Santran kankaat ja ompelimossa oli Santra Majavaisella kova tohina päällä. Marja-Leena Tammihiiri oli tulossa muutaman tunnin päästä kokeilemaan uutta mekkoa ja mekko oli vasta työn alla. Marja-Leena oli ilmoittanut että tulisi kokeilemaan mekkoa ennen Sylviankadun syysmarkkinoita ja laittaisi sen sitten päällensä markkinoille. Santralle alkoi tulla kiire ja hän alkoi luonnostella mekkoa paperille.
-Hmmm, tämän kokoinen. Ei muuta kuin pakasta kangasta ja ompelemaan. Santra sai suunnitelmansa valmiiksi.
Ei ehtinyt kulua kahtakaan tuntia kun uusi mekko Marja-Leenalle oli valmiina. Santra asetti sen mallinuken ylle ja vielä mietti kaipaisiko mekko enemmän nauhaa ympärilleen tuomaan väriä.
-Ei, kyllä tässä on minun mielestä jo tarpeeksi väriä. Jos Marja-Leena haluaa enemmän väriä, niin ompelen lisää sitten. Santra päätti ja samassa Marja-Leena saapuikin jo ompelimoon.
-Voi miten ihana mekko, ompas se kaunis. Marja-Leena ihasteli.
-Nyt vain sovittamaan niin pääset markkinoille uudessa mekossa. Santra hoputti. Hänkin halusi kovasti nähdä miltä uusi mekko näyttäisi Marja-Leenan yllä.
-Minä kokeilen samantien mekkoa. Tämä on kyllä ihanan värinen. Marja-Leena ihasteli uudestaan ja puki mekon yllensä.
-Tämä mekko on aivan ihana ja erittäin hyvänkokoinen. Marja-Leena tuumasi uusi mekko päällä.
-Siitä tuli sinulle kyllä juuri sellainen kuin ajattelin mekkoa piirtäessäni. Santra sanoi.
-Kiitos, nyt on mukava lähteä markkinoille. Marja-Leena sanoi.
-Nähdään sitten taas, minä en tällä kertaa pääse markkinoille. Pitää jatkaa vielä töitä. Santra tuumasi ja aloitti uuden työn.
-Kiitos vielä kerran. Minäkin lähden katsomaan josko Sepi jo on saapunut markkinoille. Marja-Leena sanoi ja lähti Sylviankadun kylätalon toriaukealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti