Kohti uutta

Iltapäivän auringon paistaessa kävelin Sylvian kadun päähän katsomaan millaiselta kylä näytti Herra Karjulan silmillä. En ollut häntä nähnyt pariin päivään kyläkaupalla saati puistossa,niin päätin samalla tarkistaa että kaikki on hyvin.
Siellä Herra Karjula olikin pihassaan kukkia kastelemassa.

-Huomenta Sepi. Herra Karjula ilostui nähdessään minut.
-Huomenta tännekin. Eipä ole sinua näkynyt pariin päivään. Sanoin.
-Ei olekkaan, olen hoitanut tässä asioita ja kaipasinkin sinua. Olisin tullut etsimään sinua mutta säästit minulta pitkän kävely matkan.
-Mitäpä mielessäsi? Kysyin
-Kuule, ei sitä tässä iässä enää nuorene. Ei vaikka kuinka päivittäin kävelisi ja koettaisi pitää itsestään huolta. Se on joskus annettava periksi ja luotettava muiden apuun. Karjula vastasi.
-Onko jotain sattunut? Et kai ole sairastunut? Kysyin.
-En ole, mutta olen jo pidemmän aikaan kaivannut lähemmäksi kylää ja kylän apuja. Minulla on jalat vihoitelleet jo pidemmän aikaa ja kävely tuottaa kipua. Nyt vihdoin minulle ilmoitettiin että kylän vanhusten palvelutalossa olisi tilaa minulle. Karjula kertoi.
-Palvelutalossa? Uteliaisuuteni heräsi
-Niin, täällä on vanhuksille palvelutalo. Siellä saa elää normaalia elämää omassa pienessä makuusopessa. Yhteisissä tiloissa on sitten keittiö ja olohuone ja seuraa päivisin. Siellä on hoitaja myös paikanpäällä jos tarvitsee apuja. Tuossa jo talvella laitoin itseni sinne jonoon,koska en tahdo talvisin jaksaa täältä asti enää kulkea kylälle. Olen päättänyt laittaa nyt tämän pienen torppani vuokralle ja muuttaa kylälle Viherkotiin. Se on tuon palvelutalon nimi. Karjula sanoi.
-Meinasinkin kysyä mitä teet talollesi. Sanoin
-Tässä sitten sinua ajattelin heti kun edes takaisin kamerasi kanssa liikut kaupunkiin ja tänne ja taas takaisin. Mitäs jos muuttaisit tähän minun torppaani? Mikään iso tämä ei ole mutta kyllä tässä aina yksi isäntä asustelee. Vien vain henkilökohtaiset tavarat ja sängyn viherkodille, muutoin vuokraisin kalustettuna tämän. Karjula jatkoi.
-Kuullostaa varteenotettavalta tarjoukselta. Täällä kylällä kuitenkin tulee vietettyä aikaa ja näin saisin paremmin hyödynnettyä ajan. Mietiskelin.
-Minulla on vain yksi toive. Se että hoitaisit näitä pihakukkiani samalla. Ei tarvitse kuin vettä, välillä ravinteita ja hyväntuulisuutta kukkia hoitaessa. Aikoinaan emäntä näitä hoiteli mutta hänen poismenon jälkeen olen näitä yhä tässä yksinäni hoitanut. Karjula herkistyi.
-Tottahan toki, kyllä sen verran luulisin osaavani vaikken mikään kukkien kasvattaja olekkaan. Sanoin.

-Mennäänkö katsomaan miltä sisällä näyttää? Karjula kysyi.
-Mennään vain. Sanoin ja astuin pieneen Karjulan torppaan Herra Karjulan perässä.

-Tämä on ihan vaatimaton, mutta kyllä täällä hyvin pärjää. Karjula totesi.
-Oletteko te hevosmiehiä? Kysyin kun näin taulun hevosesta.
-Nuorempana tuli hoidettua ravihevosia ja tuo kuvakin on niiltä ajoilta. Misty oli hyvä hevonen. Karjula sanoi ja tarjosi kahvia olohuoneessa.

-Välillä täällä on vilpoista kun tuo merenranta on tuolla vähän matkan päässä, siksi minullakin on täällä kuumavesi pulloja. Samoin välillä saattaa valot pätkiä jos kovasti tuulee. Siksi tuolla vintillä on kynttilöitä, joita voi hakea käyttöön jos torppa pimenee. Karjula selitti.
-Eipä nuo haittaa. Sanoin.
-Tämän sängyn vien mennessäni Viherkotiin. Minulla on tuolla naapureissa perhe Merisaukko. Kerroin heille tulevasta muutosta ja Herra Merisaukko, tuttavammin Kaspian sanoi että heillä olisi varastossa ylimääräinen sänky. Varmasti saisit sen sieltä jos haluat poiketa siellä? Karjula ehdotti.
-Olisipa se helppoa jos sänkykin vielä naapurista löytyy tänne. Sanoin.
-Kaspian mieluusti sen kyllä lainaa. Olemme olleet naapureita jo pidemmän aikaa. Karjula sanoi.
-Kyllä minä tähän voisin vuokralle tulla. Saisin kamerankin tänne ja suunnittelisin paremmin juhlakirjaa. Pitäisikö minun nyt poiketa samantien Merisaukoilla? Kysyin
-Poikkea huomenna, taitavat olla nyt rannalla. Aika usein perhe on rannalla viettämässä päivää ja uimassa. Saan samalla huomenna vietyä aamusella täältä tavarat Viherkotiin, niin voitte tuoda sängyn samantien. Karjula sanoi.
-Hienoa, tulen siis huomenna tänne uudestaan ja otan kaupungista tarvittavat tavarani tänne. Pääsen kunnolla kylän tapahtumiin mukaan.
-Eikös se ollut tarkoituskin? Karjula kysyi
-On,on. Olen mennyt paikasta toiseen mutta nyt saan ajan kanssa tutustua tänne.Vastasin.

Join vielä kahvit loppuun ja päätin vilkaista Karjulan tien syrjästä alas merenrannalle. Ja siellä näkyikin perhe Merisaukko istuvan viltin äärellä ja lapset tekivät hiekkakakkuja.

-Lapset, aika jäätelölle. Perheen äiti kuului sanovan. Molempien tyttöjen käsistä putosivat lapiot ja kumpikin kiiruhti viltin äärelle syömään jäätelöä.

-Sanna ja Kaisa, muistakaa aurinkohatut päähän. Aurinko porottaa jo aika kuumasti, Isä huomautti. Päätin lähteä takaisin kylälle ja suunnata kaupungiin hakemaan tavaroitani. Vielä vilkaistessani taaksepäin rannalle näin tyttöjen laittavan aurinkohatut päähän.

Olisi mukavaa tavata tämä Meriasaukko perhe huomenna ja millainen paikka tuo Karjulan kertoma Viherkoti mahtaisi olla. Tuumailin mielessäni. Kohti uutta astelin niin minä kuin Herra Karjulakin.