Aamutuimaan kyläkaupalla

Päätin heti aamutuimaan lähteä käymään kyläkaupalla ennen muuta ruuhkaa. Ilma oli mitä mainioin mutta kaupalla olikin jo liikettä.

Riina Ruskeapupu oli mumminsa Hannan kanssa ostamassa päivän ostoksia.
-Mikäs teidät näin aikaisin on saanut liikkeelle? Kysyin.
-Isä tietenkin. Riina innostui
-Niin Herra Hiireläinen. Riinan isä Tuomas on kylän ensihoitaja ja hän hakee näin aamuisin sairaalaan päivän leivokset. Samalla Riina näkee hänetkin kun muutoin on minun kanssani koko päivän. Emilia, Riinan äiti on myös sairaalassa töissä. Hän on siellä sairaanhoitajana.
-Mukava kuulla, en tiennytkään että teillä on sairaalakin täällä. Totesin Hannalle.
-Voi kuule, ei tämä niin pieni kylä ole. Ennen sitä matkustettiinkiin pitkälle kaupunkiin sairaalaan mutta tohtorin muuttaessa tänne saatiin sairaala pikapikaa pystyyn.  Ja taisin kuulla huhuja että tänne on oma apteekkarikin tulossa. Ei tarvitse odotella bussin tuovan lääkkeitä kaupungist.a. Hanna vastasi.
-Varmasti ihana uutinen koko kylälle. Sanoin ja päätin käydä esittäytymässä Herra Hunajakettuselle. Hän oli kaksosten kanssa tullut hakemaan kaupasta maitoa.

Simo Hunajakettunen ja kaksoset Linda ja Kim, kaksoset olivat niin ihastuneita kyläkaupan Molli kissaan että sitä piti vuorotellen molempien silitellä. Huomaatko sinä missä tuo harmaa ihana pieni kissa nuolee turkkiaan?

Tuomas saikin autonsa kyytiin leivoslaatikon ja itse kyläkaupan omistaja Aimo Harmaakissa tuli esittäytymään. Aimo oli opettamassa pikku hiljaa poikaansa Anttia kaupan ohjaimiin, sillä hän oli päättänyt juhlavuoden jälkeen jäädä eläkkeelle vaimonsa Hertan kanssa.

-Kyllä tätä kauppaa silti ikävä tulee, taitaa olla kylän vanhin kauppa. Aimo kertoi.
-Voisinkin ottaa siitä kuvia juhlakirjaan. Kerroin Aimolle miksi olin saapunut kylään.
-Mukavaahan se olisi, jäisi näille nuoremmille jotain muistoksi kansien väliin. Voisinkin katsoa joku päivä löytyisikö minun isäni kuvia siitä kun kauppa aikoinaan rakennettiin. Jos vaikka haluat vilkaista. Aimo sanoi.
-Mielelläni, mutta nyt tulen itsekkin ostoksille. Alkaa jo nälkä kurnia mahassa. Vastasin ja menin sisälle kyläkauppaan.

Valikoima oli monipuolista ja kauppa viihtyisä. Oli kuiva-aineita. maitokaappi, hedelmiä ja vihanneksia, tuoretta leipää niinkuin kaupan seinässäkin mainostettiin.

-Kuvaatteko te ukin kaupan? Kuului ääni vierestäni. Siinä taisi olla Aimon lapsenlapsi.
-Se olisi tarkoitus. Vastasin nuorelle miehelle.

-Annahan Herra Hiireläisen tehdä ostoksensa rauhassa. Antti Harmaakissa sanoi vaimonsa Petran viereltä nuorelle miehelle.
-Niin mutta isä.. Poika jatkoi.
-Aleksi, riittää jo. Antti totesi.
-Ei minua haittaa pojan kysymykset. Mieluusti kuulen teiltä kyläläisiltä tämän paikan tarinoita. Vastasin.
-Niin isä, koetin sanoakin että tämä kauppa on ihan varmasti kylän ensimmäinen kauppa. Aleksi totesi tomerana.
-Niin ukkisi sanoi tuolla ulkona. Vastasin ja Aleksi tuli viereeni esittelemään lähemmin kaupan valikoimaa.

-Minulla olisi vielä teille yksi ehdotus nyt kun olette varmaan koko perhe koolla. Saisinko ottaa teistä perhepotretti kuvan tuolla kaupan edessä? Saisitte sen teille tänne kaupalle ilostuttamaan koko perhettä.  Jos vain teen nämä ostokseni ensin. Ehdotin.
-Joo, mennään heti. Aleksi innostui.
Hymyssä suin koko perhe otti ehdotukseni vastaan ja sain ottaa kuvia perheellekin kyläkaupasta.

Petra haki kuvaan myös perheen tyttären Hennan ja suloisen pienen pojan Leon. Tässäpä oli kolme sukupolvea koossa, kerrassaan mainio aamu kyläkaupalla.

Ja minä tietenkin sain viemisikseni herkkuja aamupala pöytään. Molli kissakin olisi tahtonut tulla mukaani, mutta kääntyi sitten takaisin kaupalle. Taitaa olla kissan lempipaikka tuo kaupan edusta.