-Se vaan on sen kutsumanimi siellä Mäntyluodossa, se on oikeesti Mäntykallo. Annariikka sanoi.
-Sellasta kalliota vaan. Olihan sieltä hienot näkyvät merelle. Aleksanteri sanoi.
-Silti se oli yksi Porilainen nähtävyys paikka. Annariikka selitti veljelleen kesäreissun vierailupaikoista.
-Mun mielestä se Reposaari oli kivempi paikka. Aleksanteri totesi.
-Reposaaren linnakepuistossa. Annariikka korjasi.
He olivat koko perhe käyneet Porin vierailulla Reposaaren Linnakepuistossa. Linnakepuisto oli 1930-luvulla rakennettu maanpuolustusjärjestelmä.
Se koostuu kahdesta tykkiasemasta, kahdesta ammusvarastosta, kolmesta miehistö-ja lääkintäkorsusta, tulenjohtoasemasta, tähystystornista ja näitä yhdistävistä juoksuhaudoista.
-Joko mennään seikkailulle juoksuhautoja pitkin? Sakke Isokauris oli kysynyt reitin alussa.
-Onko siellä jotain pelottavaa? Annariikka kysyi,
-Ei ole, täällä on osa alkuperäistä ja osa on kunnostettua. Sakke sanoi ja he lähtivät kiertämään puistoa juoksuhautoja pitkin.
-Tämä on korsu, täällä on miehistö syönyt ja nukkunut. Sakke luki taulusta.
-Seuraavana on ammusvarasto. Sakke luki toisesta taulusta.
-Mä en ainakaan tule sinne. Annariikka sanoi.
-Täällä on ihan pimeää, ihan varmasti täynnä hämähäkkejä. Aleksanteri innostui.
-Siinä on jo pelottavat ovetkin, en tule. Jäätkö sinä Sisu minun kanssa ulos. Annariikka kysyi.
-Joo. Sisu vastasi.
-Se oli alkuperäinen, ei kyllä mitään nähnyt kun oli niin pimeää. Sirpa totesi.
-Totta. Sakke vastasi.
-Kuka uskaltaa kiivetä tuonne ylös? Aleksanteri hihkui kun hän näki korkean tähystystornin.
-Minä, minä. Annariikka huusi ja isommat lapset kirmasivat juoksemaan portaita pitkin ylös.
-Tämän paikan tarkoitus on ollut suojata Porin satamaa ja itse kaupunkia. Mitään ei enää näe tuonne merelle. Sirpa sanoi kun koko perhe oli päässyt ylös tähystystorniin.
-Puut ovat niin kasvaneet vuosien saatossa. Pitäisi puita katkoa että pystyisi enää tähystämään merelle. Sakke sanoi katseli laidalta alas merelle päin. Meri vain pilkahteli puiden välistä.
-On tuo kyllä huikea torni. Sakke tuumasi kun he olivat päässeet alas.
-Mennään äiti vielä katsomaan merta. Jooko? Aleksanteri pyysi.
-Mennään vaan, voimme siellä syödä eväät ennen kuin matkaamme sinne Yyteriin. Sirpa sanoi ja perhe meni vielä meren rannalle.
-Mitä nuo ovat? Sisu kysyi osoittaen merelle päin.
-Ne on tuulivoimaloita. Sakke kertoi.
-Ai jaa. Sisu sanoi. Hän ei ollut ikinä elämässään sellaisia nähnyt.
-Tulkaas sitten kohta syömään eväitä. Sakke sanoi ja meni ottamaan eväitä esille.
Annariikka kiipeili kivillä.
-Täällä vois vaan hypellä kiveltä toiselle. Hän sanoi.
Sisua ei enää kiipeilyt kiinnostaneet. Hän oli nähnyt kivien seassa pienen leppäkertun ja meni sitä innoissaan tutkimaan.
-Varo, se voi lentää karkuun. Aleksanteri sanoi.
-Lennä lennä leppäkerttu, lennä ison kiven juureen. Annariikka alkoi laulamaan lastenlaulua. Sisu kiipesi varovasti leppäkertun luokse. Se oli niin mielenkiintoisen näköinen että hän halusi koskea siihen.
Samantien päästyään leppäkertun viereen leppäkerttu lensi pois.
-Höh. Sisu tuumasi.
-Kyllä niitä uusia vielä löytyy. Sakke lohdutti ja he kävivät syömään eväitä.
-Mitä me tehtiin vielä siellä Porissa? Aleksanteri kysyi kun he olivat Annariikan kanssa saaneet keinussa lisää vauhtia.
-Käytiin siellä Yyterissä. Annariikka vastasi.
-Niin käytiin ja siellä oli ne Mäntyoravat. Aleksanteri totesi.
-Heilläkin oli kolme lasta, niin kuin meillä. Annariikka sanoi.
-Meillä oli kyllä kiva kesäreissu. Aleksanteri sanoi.
-Niin oli ja toivottavasti mennään ensi vuonna uudestaan. Annariikka sanoi ja he jatkoivat keinumista syksyisessä säässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti