Nukke- ja Nallemarkkinat 15.11.2015 Helsinki

Kuulin että isossa pääkaupungissa olisi Nukke- ja Nallemarkkinat. Päätin suostutella Marja-Leenan matkaani mukaan vaikka ensin olisi edessä pitkä ajomatka autolla ja sitten pitäisi vielä matkustaa junalla.
Sylviankadun syysmarkkinoilla oli syksyn ajan herkkuja mutta näillä markkinoilla olisi muutakin nähtävää. Ilokseni Marja-Leena suostui lähtemään ja niin lähdimme sitten autolla matkaamaan eräänä sunnuntai aamuna.
-Pysyykö auto nyt tuolla parkkipaikalla? Marja-Leena mietti.
-Kyllä se siellä säilyy, tämä on julkinen parkkipaikka. Tästä meidän nyt pitää vielä matkata junalla ihan keskustaan. Sinne en viitsi autolla ajella. Sanoin.
-Sylviankylässä on niin rauhallista, siellä voi auton oven jättää auki eikä kukaan vie autoa. Marja-Leena sanoi.
-Täällä kaupungissa pitää olla kaikki lukittuna. Sanoin ja kävelimme juna-asemalle radan alitse.

-Hei, tuolta tulee juna. Pitääkö meidän kiiruhtaa? Marja-Leena kysyi asemalla.
-Ei mitään hätää, tuo juna menee toiseen suuntaan. Se tulee pois keskustasta. Vastasin.
Juna viilletti ohitsemme kovaa vauhtia.

-Meidän juna lähtee tuolta toiselta puolella. Mennään siihen odottamaan. Sanoin.

Pian oikea junakin saapui asemalle ja pääsimme junan kyytiin.

15 minuutin kuluttua saavuimme aivan Helsingin keskustaan juna-asemalle.
-Ompas hiljaisen näköistä. Marja-Leena katseli ikkunasta ulos.

-Nyt on sunnuntai, niin on hiljaisempaa. Kerroin.
Lähdimme junasta ulos ja lähdimme etsimään vanhaa ylioppilastaloa.
-Koskas olet viimeksi ollut junan kyydissä? Kysyin.
-On siitä aikaa. Pasi taisi olla koululainen ja meillä oli joku retki jonnekin. Marja-Leena vastasi.

Ylioppilastalo oli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
-Nyt taidetaan olla oikeassa paikassa. Marja-Leena osoitti mainosesitettä talon seinältä.
-Tämä se on, mennääs katsomaan mitä täältä Nukke- ja Nallemarkkinoilta löytyy. Sanoin.

Menimme sisälle markkinoille ja päätimme kierrellä sisällä markkina-alueen läpi. Päätin ottaa kuvia mitä kaikkea kivaa markkinoilla näkyisi olevan tarjolla.

 -Täällähän on vaikka mitä. Marja-Leena tuumasi.
-Niin on, monipuolinen tarjonta. Sanoin.
-Ja on täällä väkeäkin. Marja-Leena huomautti.
-Totta, ei edes meinaa joka pöydän luokse päästä kun on niin väkeä. Sanoin.

-Minä voisin ostaa jotain jouluista kotiin valmiiksi. Tuolla oli kynttiläasetelma. Marja-Leena pohti ja osti kotiinviemisenä kynttiläasetelman.
-Tuo on kyllä todella kiva. Sanoin.
-Saa muut nähdä sen sitten jouluna, pianhan sekin jo on. Marja-Leena sanoi ja laittoi ostokset laukkuun.

-Hengähdetään hetki tuolla sivummalla. Sanoin ja ohjasin Marja-Leenan sivummalle.
-Katsos Sepi ympärillesi, ompas tämä kaunis tila. Marja-Leena huomasi.
-Voisimme mennä vaikka käymään täällä kahvilla ennen kuin lähdemme. Ehdotin.
-Nyt kyllä maistuisi kuppi kuumaa kahvia. Marja-Leena sanoi.

Lähdimme kahvilaan kahville.
-Miltäs markkinat vaikutti? Kysyin.
-Mukavaltahan nämä. Tunnen itseni reissaajaksi kun olemme käyneet niin monilla markkinoilla. Marja-Leena sanoin.
-Tiedän, sinun kanssasi on niin mukava reissata. Sanoin.
-Tiedäthän Sepi että minun kotini on kuitenkin Sylviankadulla. Siellä on minun sydämeni, en halua että sinulle tulee sellainen tunne että haluaisin tälläistä koko ajan. Marja-Leena vakavoitui.
-En ajatellut niin. Pelkäätkö että kyllästyn Sylviankadulla sen rauhaan ja hiljaisuuteen? Kysyin.
-Ehkä vähän. Jos sinulle tulee kuitenkin ikävä tälläistä melua ja ohjelmaa. Marja-Leena sanoi.
-Ei sinun tarvitse sellaista miettiä. En minä haluaisi kaupungin meluun asumaan. Sanoin.
Marja-Leena huokaisi syvään. Hän ilmiselvästi mietti tätä asiaa että haluaisinko joskus lähteä pois Sylviankadulta. Mietein miten voisin vakuuttaa Marja-Leenan että haluaisin olla hänen kanssaan nyt ja myöhemminkin. Sitten sain ajatuksen, tiesin mitä alkaisin suunnitella kun pääsisimme takaisin Sylviankadulle.
-Oletko valmiina lähtemään kotiin? Kysyin.
-Olen. Marja-Leena vastasi ja päätimme lähteä kotimatkalle.

-Tuolla Forum, se on iso kauppakeskus. Esittelin. Nyt alkoi olla jo ihmisiä enenmmän liikenteessä kuin tullessamme.

-Syksy on täälläkin. Marja-Leena sanoi.
Kävelimme kohti rautatieasemaa ja eteen ajoi raitiovaunu.
-Tuossa ratikka, oletkos sillä mennyt ikinä? Kysyin.
-On siitäkin aikaa. Marja-Leena vastasi.

-Tuolta näkyykin rautatieasema. Sanoin.
-Otatko minusta vielä kuvan täältä. Saan sitten näyttää koululaisille että mummikin on käynyt suuressa kaupungissa. Marja-Leena hymyili.
-Otetaan vaan. Sanoin ja otin kameralla kuvan. Marja-Leena näytti taas omalta itseltään.

-Sitten vain junaan ja autolla takaisin kotiin. Sanoin ja pääsimme samantien junan kyytiin.
-Näitä junia meneekin taajaan. Marja-Leena sanoi.
-Taitaa viikolla mennä 10 minuutin välein ja näin viikonloppuisin 15 minuutin välein. Sanoin.
-Tuli kivoja jouluostoja tehtyä. Marja-Leena ihasteli ostoksiaan laukussa.
Hymyilin hänelle takaisin. Kumpa saisin jotenkin Marja-Leenan ymmärtämään että haluaisin viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Tunne oli viime viikkoina niin vahvistunut.
-Taidetaan olla oikealla asemalla taas. Marja-Leena huomasi ja jäimme junan kyydistä pois.
-Nyt sitten vain autolla Sylviankadulle ja katso, tuolla auto on samassa paikassa minne sen jätimme. Sanoin.
-Siellähän se. Marja-Leena huomasi ja lähdimme kotia kohden.

Tässä siis kuvia ja tunnelmia Nukke-ja Nallemarkkinoilta Helsingin vanhalta ylioppilastalolta 15.11.2015. Ensi vuonna tervetuloa mukaan uudestaan =)