Pormestarin kanssa suunnittelua

-Katsos, tuolta näkyykin jo työpaikkani. Maaret Inkivääri on sihteerini. Pormestari Reino Suklaapupu totesi.
-Varmasti on hänellä paljon töitä. Sanoin.
-Kyllä sitä joka viikko on ohjelmaa ja palaveria palaverin perään. Täälläkin väkiluku kasvaa ja palveluita halutaan saada enemmän kun kaupunkiin on kuitenkin matkaa. Reino kertoi.
Näin vilauksen Reinon työpaikan sihteeristä ikkunasta. Hän oli laittamassa päivän lehtiä esille.

-Huomenta Maaret. Tässä on valokuvaaja Sepi Hiireläinen. Reino esitteli minut sihteerilleen.
-Hauska tavata. Sanoin.
-Olenkin kuullut sinusta paljon. Maaret sanoi ja kätteli kanssani.
-Toivottavasti hyvääkin. Hymähdin.

-Kyllä. Maaret sanoi.
-Tässä on tälle päivälle patonkia. Menemme nyt työhuoneeseeni ja olemme siellä jokusen tunnin. Suunnittelemme juhlakirjaa. Reino sanoi Maaretille.

-Selvä. Valmistan kahvia hetken kuluttua. Maaret sanoi.
-Joko sinä Sepi pystyt syömään? Sepi oli aamulla hammaslääkärissä. Reino kertoi Maaretille.
-Tunti piti olla syömättä ja se on jo mennyt. Sanoin.
-Täällä on työhuoneeni. Reino ohjasi minut toiseen huoneeseen.
-Täällä on vielä siistiä kun ennen lomaa ehdin kaikki järjestellä. Nyt ei ole vielä täys työ päällä että olisi papereita joka paikka täynnä. Yleensä täällä on joka puolella jos jotakin. Maaretin työpiste tuolla toisella puolella odotustilassa on paljon siistimpi. Hän jatkoi ja laittoi takin tuolin selkänojalle.
-Mutta nyt töiden pariin.

Reinolla oli selvät suunnitelmat juhlakirjan suhteen. Aluksi kylän historiaa, sitten nykyhetkeä ja vielä katsaus tulevaan. Vanhoja kuvia saisi kyläläisiltä, nykyhetken ja tulevan kuvat tulisi minulta. Kerroin että olinkin jo kierrellyt kylässä ja ottanut paljon kuvia.
-Kuvia saakin olla paljon. Onko sinulla nyt yhtään mukana? Reino kysyi.
-Odotas, näytän täältä uusimmat kuvat. Sanoin ja aloin etsimään kameraani.

-Hyviä kuvia kyllä leipomosta ja leikkipuistosta. Reino totesi katsottuaan uusimpia kuvia.
-Oliko sinulla jotain tietynlaista tyyliä mitä olisit halunnut kuviin? Kysyin.
-Ei, saat siihen vapaat kädet. Toki saat ensin luettavaksi tekstit ja sitten saat itse päättää haluamasi kuvat. Luotan kyllä ammattitaitoosi että saat parhaimmat kuvat kirjaan. Reino sanoi.
-Kiitos. Miten teillä meni lomareissu? Kysyin
-Siitä pitikin kertoa. Meidän täältä kylältä on aikoinaan maailmalle lähtenyt Ella Valkola. Hän tapasi Japanissa miehensä ja perusti perheen sinne. Valkola taisi ollakin tyttönimi. Joka tapauksessa Ella on kaivannut takaisin kylään ja hänellä on lapset kouluikäisiä. Meidät tavattuaan Ella innostui että nyt olisi aika palata takaisin tänne. Hänen miehensä Herman Persian pääsisi töiden puolesta myös tänne, joten he saattavat palata tänne. Reino vastasi.
-Hienoa. Sanoin.
-Eikä siinä kaikki. Herman kertoi sukunsa kaupoista joita on Japanissa siellä täällä ja hän ajatteli että voisi kenties tänne kyläämme perustaa uudeen liikkeen. Kaupoissa siis mydään kauneudenhoitotuotteita, laukkuja, kosmetiikkaa ja kaikkea sellaista. Liikkeet ovat Persian Boutique nimisiä. Reino kertoi.
-Sellaista täällä ei taida ollakkaan. Sanoin.
-Ei ole, onhan täällä toki kampaamo mutta ei sellaista liikettä. He lupasivat miettiä asiaa ja ottaa sen esille Hermanin suvun kanssa. Reino kertoi.

-En liikkeen perustamisesta sen enempää tiedä vaikka täällä kylällä joku minullekin ehdotti liikettä. Hymähdin.
-Sepi, sehän olisi mainiota. Meillä ei ole valokuvaamoa. Reino innostui.
-Jos nyt odotat Ellan putiikkia ensin. Sanoin.
Kop,kop. Oveen koputettiin ja Maaret astui sisään.
-Täällä olisi kahvi valmiina. Hän sanoi.

Menimme Reinon kanssa kahville ja samalla juttelimme kylän tapahtumista.
-Huomenna olisi sitten koululla urheilukisat. Reino totesi.
-Olen tulossa kyllä ottamaan muutamia kuvia.Sanoin.
-Hyvä,saadaan kuvia kylän tapahtumista vaikka yhteen lukuun. Täällä on syksyisin myös yrittäjän markkinat. Reino kertoi ja kysyi sitten:
-Millaisella aikataululla olet sitoutunut tähän työhön?
Olin hetken hiljaa.
-Ainakin sen aikaa kuin tarvitaan. Pitää katsoa joudunko välillä tekemään työtä muualla kuvaamassa mutta ainakin nyt olen täällä jonkin aikaa. Vastasin.

-Kahvia hyvät herrat. Maaret sanoi ja kaatoi kahvia kuppeihin.

-Me maksamme sinulle palkan kaikesta tekemästäsi työstä. Laitat vain laskun tänne tulemaan niin saat palkan itsellesi. Reino totesi.
-Kyllä, olen vain miettinyt aloilleni asettumista... Aloitin.
-Johan nyt kuulen omiani. Puhutko sinä aloillesi asettumisesta, kaikkien niiden matkavuosien jälkeen mitä olet reissanut? Reino hämmästyi.
-Ei tämä jatkuva reissaaminen aina niin herkkua ole. Sanoin.
-Ei varmasti mutta osaatko sinä olla aloillasi? Reino kysyi.
-En tässä enää ole mikään nuorukainen. Kyllä sitä jo on maailmaa nähty. Vastasin.
-En kyllä ole minäkään. Reino totesi.
Olimme Reinon kanssa samanikäisiä ja käyneet samaan aikaan koulua. Reino oli lähtenyt maalle ja minä valokuvaamaan. Yhteyttä oli kuitenkin pidetty läpi vuosien välillä enemmän, välillä vähemmän.
Saimme kahvit juotua ja menimme suunnittelemaan vielä juhlakirjan toteutusta.

-Hyvältä tämä näyttää, tästä on hyvä jatkaa. Reino totesi kun saimme kaiken käytyä läpi.
-Jatkan siis samaan malliin ja otetaan uusi palaveri parin viikon päästä. Sanoin.
-Juuri niin. Reino vastasi.

-Tuletko huomenna kisoihin?Kysyin vielä tehdessäni lähtöä takaisin torpalle.
-En pääse, minulla on palaveri. Reino vastasi.
-Nähdään taas. Sanoin.
-Nähdään. Reino vastasi ja jatkoi työn touhuamista ja minä lähdin takaisin torpalle.