Vesimyllyn Leipomo

-Sepi, sieltähän sinä saavutkin kuin ajatuksen voimalla. Sylviankadun pormestari Reino Suklaapupu hihkaisi.
Olin juuri matkalla hänen työpaikalleen mutta Reino tulikin kadulla vastaan.
-Heippa, tulin juuri hammaslääkäristä. Olin kyllä matkalla luoksesi. Totesin.
-Auts, onneksi täällä on hyvä hammaslääkäri. Olen hakemassa leipomosta jotain syötävää työpaikalle. Yleensä sihteerini Maaret hoitaa nämä asiat, mutta päätin tulla tällä kertaa itse. Reino sanoi.
-Roosakadulleko olet menossa? Kysyin.
-En. Täällä on Vesimyllyn tiellä Vesimyllyn leipomo.Tulehan, mennään sinne ensin ja sitten työpaikalleni. Reino sanoi ja kävelimme Vesimyllyn tielle.

-Huomenta Marika ja Jenni Valkopelto. Oletteko tekin ostamassa tuoretta leipää? Reino kysyi leipomon edessä olevilta lapsilta.
-Äiti hakee sämpylöitä. Marika vastasi.
-Pirkka Valkopelto on yksi kylän posteljooneista. Reino sanoi minulle.

-Titälle, titälle. Jenni kiiruhti kohti ovea.
-Jenni, odotetaan äitiä tässä. Hän tulee ihan kohta. Marika sanoi pikkusiskolleen.

Jenni katseli ovella mihin suuntaan menisi ja palasi takaisin siskonsa luokse.
Sisällä leipomossa Soila Valkopelto oli hakemassa tuoreita sämpylöitä.

-Laitetaanko teille tuttuun tapaan sämpylöitä? Kysyi leipomon omistaja ja leipuri Kristian Pörröhäntä.
-Laitetaan vaan. Ihastelen sillä välin mitä herkkuja on tänään myynnissä. Soila vastasi ja katsoi leipomon myynnissä olevia tuotteita.

-Kaikkea hyvää on taas tarjolla. Hän huokasi.
-Kyllä sitä hyvin kerkiää leipomaan kun aamulla herää jo ennen kukonlaulun aikaa. Kristian naurahti.
-Huomenta leipuri. Reinokin astui leipomoon sisälle minun jäädessä odottelemaan leipomon ulkopuolelle.
-Huomenta Pormestari. Mihin sinä olet Maaretin tänään vienyt? Kristian kysyi.
-Meillä on huomenna koko päivän kestävä palaveri ja Maaret jäi tekemään valmisteluja. Päätin sitten itse hoitaa tämän ja hakea patonkia. Huomiselle tarvittaisiin kuudelle hengelle patongit ja pullat. Reino vastasi samalla kun Soila sai ostoksensa. 
-Näkemiin Kristian, nähdään taas huomenna. Soila sanoi ja lähti ulos Reinon jäädessä juttelemaan lisää leipurin kanssa.

-Marika ja Jenni, lähdetään sitten. Soila sanoi ulkona lapsilleen.
Ehdein nappasta kameralla kuvan Valkopelto perheestä kun he olivat lähdössä leipomon pihasta.

Sisältä kuului kovasti puheen sorinaa.
-Tarvitaanko muuta vielä? Kristian oli kirjoittanut Reinon tilauksen ylös.

-Ei muuta kuin tälle päivälle patonkia. Reino vastasi.
Kristian pakkasi Reinon patonkin paperipussiin jotta leipä pysyisi tuoreena pidempään.
-Huomiseen sitten. Reino sanoi ja tuli ulos leipomosta.
-Kylläpäs täällä on kaikkea tarjolla. Totesin ja katsoin leipomon leipä ja pulla valikoimaa.

-Kristian tykkää leipoa meille kyläläisille. Täältähän lähtee leivät ja pullat myös aamulla aikaisin kyläkaupalle. Reino sanoi.
-En tiennytkään. Sanoin.
-Kristian on pitkään pitänyt leipomoa. Hän juuri kertoikin tuolla että on tilannut leipomolle lisää tuoleja ja pöytiä jotta ihmiset voivat halutessaan herkutella täällä vesimyllyn äärellä. Reino kertoi.
-Kuullostaa hyvälle. Sanoin ja otin kuvan vielä kylän leipurista ikkunan takaa.

-Nyt töihin täyttä päätä. Mennääkö nyt toimistolle suunnittelemaan Sylviankadun juhlakirjaa? Reino kysyi.
-Mennään toki. Vastasin ja niin lähdimme kohti Reinon työpaikkaa.