-Nyt sitten pitää olla hiljaa, jos meinaamme bongata pöllöjä. Rauli Pitkäkarva sanoi Sasulle.
-Luuletko isä, että näemme yhtään pöllöjä? Sasu kysyi.
-Sinulla on pöllökirja mukana jotta voimme tunnistaa pöllöjä ja minä kirjaan muistivihkoon jos jotain näkyy puissa. Rauli vastasi. Heidän mukanaan oli Simo ja Verneri Hasselpähkinä.
Simolla oli mukana molemmille pojille kiikarit ja hän itse oli kameran kanssa valmiina kuvaamaan.
-Mennäänkös sitten pidemmälle metsään ettei metsässä kuulu meteliä. Pöllöillä on hyvä kuuloaisti. Simo kertoi.
-Mennään vaan, Niin retkeläiset lähtivät syvemmälle metsään tarvikkeineen.
-Etsitään hyvä paikka ja ollaan siellä ihan hiljaa. Meidän pitää olla aloillaan pidemmän aikaan, että olisi edes toiveita nähdä pöllöjä. Rauli opasti poikia.
-Tuolla on linnunpönttö? Voisiko tässä olla pöllöjä lähettyvillä? Verneri huomasi.
-Shhh, shhh... Puhutaan ihan hiljaa. Mennään vielä tuonne pidemmälle. Simo ehdotti.
-Onko tuolla tikka tehnyt koloja? Sasu kysyi.
-Siltä se näyttäisi. Kävellään vielä tuonne eteenpäin, sieltä näkyy hyvä paikka missä voimme olla piilossa ja te pojat voitte kiikaroida puita. Rauli sanoi ja näytti sopivaa pysähtymispaikkaa, Pojat koettivat liikkua hiljaa ja samalla kiikaroida puita.
He asettuivat aloilleen ja olivat hiljaa. Tämä aikainen aamu oli paras ajankohta jolloin edes voisi nähdä vilauksen pöllöistä. Yhtäkkiä Sasu tökkäsi kädellään Verneriä ja näytti ylös kauempana oleviin puihin. Vernesi nosti kiikarit silmilleen ja tähyili kiikareilla Sasun osoittamaan suuntaan. Vihdoin hän sai tarkennettua kohteen ja siellä pöllö istui oksalla.
Simo koetti ottaa kameralla kuvaa ja samantien pöllö lennähti kauemmas.
-Isä, mikä pöllö se oli? Sasu kysyi Raulilta.
-Hmm.. Se saattoi olla hiiripöllö joka on päiväpöllö tai sitten se oli Helmipöllö joka on Suomen yleisin pöllö. Rauli tutki pöllöistä kertovaa opaskirjaa.
-Luulen että se voisi kuitenkin olla Helmipöllö. Simo mietti ja toivoi että olisi saanut kameralla kuvan pöllöstä. Hän epäili että ei onnistunut kameralla kuvaa ottamaan, sillä pöllö oli vain hetken paikoillaan oksalla.
-Lentääköhän se tuollaiseen linnunpönttöön? Verneri huomasi kauempana toisen linnunpöntön.
-En osaa sanoa, tuo linnunpönttö taitaa olla vaurioitunut talven jäljiltä. Rauli totesi.
-No niinpä näkyy. Ei siinä ole ortta. Sasu sanoi. Retkeilijät jäivät vielä tunniksi kiikaroimaan mutta eivät enää nähneet vilaustakaan pöllöistä.
-Ainakin me yksi pöllö nähtiin. Kirjoitan heti muistivihkoon. Oliko se nyt Hiiripöllö vai Helmipöllö. Verneri mietti ja alkoi kirjoittamaan.
-Tullaanko joku päivä uudelleen? Sasu ehdotti.
-Voimme me tulla. Pitänee lähteä silloin ihan aamuhämärissä että näkyisi pöllöjä paremmin. Rauli tutki pöllöjen opaskirjaa.
-Ehkä sitten ensi viikonloppuna. Simo sanoi.
-Joo. Silloin ehkä näemme uusia pöllöjä. Pojat innostuivat ja niin retkeilijät lähtivät metsän siimeksestä takaisin sylviankadulle.
KIITOS MINNA.M pöllö opaskirjoista ja pöllömuistivihoista. Kiikarit ja kamera ovat omaa tuotantoa tehtynä Susanna Tunturi-Anttilan kirjan " nukketalosta nukkekodiksi" kirjasta löytyvillä ohjeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti