St John's koulun- urheilukisat, osa 1.

Seuraavana päivänä saavuin St John's koulun urheilukentälle jossa oli jo täysi tohina päällä.
-Mitäs täällä tapahtuu? Kysyin posteljooni Pete Karhuselta.
-Täällä on pesäpallo turnaus menossa ,oppilaat vastaan opettajat. Opettajat ovat kentällä ulkovuorossa ja oppilaat lyöntivuorossa sisävuorossa. Hän vastasi.

-Onko täällä kaikki seuraamassa peliä? Kysyin.
-Ei suinkaan. Osa koululaisilta ovat urheilukentällä valmistautumassa omiin urheilusuorituksiin tai tekemässä omia suorituksia. Tämä on sellaista leikkimielistä kisaamista ja yhteishengen nostattamista. Pete totesi.
Päätin ottaa samantien kuvia pelistä.

Ben Hunajakettunen sai lyötyä pallon kentälle ja lähti juoksemaan ykköspesälle. Timppa Kettula, koulun talkkari juoksi ottamaan palloa kiinni samalla kuin muutkin pesässä olijat vaihtoivat paikkaa.

 -Hyvä,hyvä! Kuului yleisöstä huutoa. Toiset oppilaat kannustivat pelissä olevia.
Lyömään tuli Josefiina Kultakenguru. Hänen isänsä Risto Kultakenguru toimi pelissä syöttäjänä.
Josefiina sai lyötyä pallon pitkälle mutta koulun siivoja saikin otettua suoraan pallosta kopin.

Onneksi kukaan ei ehtinyt lähteä liikkeelle kentältä.
-Pete, kuka tuolla sai otettua kopin? Päätin kysyä Peteltä kuka tuo nainen oli.
-Hän on koulun siivooja Marja-Leena Tammihiiri ja hänen vieressään on hänen miniänsä Riitta Tammihiiri, hän on koulun terveydenhoitaja. Pete kertoi.
-Marja-Leena Tammihiiri. Hänet näinkin kun olin koulua kuvaamassa. Sanoin.
-Marja-Leena on todella mukava. Pete sanoin.
Vihdoin sain naisen nimen selville. Ehtisinköhän tänään menemään hänen juttusilleen uudestaan.Pohdiskelin mielessäni.

 Yleisöä oli mukavasti seuraamassa kisoja. Näin myös kentän laidalla Suvi Kettulan kannustamassa joukkuettaan, samoin kentän takalaidalla oli kyläläisiä.

Eelis Pennanen tuli lyöntivuoroon ja Oula Marmelaadikarhu pääsi juoksemaan kolmospesältä takaisin kotipesään Eeliksen lyötyä pallon takalaidalle.

Toisella lyöntikerralla tuli ykköspesällä kolmas palo ja vuoro vaihtui pelissä.
-Nyt vaihtuu vuoro, opettajat tulevat sisälle ja oppilaat menevät ulos. Pete sanoi.
-Kumpi johtaa? Kysyin.
-Oppilaat ovat johdossa mutta opettajat voivat nyt kuroa välimatkaa kiinni. Vielä voi käydä miten tahansa. Pete vastasi. Opettajat tulivat kotipesälle ja suunnittelivat lyöntivuoronsa.
-Ja nyt nousee koulun opet ja voittaa koko pelin. He huusivat suureen ääneen.

 Oppilaat olivat vuorostaan ulkokentällä ja syöttäjänä oppilaista oli Niklas Harmaatäplä. Ensimmäisenä lyömään tuli Henkka Hauhau.

-Kuuluuko Henkka koulun opettajiin? Olen luullut että hänellä on kädet täynnä Henkan hampurilaisia ravintolassa. Ihmettelin.
-Koulun musiikinopettaja sairastui ja Henkka tuli yleisöstä tuuraamaan. Pete sanoi.
-Ai jaa. Se selittääkin sen sitten. Vastasin.
Henkka sai lyötyä pallon pitkälle ja yksi oppilaista juoksi ottamaan palloa kiinni.

Henkka pääsi juoksemaan ykkäspesälle ja sitten lyöntivuoroon tuli koulun rehtori Jussi Pennanen.

Jussin ensimmäinen lyönti epäonnistui ihan täysin. Toisella lyönnillä hän pääsi ykköspesälle ja Henkka pääsi siirtymään kakkospesälle. Peli eteni vauhdilla ja lyöjät vaihtuivat. Opettajat saivat juoksuja mutta pian kuitenkin kolme paloa tuli täyteen ja peli päättyi.
-Peli on päättynyt, kuunnellaas tulokset. Tuomarina toiminut Herra Koala sanoi ja oppilaat ja opettajat asettuivat riviin.

-Tämän vuoden urheilukisa päivän voittajat ottelussa oppilaat vastaan opettajat ovat voittaneet... oppilaat! Jarmo Koala sanoi.

-Jee, me voitimme. Oppilaat hurrasivat.
Koulun rehtori kävi vielä kättelemässä voittaja joukkueen syöttäjää.
-Onneksi olkoon. Ensi vuonna päihitämme teidät. Jussi totesi.
-Sopii yrittää. Me uusimme voittomme. Niklas vastasi.

Näin kentällä vielä vilauksen Marja-Leenasta ja nappasin hänestä kuvan. Miten saisin hänen kanssaan vielä juteltua. Mietein kovasti. Viimeksi Marja-Leena ei ollut yhtään juttelutuulella.

-Seuraavat urheilulajit tapahtuvat tuolla urheilukentän puolella.Sirpa Kultakenguru totesi minulle. Pete posteljooni oli jo siirtynyt kentältä eteenpäin.
-Menen seuraavaksi sinne. Sanoin ja laitoin kameran hetkeksi takaisin laukkuuni. Oppilaat ja opettajat alkoivat siirtyä pikku hiljaa koulun urheilukentän puolelle.
-Marja-Leena Tammihiiri. Huusin.
Näin miten hän kääntyi kentältä minua päin ja huusin uudelleen.
-Marja-Leena.
Marja-Leena käveli hitaasti luokseni, enkä osannut hänen ilmeestään päätellä oliko hän iloinen vai vihainen.
Apua, onkohan tässä nyt mitään järkeä. Tuskailin ja ennenkuin ehdin edes miettiä mitä sanoisin, hän seisoi jo vieressäni.
-Niin Sepi, mitä asiaa? Hän kysyi tyynen rauhallisesti.