Sylviankadun syysmarkkinat

Sylviankadun kylätalolla näkyi Sylviankadun pormestari Reino Suklaapupu ja hänen Elsa vaimonsa. Olin ottanut kameran taas matkaan mukaan ja odottelin Marja-Leenaa mukaan markkinoille.

Sylviankadun kylätalon toriaukealla oli alkamassa syysmarkkinat ja syksyiseen tapaan paikalla oli muutamia torimyyjiä herkkuineen.

Kati Sammi oli saapunut Sammin hevostilalta lastensa Kasperin ja Iisan kanssa myymään erilaisia marjoja, mustikka, puolukkaa ja vadelmaa. Tarjolla oli hilloja ja jopa herkullinen mustikkapiirakka.

 -Täällä Sepi. Marja-Leenan ääni kuului takaani. Käännyin ja huomasin että Marja-Leenalla oli uusi mekko yllä.
-Tätäkö varten sinä et voinut tulla samaa matkaa tänne? Kysyin hymyssä suin. Mekko näytti kauniilta Marja-Leenan yllä.
-Ajattelin kerrankin ostaa uuden mekon itselleni. Marja-Leena hymyili.
-Kaunis mekko ja kaunis mekon kantaja. Sanoin ja halasin häntä.

-Heippa Sepi, jokos olet käynyt ostamassa metsäsieniä? Aimo Harmaakissa, Sylviankadun kyläkaupan omistaja kysyi. Hänellä oli korillinen metsäsieniä mukanaan.
-En ole vielä ehtinyt kierrellä. Vastasin.
-Nämä kun puhdistaa, laittaa pannulle voita ja sienet sekaan ja vähän maustetta, niin tulee herkullista iltapalaa. Aimo sanoi.

Lähdimme Marja-Leenan kanssa kiertämään markkina-aluetta ympäri.  Ylämaan terrieri perhe oli myymässä metsäsieniä, omenoita ja kukkakaaleja. Ari-Matti Ylämaan terrieri oli tuonut valtaisan määrän metsäsieniä tarjolle. Hän oli jopa poiminut tuoreita kananmunia aamulla kanalastaan.

Hänen vaimonsa Mervi tervehti meitä iloisena ja tarjosi omenan paloja.
-Tästä, maistakaas. Omista puista kerättyjä omenoita. Hän sanoi ja maistoin omenalohkoja.
-Ompas hyvää. Sanoin.

Torin laidalla näkyi pehmiskioski ja siellä oli Timppa Kettula tyttärensä Suvin kanssa syömässä jäätelöä. Timppa oli koulun vahtimestari ja Marja-Leenan työkavereita. Vilkutimme heille.

Suomenkarja perheen Iivari ja Laila olivat tuoneet oman hedelmä ja vihanneskojunsa markkinoille.

-Onneksi olkoon Sepi ja Marja-Leena, kuulin että te olette nykyään yhdessä. Petra Harmaakissa tuli onnittelemaan Leo poikansa kanssa.
-Kiitos. Marja-Leena kiitteli.
-Kiitos. Vastasin myös.

-Eipä olisi silloin uskonut kun kyläkaupalla kävit ensimmäistä kertaa kun kylään saavuit, että tälläinen yllätys täältä löytyis. Aimokin tuumasi miniänsä viereltä.
-En edes voinut kuvitella että voisin tutustua maailmaan ihanimpaan naiseen. Sanoin ja otin Marja-Leenaa kädestä kiinni. Hän puristi kättäni ja hymyili leveästi.
-Kyllä minä alkuun vähän hanttiin laitoin kun Sepi on tuollainen maailman reissaaja. Mahtaako aloillaan osata olla. Marja-Leena sanoi.
-Kyllä minä täällä sinun kanssani elämääni haluan viettään. Sanoin.
-Kuuletkos miten Sepi on niin romanttinen. Hertta huokaili.
-Nyt arvon ystävät vien tämän herran vähän viilentymään jäätelölle. Marja-Leena naurahti ja lähdimme hakemaan pehmiskioskista jäätelöä.

Istahdimme jäätelöiden kanssa torialueen puiston penkille.
-Tässä on tämän Sylviankylän patsas. Aikoinaan Artturi Wille Pilkkupupunen tuli veneineen tänne saarelle ja tästä tuli Sylviankylä. Marja-Leena esitteli patsaan penkin vierellä.

-Niin ja tässä tasanteella on sitten Artturi Willen muistoksi tehty samanlainen vene millä hän aikoinaan saapui tänne. Kaikkien niiden kunniaksi joiden ansiosta Sylviankylä on olemassa. Pormestari Reino Suklaapupu tuli juttelemaan kanssamme.
-Ompas hieno toteutus veneestä. Sanoin.
-Kesäisin täällä on paljon kukkia mutta näin syksyllä kun lehdet putoavat maahan, niin kukat tahtovat kylmettyä. Pian tämäkin on lumen peitossa koko toriaukea. Reino kertoi.

-Kylätalolla järjestetään tapahtumia, häitä,juhlia ja tuossa on vielä lapsille oma leikkipaikka. Marja-Leena näytti kädellään kylätalolle päin. Siellä oli lapsia keinumassa ja laskemassa liukumäkeä.

-Myös täällä on seurakunnan tilaisuuksia, meillä täällä kylässä ei ole erikseen pappia vaan kaupungilta tulee sitten tarvittaessa esimerkiksi hääparin vihkimään tuttu pappimme Mika Majavainen. Hän on tämän kylän Santran kankaat ja ompelimon Santran veli. Reino kertoi.
-Hänen tiensä sitten vei täältä kaupunkiin. Sanoin.
-Kaupungissa on enemmän töitä ja hän tulee tänne aina tarvittaessa. Reino sanoi.
-Nyt voisin käydä ostamassa kotiin vähän kasviksia ja hedelmiä. Marja-Leena sanoi  ja niin matkamme jatkui ostamaan kotiin vietäväksi kasviksia ja hedelmiä. Reino Suklaapupu lähti etsimään vaimoaan Elsaa markkinahumusta.

Vähitellen markkinoille alkoi saapua uutta väkeä ja me aloimme tehdä lähtöä pois markkinoilta. Otin vielä muutamia kuvia Sylviankylän asukkaista markkinoilla.

-Olipas mukavat markkinat. Sanoin.
-Kyllä, seuraavaksi taitaakin isompi tapahtuma olla joulumyyjäiset kun koululaiset pitävät joulumyyjäiset. Marja-Leena kertoi.
-Hyvä kun täällä on toimintaa. Sanoin.
-Joko olet valmis lähtemää? Marja-Leena kysyi ostosten kanssa.
-Kyllä. lähdetään vain. Sanoin ja Sylviankadun syysmarkkinat jäivät taaksemme.

( Kiitokset monista syksyn ajan herkuista facebookin nukkekotikirppiksen myyjille, niin monelta myyjältä on tullut syksyn ihanuuksia ostettua pitkin syksyä. KIITOS KAIKILLE ! )