-Menen valjastamaan Dapplen. Kuinkas moni tulee mukaan? Sammin hevostilan omistaja Hermanni Sammi kysyi.
-Minä, minä. Karjula oli innoissaan hevosajelusta.
-Mekin voisimme Augustin kanssa tulla. Bertta Friisiläinen sanoi.
-Vielä mahtuu mukaan. Hermanni totesi.
-Mitäs jos me menisimme Amanda? Vihtori Metsälä ehdotti vaimolleen.
-Mennään vaan. Amanda vastasi.
-Sitten onkin kärryt täynnä. Hermanni tuumasi.
-Isä, mahdunko minä vielä? Henri kysyi.
-Kyllä yksi koululainen vielä mahtuu. Hermanni sanoi ja lähti laittamaan kärryä valmiiksi.
Ja niin Hermanni, Henri, Karjula, Augusti, Bertta, Vihtori ja Amanda lähtivät Dapple hevosen kanssa kärryajelulle.
-Kylläpäs täällä on tilaa ratsastaa. Tuolla näkyykin kaksi teidän ponia laitumella. Karjula huomasi.
-Kyllä, siellä on Holly ja Sweetbriar. Tämä Sammin tilan takaosaa. Hermanni kertoi.
Hermanni ohjasti Dapplen ratsastusalueen ympäri.
-Käydään tuolla kääntymässä ja tullaan sitten takaisin. Hermanni sanoi ja kävi kärryjen kanssa kääntymässä.
-Kiitos tästä ajelusta. Amanda kiitteli.
-Olkaa hyvä, lapset vähemmän kärryn kyytiin haluavat. Mielummin sitten ratsastavat poneilla. Hermanni kertoi ja oli mielisssään kun vieraat viihtyivät. Sitä varten hän oli aikoinaan Sammin tilan perustanut että se voisi tuoda iloa vierailijoille.
-Hermanni, voisinko tämän kärryajelun jälkeen ratsastaa pienen lenkin hevosella? Dapplesta tulee niin Misty hevoseni mieleen. Karjula sanoi.
-Kyllä se sopii. Hermanni lupasi ja he ajoivat takaisin talleille.
Karjula pääsi vielä ratsastamaan Dapplella ja hän oli onnessaan. Monen pitkän vuoden jälkeen hän pääsi kiipeämään hevosen selkään ja ratsasti pienen lenkin.
-Tämän vuoksi ei huomenna harmita vaikka varmasti paikkoja vähän kolottaakin. Hän huokasi hevosen selässä. Ratsastaminen vei hänet ajatuksissa nuoruuteen ja ravikisoihin.
Karjulan ratsastuksen jälkeen kaikki kokoontuivat Sammin tilan tallituvalle valmiina lähtemään takaisin kotiin.
-Hermanni ja Kati, me kiitämme vierailusta tänne teidän tilalle ja haluamme tuoda Viherkodilta pienen tuliaisen teille. Johannes Talvivalkea sanoi.
-Tässä on meiltä tälläinen torkkupeitto lämmittämään viilenevissä illoissa ja ihana syksyinen kranssi. Henriikka Talvivalkea, Viherkodin palvelujohtaja sanoi.
-Kiitoksia, ei teidän nyt olisi tarvinnut. Hermanni kiitteli.
-Petto, petto. Kasper tuumasi kun sai maitopullon juotua tyhjäksi. Hänkin oli herännyt päiväunilta ja oli energiaa täynnä.
-Peitto Kasper, se sopii hyvin olohuoneeseen. Kranssi pitää laittaa kyllä oveen kiinni. Katikin yhtyi kiitoksiin.
-Nyt me olemme lähtövalmiina ja jatkamme matkaa. Henriikka sanoi.
-Kiitoksia vielä teille kaikesta. Johannes kiitti.
Viherkodin väki lähti kävelemään kohti bussia ja minäkin kiittelin Hermannia ja Katia mukavasta päivästä.
-Tervetuloa Sepi uudestaan. Kati sanoi.
-Kyllä, pitää tulla toistamiseen. Vastasin ja niin lähdimme kotia kohden.
Hermanni ja Kati lähtivät laittamaan kranssia oveen.
-Haravoidaanko lehtiä? Iisa kysyi Henriltä.
-Joo, tehdään iso kasa ja hypitään siihen. Henri innostui. Kasperkin ryhtyi innoissaan käsin keräämään lehtiä kasaan.
Kati sai kranssin oveen ja se näytti siinä täydelliseltä. Syksy oli saapunut Sammin hevostilallekin.
( ja tälläiseltä Sammin hevostila näyttää kokonaisuudessaan, se on rakennettuna kaappiin:)
KIITOKSET Sammin hevostilan ihanuuksista Teija Malmi(verhot, kranssi), Marianne Mylly( vihreät pallopuut), Marja Mero( kukkalaatikot) ja Merja Pertamo( ruokia), Minja Kuula(taljat). Näitä ihanuuksia on tullut hankittua facebookin nukkekotikirppis sivustolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti