirille. Pian olisi odotettavissa vauvauutisia... ( jatkuu seuraavassa tarinassa) .
HYVÄÄ MAALISKUUTA KAIKILLE!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti