Myytävänä kartano

Kävellessäni Sylviankadulta koivukujalle näin siellä koivukujan päässä ison punaisen kartanon.
-Ompas tämä hieno. Ihastelin kartanoa lähempää.
-Hei kukas sinä olet? Kuului talon kulmalta.
-Sepi Hiireläinen. Olenko tullut luvattomalle alueelle? Kysyin.
-Tämä talo on ollut myynnissä ja on nyt myyty. Olen Allan Hubert Ajokoira, kiinteistövälittäjä yrityksestäni Kiinteistökoirat. Mies esittäytyi.
-Luulin koivukujan olevan ihan yleinen tie. Totesin.
-Ei, tämä tie johtaa vain tänne kartanolle. Kartano on nyt myyty, täällä oli viime viikolla esittely. Allan kertoi.
-Ei tälläinen yksineläjä sentään kartanoa kaipaa, uteliaisuudesta täällä tutustun kylään ja valokuvaan. Kerroin.
-Niinpä tietenkin, Sepi sinä olet. Kylällä puhutaan sinusta. Allan vastasi.
-Mikäs tämän kartanon tarina on? Utelin.
-Täällä eräs koiraperhe rakennutti tämä kartanon mutta muuttivat sitten kaupunkiin. Pari kuukautta sitten tuli viestiä kaupungista että onko meillä vapaana yhtään isoja asuntoja. Muistin kartanon ja päätin sitten pitää asuntonäyttelyn. Allan alkoi kertoa kartanosta.

 -Kartano oli ollut jo kauan aikaa tyhjillään. Kiertelin sitä katsomassa ja valitettavasti asunto oli pölyyntynyt ja peruskorjausta vailla. Alakerran lamppu oli irronnut kiinnityksistään katosta. Yläkerran kaiteet olivat rikkoontuneet. Nurmikko vihersi niin etu kuin takapihalla.

-En tajunnut kartanon niin rapistuneen sillä olisin tietenkin tilannut veljekset possula&possula tekemään talolle pintaremonttia. Possulan pojat ovat aikaansaavia remonttihommissa. Ilmoitus oli jo ollut lehdessä niin täällä kuin kaupungissa. Ensin taloa saapui katsomaan kaupungista eräs kissa isäntä.

-Onko kartano millaisessa kunnossa? Kissa isäntä kysyi.
-On kyllä kulumaa ja jälkeä. Tule vain katsomaa. Totesin hänelle.
Esittelin itseni Allaniksi ja kiersimme pitkin kartanoa. Mies oli minulle tuntematon ja koetin vähän kysellä kiinnostaako talo koska hänen ilmeestään ei saanut mitään vinkkiä.
-Allan, tämä talo tarvitsisi peruskorjausta. Onko täällä kylällä remonttimiehiä? Mies kysyi.
-Tottahan toki täältä kaikki löytyy. Kerroin.

Kiersimme yläkertaan ja mies tutki kaiteet ja seinät.
-Minkä kokoista taloa etsitte? Kysyin.
-Minulla on vaimo ja kaksi tyttöä. Meille tulee syksyllä perheenlisäystä ja etsimme isompaa taloa. Kissa isäntä totesi.
-Kaiteet ovat vähän rikki. Hän jatkoi.

-Kyllä. Haluatko nähdä talon takapihan. Siellä nurmikko on kasvanut mutta muutoin olisi lapsilla tilaa temmeltää. Kerroin.
-Sopiihan tuo. Kissa isäntä sanoi ja menimme takapihalle.

-Ompas komea piha. Kissa isäntä sanoi.
-Kartano sijaitsee päättyvän tien päässä joten koivukujalla ei ole muuta liikennettä kuin kartanolle tulevat vierailijat. Sanoin.
-Onko tämä koivukuja siis kartanoon kuuluva tie? Kissa isäntä kysyi
-Kyllä, on yksityisaluetta ja kuuluu kauppahintaan. Vastasin.
-Kiertelen vielä täällä ja otan kuvia vaimolle, sopiiko? Kissa isäntä kysyi.
-Sopii. Vastasin.
Kissä isäntä lähti vielä kiertämään taloa kameran kanssa. 

-Kiitos näytöstä, palaan asiaan. Jos kartanosta päädyn tekemään tarjousta niin mihin toimitan sen? Kissa isäntä kysyi.
-Toimistolleni, Kiinteistökoirat. Vastasin ja kissa isäntä lähti kartanolta.
Hänen jälkeensä saapui paikalle vielä Sylviankadulta Siilipiikki perhe.
-Heippa Allan. Mortti Siilipiikki sanoi.
Koko perhe oli tullut esittelyyn mukaan.
-Pitkästä aikaa näkee teitäkin. Yleensä olette niin tiiviisti puutalolla,ettei teitä täällä näy. Sanoin.
Lapset kirmasivat taloon sisälle tutkimaan paikkoja ja Mortti avasi oven vaimolleen Eleanooralle.

-Äiti. isä. Me ollaan täällä ylhäällä. Asta huudahti portaiden päästä.

-Varovasti siellä. Eleanoora huudahti nähdessään kartanon rapistuneen kunnon.
-Tästä saisi remontoimalla komia talon. Sanoin.
-Lamppukin on irronnut katosta. Mortti totesi.

-Sinähän osaat kanssa remontoida. Totesin Mortille.
-Kyllä mutta olisi tässä hommaa. Ei yksistään omat kädet riittäisi vaan pitäisi palkata apuvoimia. Mortti vastasi ja lähdimme yläkertaan. Mortti Siilipiikki oli myös tunnettu kädentaidoistaan Sylviankadulla.
-Äiti, täällä terassilla on ihan sotkuista. Asta sanoi äidilleen.

-Tulehan sieltä pois. En tiedä onko siellä niin turvallista olla. Mortti sanoi.
-Tullaan. Asta vastasi ja tuli muiden luokse keskikäytävälle.
-Minkä kokoinen tämä kartano nyt on? Eleanoora kysyi.
-Täällä on aula, keittiö, wc ja kolme makuuhuonetta. Kerroin.
-Tilaa olisi. Mortti totesi.

-Isä, täältä olisi kivat näköalat. Petteri kurkisti reunalta alas.
-Kyllä, aula näkyy kaikessa loistossaan. Sanoin.
-Me mietimme asiaa ja katsotaan tehdäänkö tarjousta. Mortti sanoi.
-Toimistolta minut löytää. Vastasin.
-Kerro Ullalla ja lapsille terveisiä. Eleanoora sanoi.
-Kerrotaan. Sanoin.
Asuntonäyttelyn päätyttyä otin kyltin pois talon edestä ja jäin odottelemaan tarjouksia.
Allan sai kertomuksensa päätökseen.

-Kuka kartanon osti? Utelin.
-Se on vielä salaisuus kun kauppakirjat on allekirjoittamatta. Tänne on tulossa mittava remontti ja Possulan veljekset pääsee tosi toimiin. Allan kertoi.
-Hyvä kun näin komea talo saa asukkaita. Sanoin.
-Sanoppas muuta. Turhaan on ollut tyhjillään. Allan sanoi.
-Lähden nyt tästä pois niin pääset jatkamaan töitäsi. Sanoin.
-Mikäpäs kiire minulla. Tervetuloa käymään toimistolla,niin pääset tutustumaan Sylviankadun myytävinä oleviin kohteisiin. Allan Hubert Ajokoira sanoi.
-Kiitos, pitääpä poiketa. Sanoin ja lähdin Koivukujalta pois.