keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Perhe Merisaukko

Seuraavana päivänä iltapäivällä saavuin taas kylän laitamille. Merituuli puhalsi kevyesti ja oli aurinkoinen päivä. Merisaukot olivat pihassaan ja lapset leikkivät.
-Hyvää päivää, toivotin perheelle.
-Hyvää päivää. Sinä taidatkin olla Sepi Hiireläinen. Kaspian Merisaukko sanoi varaston ovelta.
-Kyllä, tulin tänne kuvaamaan kyläänne juhlavuoden kunniaksi. Pormestari Reino Suklaapupu oli aikoinaan koulukaverini. Sanoin
-Ai, sinä tunnet heidät. Reino ja Else taitavat tulla vasta viikon päästä lomamatkaltaan. Minä olen Kaspian Merisaukko ja tässä on lapsemme Kaisa ja Sanna. Kaspian esitteli

-Tervehdys tytöt. Sanoin.
-Vaimoni Niina tuleekin tuolta. Ylimääräinen sänky on täällä varastossa. Kaspian avasi varaston ovea isommalle ja Sanna lähti pyörällään äitiään vastaan.

 Katselin kun ystävälliset Herra Karjulan naapurit kantoivat varastosta esiin sängyn jonka saisin sitten viedä Karjulan torpalle.


-Kiitoksia kovasti avustanne. Sanoin
-Ole hyvä vain ja tervetuloa tänne asumaan. Niina sanoi.
-Mukavaahan se on asettua aloilleen, saa paremmin aikaa kuvauksille. Sanoin.
-Sepi kertoi että tuntee pormestarimme. Kaspian sanoi vaimolleen.
-Reino ja Else ovat aivan ihania, ovat nyt lomailemassa. Niina totesi.

-Äiti,tämä kukka meni poikki. Sanna sanoi. Keltainen tulppaani oli kaatuneena pihan edustassa.
-Ei se haittaa mitään. Otetaan kukka sisälle. Kaspian sanoi ja Sanna kipusi syliini.
-Reino sai minut suostuteltua tänne, olen aikoinaan kuvannut heidän lastensa häät. Sanoin tyttö sylissäni.
-Haen vielä liinakaapista sinulle peiton ja tuuletan sen. Niina sanoi ja haki sisältä punaisen peiton.
-Sinä voisitkin joskus kuvata meidät. Kaspian innostui.
-Se sopii kyllä. Sanoin.
-Nyt sisälle kahville tai teelle. Niina komensi ja menimme kaikki sisälle Merisaukkojen kotiin.
Kaisa lähti yläkertaan leikkimään ja Sanna odotti tulppaanin kanssa että saisi sen laittaa kahvipöydän ääreen esille.
-Olemme lähdössä rannalle kun tytöt saavat keiton syötyä. Tuolla on keitto levyllä valmiina. Maistuisiko sinulle? Kaspian kysyi.
-Ei kiitos, kahvi riittää vallan mainiosti. Sanoin




Niiina sai kahvit valmiiksi ja vaihdoimme kuulumisia pöydän ääressä. Kahvittelun jälkeen tytöt lähtivät yläkertaan leikkimään ja Kaspian tuli vielä auttamaan sängyn kantamisessa Karjulan torpalle ennen rannalle lähtemistä.



Karjulan torpalla sain uuden sängyn paikoilleen ja laitettua tavarani järjestykseen. Herra Karjula tuli vielä ovella käymään.

-Mukava että torpalle tuli käyttöä. Karjula iloitsi.
-Kiitos kovasti. Toivottavasti viihdytte viherkodissa. Sanoin
-Tulkaa siellä poikkeamaan joku päivä. Tapaatte samalla uusia kyläläisiä. Karjula sanoi.
-Tulen varmasti. Siellä varmasti osataan kertoa kylän kuulumisia vuosien varrelta. Sanoin
-Ehdottomasti. Kerttu siellä ainakin osaa kertoa kaikesta.Karjula sanoi.

Karjula lähti kylälle ja minä jäin torpalle. Tässä olisi kesäkotini.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti