Joulukalenteri starttaa huomenna 1.12. 2015

KOP, KOP, KOP, KOP... OLETKO VALMIS? 

Sylviankadun oma joulukalenteri starttaa huomenna 1.12. 2015, joka päivä blogiin ilmestyy kuva ja pieni tarina Sylviankylän asukkaiden valmistautumisesta joulunviettoon =)

Tästä linkistä pääset vielä tarkemmin tutustumaan joulukuun ajan kuvissa esiintyviin perheisiin,
Joulukalenterin väen esittely 

TERVETULOA MUKAAN LUKEMAAN JOULUTARINOITA JA KATSOMAAN JOULUISIA KUVIA. Joka päivä uusi kuva ja tarina =) 

Nukke- ja Nallemarkkinat 15.11.2015 Helsinki

Kuulin että isossa pääkaupungissa olisi Nukke- ja Nallemarkkinat. Päätin suostutella Marja-Leenan matkaani mukaan vaikka ensin olisi edessä pitkä ajomatka autolla ja sitten pitäisi vielä matkustaa junalla.
Sylviankadun syysmarkkinoilla oli syksyn ajan herkkuja mutta näillä markkinoilla olisi muutakin nähtävää. Ilokseni Marja-Leena suostui lähtemään ja niin lähdimme sitten autolla matkaamaan eräänä sunnuntai aamuna.
-Pysyykö auto nyt tuolla parkkipaikalla? Marja-Leena mietti.
-Kyllä se siellä säilyy, tämä on julkinen parkkipaikka. Tästä meidän nyt pitää vielä matkata junalla ihan keskustaan. Sinne en viitsi autolla ajella. Sanoin.
-Sylviankylässä on niin rauhallista, siellä voi auton oven jättää auki eikä kukaan vie autoa. Marja-Leena sanoi.
-Täällä kaupungissa pitää olla kaikki lukittuna. Sanoin ja kävelimme juna-asemalle radan alitse.

-Hei, tuolta tulee juna. Pitääkö meidän kiiruhtaa? Marja-Leena kysyi asemalla.
-Ei mitään hätää, tuo juna menee toiseen suuntaan. Se tulee pois keskustasta. Vastasin.
Juna viilletti ohitsemme kovaa vauhtia.

-Meidän juna lähtee tuolta toiselta puolella. Mennään siihen odottamaan. Sanoin.

Pian oikea junakin saapui asemalle ja pääsimme junan kyytiin.

15 minuutin kuluttua saavuimme aivan Helsingin keskustaan juna-asemalle.
-Ompas hiljaisen näköistä. Marja-Leena katseli ikkunasta ulos.

-Nyt on sunnuntai, niin on hiljaisempaa. Kerroin.
Lähdimme junasta ulos ja lähdimme etsimään vanhaa ylioppilastaloa.
-Koskas olet viimeksi ollut junan kyydissä? Kysyin.
-On siitä aikaa. Pasi taisi olla koululainen ja meillä oli joku retki jonnekin. Marja-Leena vastasi.

Ylioppilastalo oli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
-Nyt taidetaan olla oikeassa paikassa. Marja-Leena osoitti mainosesitettä talon seinältä.
-Tämä se on, mennääs katsomaan mitä täältä Nukke- ja Nallemarkkinoilta löytyy. Sanoin.

Menimme sisälle markkinoille ja päätimme kierrellä sisällä markkina-alueen läpi. Päätin ottaa kuvia mitä kaikkea kivaa markkinoilla näkyisi olevan tarjolla.

 -Täällähän on vaikka mitä. Marja-Leena tuumasi.
-Niin on, monipuolinen tarjonta. Sanoin.
-Ja on täällä väkeäkin. Marja-Leena huomautti.
-Totta, ei edes meinaa joka pöydän luokse päästä kun on niin väkeä. Sanoin.

-Minä voisin ostaa jotain jouluista kotiin valmiiksi. Tuolla oli kynttiläasetelma. Marja-Leena pohti ja osti kotiinviemisenä kynttiläasetelman.
-Tuo on kyllä todella kiva. Sanoin.
-Saa muut nähdä sen sitten jouluna, pianhan sekin jo on. Marja-Leena sanoi ja laittoi ostokset laukkuun.

-Hengähdetään hetki tuolla sivummalla. Sanoin ja ohjasin Marja-Leenan sivummalle.
-Katsos Sepi ympärillesi, ompas tämä kaunis tila. Marja-Leena huomasi.
-Voisimme mennä vaikka käymään täällä kahvilla ennen kuin lähdemme. Ehdotin.
-Nyt kyllä maistuisi kuppi kuumaa kahvia. Marja-Leena sanoi.

Lähdimme kahvilaan kahville.
-Miltäs markkinat vaikutti? Kysyin.
-Mukavaltahan nämä. Tunnen itseni reissaajaksi kun olemme käyneet niin monilla markkinoilla. Marja-Leena sanoin.
-Tiedän, sinun kanssasi on niin mukava reissata. Sanoin.
-Tiedäthän Sepi että minun kotini on kuitenkin Sylviankadulla. Siellä on minun sydämeni, en halua että sinulle tulee sellainen tunne että haluaisin tälläistä koko ajan. Marja-Leena vakavoitui.
-En ajatellut niin. Pelkäätkö että kyllästyn Sylviankadulla sen rauhaan ja hiljaisuuteen? Kysyin.
-Ehkä vähän. Jos sinulle tulee kuitenkin ikävä tälläistä melua ja ohjelmaa. Marja-Leena sanoi.
-Ei sinun tarvitse sellaista miettiä. En minä haluaisi kaupungin meluun asumaan. Sanoin.
Marja-Leena huokaisi syvään. Hän ilmiselvästi mietti tätä asiaa että haluaisinko joskus lähteä pois Sylviankadulta. Mietein miten voisin vakuuttaa Marja-Leenan että haluaisin olla hänen kanssaan nyt ja myöhemminkin. Sitten sain ajatuksen, tiesin mitä alkaisin suunnitella kun pääsisimme takaisin Sylviankadulle.
-Oletko valmiina lähtemään kotiin? Kysyin.
-Olen. Marja-Leena vastasi ja päätimme lähteä kotimatkalle.

-Tuolla Forum, se on iso kauppakeskus. Esittelin. Nyt alkoi olla jo ihmisiä enenmmän liikenteessä kuin tullessamme.

-Syksy on täälläkin. Marja-Leena sanoi.
Kävelimme kohti rautatieasemaa ja eteen ajoi raitiovaunu.
-Tuossa ratikka, oletkos sillä mennyt ikinä? Kysyin.
-On siitäkin aikaa. Marja-Leena vastasi.

-Tuolta näkyykin rautatieasema. Sanoin.
-Otatko minusta vielä kuvan täältä. Saan sitten näyttää koululaisille että mummikin on käynyt suuressa kaupungissa. Marja-Leena hymyili.
-Otetaan vaan. Sanoin ja otin kameralla kuvan. Marja-Leena näytti taas omalta itseltään.

-Sitten vain junaan ja autolla takaisin kotiin. Sanoin ja pääsimme samantien junan kyytiin.
-Näitä junia meneekin taajaan. Marja-Leena sanoi.
-Taitaa viikolla mennä 10 minuutin välein ja näin viikonloppuisin 15 minuutin välein. Sanoin.
-Tuli kivoja jouluostoja tehtyä. Marja-Leena ihasteli ostoksiaan laukussa.
Hymyilin hänelle takaisin. Kumpa saisin jotenkin Marja-Leenan ymmärtämään että haluaisin viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Tunne oli viime viikkoina niin vahvistunut.
-Taidetaan olla oikealla asemalla taas. Marja-Leena huomasi ja jäimme junan kyydistä pois.
-Nyt sitten vain autolla Sylviankadulle ja katso, tuolla auto on samassa paikassa minne sen jätimme. Sanoin.
-Siellähän se. Marja-Leena huomasi ja lähdimme kotia kohden.

Tässä siis kuvia ja tunnelmia Nukke-ja Nallemarkkinoilta Helsingin vanhalta ylioppilastalolta 15.11.2015. Ensi vuonna tervetuloa mukaan uudestaan =)

Sylviankadun syysmarkkinat

Sylviankadun kylätalolla näkyi Sylviankadun pormestari Reino Suklaapupu ja hänen Elsa vaimonsa. Olin ottanut kameran taas matkaan mukaan ja odottelin Marja-Leenaa mukaan markkinoille.

Sylviankadun kylätalon toriaukealla oli alkamassa syysmarkkinat ja syksyiseen tapaan paikalla oli muutamia torimyyjiä herkkuineen.

Kati Sammi oli saapunut Sammin hevostilalta lastensa Kasperin ja Iisan kanssa myymään erilaisia marjoja, mustikka, puolukkaa ja vadelmaa. Tarjolla oli hilloja ja jopa herkullinen mustikkapiirakka.

 -Täällä Sepi. Marja-Leenan ääni kuului takaani. Käännyin ja huomasin että Marja-Leenalla oli uusi mekko yllä.
-Tätäkö varten sinä et voinut tulla samaa matkaa tänne? Kysyin hymyssä suin. Mekko näytti kauniilta Marja-Leenan yllä.
-Ajattelin kerrankin ostaa uuden mekon itselleni. Marja-Leena hymyili.
-Kaunis mekko ja kaunis mekon kantaja. Sanoin ja halasin häntä.

-Heippa Sepi, jokos olet käynyt ostamassa metsäsieniä? Aimo Harmaakissa, Sylviankadun kyläkaupan omistaja kysyi. Hänellä oli korillinen metsäsieniä mukanaan.
-En ole vielä ehtinyt kierrellä. Vastasin.
-Nämä kun puhdistaa, laittaa pannulle voita ja sienet sekaan ja vähän maustetta, niin tulee herkullista iltapalaa. Aimo sanoi.

Lähdimme Marja-Leenan kanssa kiertämään markkina-aluetta ympäri.  Ylämaan terrieri perhe oli myymässä metsäsieniä, omenoita ja kukkakaaleja. Ari-Matti Ylämaan terrieri oli tuonut valtaisan määrän metsäsieniä tarjolle. Hän oli jopa poiminut tuoreita kananmunia aamulla kanalastaan.

Hänen vaimonsa Mervi tervehti meitä iloisena ja tarjosi omenan paloja.
-Tästä, maistakaas. Omista puista kerättyjä omenoita. Hän sanoi ja maistoin omenalohkoja.
-Ompas hyvää. Sanoin.

Torin laidalla näkyi pehmiskioski ja siellä oli Timppa Kettula tyttärensä Suvin kanssa syömässä jäätelöä. Timppa oli koulun vahtimestari ja Marja-Leenan työkavereita. Vilkutimme heille.

Suomenkarja perheen Iivari ja Laila olivat tuoneet oman hedelmä ja vihanneskojunsa markkinoille.

-Onneksi olkoon Sepi ja Marja-Leena, kuulin että te olette nykyään yhdessä. Petra Harmaakissa tuli onnittelemaan Leo poikansa kanssa.
-Kiitos. Marja-Leena kiitteli.
-Kiitos. Vastasin myös.

-Eipä olisi silloin uskonut kun kyläkaupalla kävit ensimmäistä kertaa kun kylään saavuit, että tälläinen yllätys täältä löytyis. Aimokin tuumasi miniänsä viereltä.
-En edes voinut kuvitella että voisin tutustua maailmaan ihanimpaan naiseen. Sanoin ja otin Marja-Leenaa kädestä kiinni. Hän puristi kättäni ja hymyili leveästi.
-Kyllä minä alkuun vähän hanttiin laitoin kun Sepi on tuollainen maailman reissaaja. Mahtaako aloillaan osata olla. Marja-Leena sanoi.
-Kyllä minä täällä sinun kanssani elämääni haluan viettään. Sanoin.
-Kuuletkos miten Sepi on niin romanttinen. Hertta huokaili.
-Nyt arvon ystävät vien tämän herran vähän viilentymään jäätelölle. Marja-Leena naurahti ja lähdimme hakemaan pehmiskioskista jäätelöä.

Istahdimme jäätelöiden kanssa torialueen puiston penkille.
-Tässä on tämän Sylviankylän patsas. Aikoinaan Artturi Wille Pilkkupupunen tuli veneineen tänne saarelle ja tästä tuli Sylviankylä. Marja-Leena esitteli patsaan penkin vierellä.

-Niin ja tässä tasanteella on sitten Artturi Willen muistoksi tehty samanlainen vene millä hän aikoinaan saapui tänne. Kaikkien niiden kunniaksi joiden ansiosta Sylviankylä on olemassa. Pormestari Reino Suklaapupu tuli juttelemaan kanssamme.
-Ompas hieno toteutus veneestä. Sanoin.
-Kesäisin täällä on paljon kukkia mutta näin syksyllä kun lehdet putoavat maahan, niin kukat tahtovat kylmettyä. Pian tämäkin on lumen peitossa koko toriaukea. Reino kertoi.

-Kylätalolla järjestetään tapahtumia, häitä,juhlia ja tuossa on vielä lapsille oma leikkipaikka. Marja-Leena näytti kädellään kylätalolle päin. Siellä oli lapsia keinumassa ja laskemassa liukumäkeä.

-Myös täällä on seurakunnan tilaisuuksia, meillä täällä kylässä ei ole erikseen pappia vaan kaupungilta tulee sitten tarvittaessa esimerkiksi hääparin vihkimään tuttu pappimme Mika Majavainen. Hän on tämän kylän Santran kankaat ja ompelimon Santran veli. Reino kertoi.
-Hänen tiensä sitten vei täältä kaupunkiin. Sanoin.
-Kaupungissa on enemmän töitä ja hän tulee tänne aina tarvittaessa. Reino sanoi.
-Nyt voisin käydä ostamassa kotiin vähän kasviksia ja hedelmiä. Marja-Leena sanoi  ja niin matkamme jatkui ostamaan kotiin vietäväksi kasviksia ja hedelmiä. Reino Suklaapupu lähti etsimään vaimoaan Elsaa markkinahumusta.

Vähitellen markkinoille alkoi saapua uutta väkeä ja me aloimme tehdä lähtöä pois markkinoilta. Otin vielä muutamia kuvia Sylviankylän asukkaista markkinoilla.

-Olipas mukavat markkinat. Sanoin.
-Kyllä, seuraavaksi taitaakin isompi tapahtuma olla joulumyyjäiset kun koululaiset pitävät joulumyyjäiset. Marja-Leena kertoi.
-Hyvä kun täällä on toimintaa. Sanoin.
-Joko olet valmis lähtemää? Marja-Leena kysyi ostosten kanssa.
-Kyllä. lähdetään vain. Sanoin ja Sylviankadun syysmarkkinat jäivät taaksemme.

( Kiitokset monista syksyn ajan herkuista facebookin nukkekotikirppiksen myyjille, niin monelta myyjältä on tullut syksyn ihanuuksia ostettua pitkin syksyä. KIITOS KAIKILLE ! )

Marja-Leenan uusi mekko

Santran kankaat ja ompelimossa oli Santra Majavaisella kova tohina päällä. Marja-Leena Tammihiiri oli tulossa muutaman tunnin päästä kokeilemaan uutta mekkoa ja mekko oli vasta työn alla. Marja-Leena oli ilmoittanut että tulisi kokeilemaan mekkoa ennen Sylviankadun syysmarkkinoita ja laittaisi sen sitten päällensä markkinoille. Santralle alkoi tulla kiire ja hän alkoi luonnostella mekkoa paperille.

-Hmmm, tämän kokoinen. Ei muuta kuin pakasta kangasta ja ompelemaan. Santra sai suunnitelmansa valmiiksi.

Ei ehtinyt kulua kahtakaan tuntia kun uusi mekko Marja-Leenalle oli valmiina. Santra asetti sen mallinuken ylle ja vielä mietti kaipaisiko mekko enemmän nauhaa ympärilleen tuomaan väriä.

-Ei, kyllä tässä on minun mielestä jo tarpeeksi väriä. Jos Marja-Leena haluaa enemmän väriä, niin ompelen lisää sitten. Santra päätti ja samassa Marja-Leena saapuikin jo ompelimoon.
-Voi miten ihana mekko, ompas se kaunis. Marja-Leena ihasteli.
-Nyt vain sovittamaan niin pääset markkinoille uudessa mekossa. Santra hoputti. Hänkin halusi kovasti nähdä miltä uusi mekko näyttäisi Marja-Leenan yllä.

-Minä kokeilen samantien mekkoa. Tämä on kyllä ihanan värinen. Marja-Leena ihasteli uudestaan ja puki mekon yllensä.

-Tämä mekko on aivan ihana ja erittäin hyvänkokoinen. Marja-Leena tuumasi uusi mekko päällä.
-Siitä tuli sinulle kyllä juuri sellainen kuin ajattelin mekkoa piirtäessäni. Santra sanoi.
-Kiitos, nyt on mukava lähteä markkinoille. Marja-Leena sanoi.
-Nähdään sitten taas, minä en tällä kertaa pääse markkinoille. Pitää jatkaa vielä töitä. Santra tuumasi ja aloitti uuden työn.
-Kiitos vielä kerran. Minäkin lähden katsomaan josko Sepi jo on saapunut markkinoille. Marja-Leena sanoi ja lähti Sylviankadun kylätalon toriaukealle.