-Mukana on vanhoja kuvia ja kertomuksia entisiltä ajoilta. Hän jatkoi.
-Meidän kyllä pitää kaupungintalolle ostaa tälläinen. Kaupungin johtaja Kyösti Conankka sanoi.
-Pistetäänkö toinen teille kotiinkin samalla? Ahto ehdotti.
-Ilman muuta, Kyösti tuumasi ja osti kaksi kirjaa mukaansa kaupunkiin viemisiksi.
Pekko Majavainen oli saapunut poikiensa Ossin ja Joelin kanssa näyttelyyn. He olivat ensimmäisenä käyneet ostamassa kirjan itselleen ja Pekko tutki kirjasta löytyvää Sylviankylän kartaa.
-Tännekö sitten Artturi Wille Pilkkupupunen saapui veneellään? Sylviankylän saarelle? Pekko kysyi.
-Minä voin kertoa. Pormestari Reino Suklaapupu tuli näyttelyn puolelta eteisaulaan.
-Silloin aikoinaan Sylviankylällä ei ollut edes nimeä Artturin tänne saapuessa. Hänellä oli mukanaan kartta ja kompassi koska hän oli kuullut että täällä olisi pikkuruinen saari jossa tarvittaisiin työmiehiä. Reino kertoi ja jatkoi kertomustaan.
-Kylätalon puutarhassa on tehtynä Artturin muistoksi vene jolla hän tänne saarelle saapui. Aikoinaan tämä oli vielä saari mutta nykyään on rakennettuna tiet jotka vievät meiltä kaupunkiin. Täällä Artturi alkoi tehdä töitä, tapasi vaimonsa ja perusti perheen. Talkoo voimin silloin aikoinaan rakennettiin ensimmäisiä taloja, kauppoja ja liikkeitä. Valokuva albumista löytyy vanhoja kuvia kuinka esimerkiksi kyläkauppa on rakennettu yhteisvoimin talkoilla.
-Miten tästä sitten tuli Sylviankylä? Joel Majavainen kysyi.
-Saari tosiaan oli pitkään tunnettuna vain pienenä kylänä. Artturi sai vaimonsa kanssa pojan Teuvon. Teuvo myös perusti täällä perheen ja silloin kun Teuvon poika oli pieni poika annettiin kylälle nimi. Sylviankylä. Reino kertoi.
-Mistä nimi sitten tulee? Ossi uteli.
-Se taisi olla kunnianosoitus Artturi Willen vaimolle Sylvialle. Artturi Willen vaimon nimi on Sylvia. Silloin myös sitten asennettiin katujen varsille katukyltit ja tiet nimettiin. Pääkadusta tuli Sylviankatu jonka varrelta löytyy kaikki isoimmat liikkeet ja kaupat yhä tänäkin päivänä. Valokuva albumista löytyy kuvia kun Sylviankylä sai oman tiekylttinsä. Siellä se on yhäkin tämän kylän rajalla olemassa. Reino jatkoi kertomistaan.
-Tässä on Artturi Wille Pilkkupupunen ja juuri laitettu tiekyltti.Reino näytti kirjasta kuvaa.
-Keitä tässä on? Joel kysyi toisesta kuvasta.
-Tässä on Artturi ja hänen vaimonsa Sylvia. Reino kertoi.
-Entä tässä? Ossi näytti vielä yhtä kirjassa olevaa kuvaa.
-Siinä on Artturin lähisuku. Artturi ja Sylvia, heidän poikansa Teuvo ja Teuvon vaimo Maarit sekä Teuvon ja Maaritin pieni poika Tuomo Pilkkupupunen. Reino kertoi.
-Onko siinä Tuomo ihan pienenä? Siis meidän tämä Tuomomme? Pekko yllättyi tajutessaan Reinon puhuvan vaimonsa Elsan isästä Tuomo Pilkkupupusesta.
-Kyllä. Sylviankylän perustaja oli Tuomon isoisä. Siksi näitä kuvia saimmekin tähän kirjaan niin hyvin, koska kuvat on säilöttynä suku valokuva-albumeihin. Reino kertoi ja sulki kirjan kannet.
-Enpä olekkaan ajatellut koskaan että Artturilla tosiaan on täällä vielä jälkeläisiä kylässäkin asumassa. Jossain vaiheessa kaikki halusivat muuttaa kasvavaan kaupunkiin ja kylät hiljenivät. Kyösti Conankka totesi.
-Artturi Wille sai täällä paljon aikaiseksi ja me toivon mukaan olemme saaneet täällä jatkettua hänen työtään ja kylästämme on tullut vilkas ja asukasluku on pysynyt hyvänä. Reino iloitsi.
-Ainakin täällä palvelut ovat parantuneet hurjasti. Helene Von Pingviini sanoi.
-Ja mitä täältä ei löydy, niin sen me koetamme tänne hankkia. Reino kertoi. Majavaiset lähtivät katsomaan taidenäyttelyä ja Sepi ja Marja-Leena tulivat Maritta Kääpiökanin kanssa ostamaan kirjoja.
Taidenäyttely ja Sylviankylän historia kirja olisivat myynnissä kuukauden ajan monitoimitalolla. Reino Suklaapupu uskoi että kirja löytyisi pian lähes jokaisesta Sylviankylän kodista. Oli ollut hienoa saada vihdoin koottua historia yksien kansien väliin. Nyt saisi kyläläiset vain nauttia juhlanäyttelystä.
KIITOS Liisa.M-K kirjoista joista sain tehdä sylviankylän historia kirjat, Kiitos Petra.V kompassista ja kartasta, Kiitos Satu.N hienosta itsetehdystä veneestä joka pääsi hääpöydän koristeesta tänne Sylviankylän puutarhaan, Kiitos Katja.I yhäkin tauluista ja Kiitos Marja-Leena.S. keramiikkakukkasista. Kiitos Christian.L vihreistä kalusteista eteisaulassa.
Tätä projektia oli kiva tehdä ja yhdistää monien taitavien nukkekotitekijöiden osaamisia yhdeksi kokonaisuudeksi. KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti