Kämpän piha-alue oli siisti ja kaikki järjestyksessä. Allu Isolainen oli lähtenyt veljensä Jaska Isolaisen kullankaivaja kämpältä jo takaisin etelään, Jaska nautti elämästä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hän halusi että kaikki oli järjestyksessä. Hän oli saapumassa työpäivän jälkeen kämpille missä hän asui ympäri vuoden.
-Tulehan tänne Kissa. Hän kutsui kissaa. Hän oli Allua saattaessa saanut tukikohdasta mukaansa kissan. Kissa olisi päätynyt humalaisten matkaan jos hän ei olisi kissaa ottanut mukaan. Joten Kissa, niinkuin hän kissaa nimeltä kutsui asui nyt Isolaisen kämpällä. Eipä hän silti tiennyt että jäisikö kissa näille nurkille vai innostuisiko kevään tullen hajujen perässä lähtemään muualle. Kissa makoili sängyllä peittoja vasten.
-Tule nyt vain Kissa. Jaska kutsui ja kissa hyppäsi sivummalle. Jaska otti pöydän alta vaa'an. Hän halusi punnita päivän kultasaaliin. Paljoa se ei ollut tällä kertaa mutta oli se pienikin määrä talteen saatava.
-Pistetään nämä taas varmaan talteen. Jaska laittoi hippuset kultapussiin. Hänellä oli kämpässä lattialaudoituksen alla piilossa pieni määrä kultaa jos sitä johonkin tarvitsisi, muut kullat hän oli piilottanut varmaan piilopaikkaan. Kissa katseli kiinnostuneena mitä Jaska teki.
-Tulehan Kissa, haetaan vähän evästä ja aletaan syömään. Jaska tuumasi ja haki toiselta seinustalta vanhasta kaapista leipää, voita ja juotavaa ja päivän soppatölkit. Hän hetken istuisi sängyllä ennen kuin lähtisi pihaan lämmittelemään soppaa. Kissa käpertyi lattialle ja alkoi nukkua. Oli mukavaa kun isäntä oli palannut takaisin kämpälle.
Talvisin Jaska hiihteli pitkiä matkoja ja haki kämpälle margariinia, kahvia, sokeria ja muita tarvikkeita. Seuranaan hänellä oli Kissan lisäksi radio josta kuunnella ajankohtaisia uutisia. Lähimmissä naapureissa hän vieraili harvemmin mutta käväisi välillä tukikohdassa tervehtimässä muita kullankaivajia. Hän todella nautti elämästään ja vietti kurinalaista elämää. Aloitti työt aamulla aikaisin, piti ruokatunnin ja jatkoi sitten töitään iltapäivään ja sen jälkeen saapui kämpälle niinkuin tänä iltanakin.
Jaska menehtyi omaan kämppäänsä syksyn korvalla vähän päälle 70-kymmentä vuotiaana. Kämpästä löytyi lattian lautakolosta sen kesän kultasaalis. Hänen elämästä jäi kiertämään paljon tarinoita ja huhuja. Hänen kätketty kultasaalis mietitytti monia. Niitä kultasaaliita ei ole vielä tänä päivänäkään löytynyt vaikka niitä on etsitty ja etsitty sankoin joukoin kaukaisiakin sukulaisia myöden.
-Siksikö mummi tämä lehti juttu on tehty`? Eemeli kysyi näyttäen lehden etukantta. Voisikohan hän joskus etsiä sukunsa kultaa. Hän mietti mielessään.
-Kyllä. Kaikki Jaskan ja Allun ystävistä olivat hienoja miehiä. Muistelen heitä kaikkia lämmöllä. Joku heistä taisi kullankaivajien lehteen tuon jutun kirjoittaa. Katriina huokasi ja muisti kullankaivajista otetun yhteiskuvan. Se taisi olla ainoa laatuaan valokuva-albumeissa. Kuka lie lehtikuvaaja oli heidät saanut samaan kuvaan sen yhden kerran?
( Viimeinen osa 7 ilmestyy illalla 21.3.2019 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti