-Mikä sinusta oli parasta kesässä? Annariikka kysyi.
-Kesäreissu tietenkin. Aleksanteri sanoi ja hän alkoi muistella kesän retkeä Poriin.
-Junamatka oli kyllä hauska. Annariikka sanoi.
-Niin, sä vaan leikit siellä juna-asemalla. Aleksanteri totesi.
-Yritin vain katsoa että miten meidän juna lähtee sitten takaisin kotiin. Annariikka puolusteli.
Isokauriin perhe oli tehnyt kesällä kesäretken Poriin. He olivat ihastelleet ensin kesäistä Porin raatihuonetta.
Ja siitä matka oli jatkunut etelärantaa pitkin suoraan kirjurinluotoon.
-Siellä oli se valtava leikkipuisto. Aleksanteri muisteli.
-Mikä sen nimi oli? Pellehermannin puisto. Annariikka muisti.
-Ja siellä oli iso Viksu Mustavaris. Aleksanteri sanoi.
-Viksulle oli tehty oma kotipesä. Se vaan oli sutattu grafiitilla. Annariikka sanoi.
-Kaikkein parasta oli kuitenkin se kun siellä leikkipuistossa oli vaikka mitä leikkipaikkoja. Aleksanteri totesi ja muisteli missä kaikkialla hän oli ollut leikkimässä.
-Sisu oli ihan jännittynyt kun laskettiin siitä isosta liukumäestä. Annariikka sanoi.
-Hyvä kun menit mukaan. Ei Sisu ois sitä yksinään laskenut. Aleksanteri sanoi.
-Äiti ja Isä katsoivat kyllä meidän perään. Annariikka muisti.
-Sisu vilkutti heille mäenlaskun jälkeen. Aleksanteri sanoi.
-Harmi kun se iso laiva oli remontissa. Annariikka sanoi.
-Niin, isä sanoi että sitä korjattiin kesää varten. Aleksanteri sanoi.
-Sisu onneksi pääsi siihen pienempään laivaan. Annariikka sanoi.
-Äiti halusi vaan ottaa siellä kuvia. Aleksanteri sanoi.
-Ja käytiin siellä karhujen luona ottamassa kuva. Miksiköhän siellä on karhuja? Annariikka mietti.
-Jos se on karhukaupunki? Siellä raatihuoneellakin oli karhu. Isäkin kävi sitä katsomassa. Aleksanteri sanoi.
-Niin olikin. Annariikka totesi.
-Mutta se angry birds puisto oli hauska. Aleksanteri sanoi.
-Se oli kyllä tosi iso. Annariikka muisti.
-Mä kiipesin viimeisenä sen ison angry birdsin kyytiin. Se oli kyllä valtava. Aleksanteri sanoi.
-Oli ihan tylsää lähteä sieltä pois. Annariikka sanoi.
-Niin oli. Mennäänköhän me sinne ensi kesänä? Aleksanteri mietti.
-Ehkä. Äiti sanoi että oltiin me siellä leikkimässä melkein kolme tuntia. Sitten oli pakko lähteä että päästiin vielä tutustumaan niihin matkailukohteisiin. Annariikka vastasi.
-Niin, se oli vähän tylsää. Aleksanteri tuumasi.
-Oli ne hienoja paikkoja. Muistatko sä edes yhtään missä me oltiin? Annariikka kysyi.
-En mä enää muista. Aleksanteri vastasi ja Annariikka jäi kertomaan mihin heidän kesäreissunsa jatkui Porin kirjurinluodolta.
( Tarina jatkuu vielä toisessa osassa. Kiitos Liisa M-K ihanista matkalaukuista. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti