JESTER poni

Aamupäivällä Metsämajava perhe oli lähtenyt ratsastusreissulle metsään.

Katja Metsämajava asetteli Otso pojan kanssa tavarat Jester ponille valmiiksi.
-Äi-i, äi-i, pookkana. Otso oli innoissaan että saisi antaa ponille porkkanaa.
-Odotellaan vielä Otso. Isä auttaa Essin ensin ratsastamaan. Katja sanoi.

-No niin Essi, tässä on jakkara. Pääset paremmin ponin selkään. Antti Metsämajava totesi.
-Kiitos isä, ihana päästä ratsastamaan. Essi oli innoissaan.

Antti auttoi jakkaran lähemmäs ponia ja Essi kiipesi sen avulla Jesterin kyytiin.

-Hyvä Jester, nyt päästään ratsastamaan. Ihana metsä odottaa meitä. Essi totesi hoitoponilleen. Jester oli Essin hoitoponi Sammin hevostilalla. Hänen isänsä Antti kävi usein työnmerkeissä eläinlääkärinä Sammin tilalla ja Essi oli sitä kautta innostunut ratsastamisesta.

-Ihana kun lähdimme tänne. Essi viihtyy niin ratsastamassa ja Jesperkin pääsi vähän tallilta muualle. Katja sanoi.
-Totta, pitäisi käydä useammin. Antti totesi.
-Pookkana, pookkana. Otso innostui.
-Kohta annettaan ponille vettä ja syötävää. Antti sanoi Otsolle.

Essi ja Jester ratsastivat pitkin metsää.

-Hyvä Jester, nyt voidaan pitää tauko. Essi totesi ja palasi vanhempiensa ja Otson luokse.
-Täältä tullaan. Nyt pääset Otso auttamaan. Essi sanoi.
Antti antoi ponille vettä juotavaksi ja Otso antoi porkkanaa ja omenaa.

-Kyllä nyt sinun Jesper kelpaa tälläisten herkkujen parissa. Tästä saat vielä vähän herkkuja.Essi kiipesi pois ponin selästä ja ojensi ponille namupaloja.

-Muistako äiti kun viimeksi olin ratsastamassa siellä niityllä? Essi kysyi.
-Niin, sielläkö missä oli paljon apiloita? Katja kysyi.
-Se juuri, koska voisimme mennä sinne uudestaan? Isä ei päässyt viimeksi lainkaan mukaan ja siellä oli tosi kivaa. Essi sanoi.
-Voisimme mennä sinne kyllä uudelleen. Katja sanoi.
Essi vaipui ajatuksiinsa ja muisteli ratsastus seikkailua apila niityllä.Äiti oli siellä kerännyt apiloita ja todennut kuinka tärkeää on aina muistaa ratsastaessa pitää kypärää päässä.

Tauon jälkeen Essi kiipesi uudestaan Jesperin selkään ja koko perhe lähti kävelylle. Kävelymatkalla he törmäsivät minuun ja Marja-Leenaan kun olimme palaamassa mustikoita poimimasta.
-Sellainen aamupäivä meillä. Antti totesi.
-Kylläpäs kuullostaa mukavalta aamulta. Sanoin.
-Meidän on nyt jatkettava matkaa, Otsolla alkaa tulla nälkä. Katja sanoi ja niinpä Metsämajava perhe jatkoi matkaansa.
-Tulehan sinäkin Sepi, lähdetään kotiin perkaamaan ja pakastamaan mustikat. Marja-Leena tarttui kädestäni kiinni.
-Mennään vain, olipas tämä mukava metsäseikkailu. Totesin ja lähdimme yhdessä käsi kädessä autolle.