-Äiti, mikä tämän taulun nimi on? Robert kysyi.
-Siinä lukee "laiva aavalla". Viola vastasi.
Taira ja Santeri Koirala ihastelivat " laivat seilaa" maalausta.
-Ihana kun sinäkin pääsit tänne näyttelyyn Maritta-täti. Taika Suklaapupu sanoi Reinon siskolle kun he olivat ihastelleet tauluja "metsän vihreys" ja "rannalla".
-Täytyihän sitä tulla katsomaan velipojan muotokuvaa. Olen vain niin kiireinen että harvoin on aikaa lomailla. Maritta Kääpiökani sanoi.
-Miksi sinun pitää aina tehdä töitä ulkomailla? Tuulia vuorostaan kysyi.
-Se on sitä muotisuunnittelijan työtä. Aina pitää olla ajan hermolla. Maritta sanoi.
-Ehditkö sinä nyt olemaan meillä kylässä? Tino kysyi.
-Nyt minulla on pari viikkoa lomaa ja ehdin viettämään hyvin aikaa teidän kaikkien kanssa. Maritta vastasi.
Vieraat ihastelivat Helenen tekemiä maalauksia. Väki liikkui taululta taulun luokse ja lukivat mitä nimikylteissä luki.
-Minä voisin tämän " kukkaunelman" hankkia meille. Helena Suklaapupu sanoi Sepi Hiireläiselle.
-Se on kyllä hieno. Sepi totesi.
-Joko kävit katsomassa Sylviankylän historia kirjaa eteisaulassa? Helena kysyi.
-En vielä ehtinyt. Kierrän ensin koko näyttelyn läpi ja käyn siellä sitten. Sepi totesi.
-Helene sai kyllä tehtyä maalauksesta aivan sinun'näköisesi. Jukka Suklaapupu sanoi isälleen.
-Erittäin onnistunut työ, olin tyytyväinen jo ateljeessa kun työ oli valmiiksi maalattu. Reino sanoi.
-" Auringon nousu" on värikäs maalaus. Jukka sanoi katsellessaan toista Helenen taulua.
-Näin tämän juuri valmistuneena ateljeessa ja siinä on hienot värit. Reino totesi. Marja-Leena Hiireläinen jutteli työtoverinsa kanssa kesän suunnitelmista ja Maaret Inkivääri huomasi yhden Conankan perheen lapsista yksinään.
-Oletko sinä hukassa? Hän kysyi.
-En ole. Äiti menee tuolla kauempana. Otan hänet juuri kiinni. Sebastian vastasi ja kiiruhti äitinsä perään. Hän oli unohtunut katsomaan tauluja ja muut olivat jo siirtyneet eteenpäin näyttelytilassa.
"Omenapuu" ja "kukkaniitty" olivat maalattu Sylviankylän luonnosta. Ne toivat mieleen kesän joka parhaillaan oli ulkona kauneimmillaan.
-Tätä en voinut jättää välistä. Maritta sanoi.
-Joko sinä näit Sepin täällä? Reino kyseli.
-Näin vilauksen, mutta en ehtinyt vaihtaa kuulumisia. Siitä onkin vuosia aikaa kun olen viimeksi hänen kanssaan jutellut. Maritta totesi. Sebastian Conankka oli saanut sisaruksensa kiinni ja käveli nyt kauniisti jonossa muiden mukana.
-Helene-täti, tämä maalaus on kyllä ihan pormestarin näköinen. Myrsky sanoi.
-Sinäkö sen totesit yleisön joukossa kun maalaus paljastui? Helene kysyi siskonpojaltaan.
-Tietenkin. Myrsky Jääpingviini vastasi iloisena.
-Voi sinua. Helene naurahti.
Uusia vierailijoita saapui näyttelyyn ja Helene sai osakseen kiitoksia. Hän olisi näyttelyssä tänään paikalla ennen kuin sitten siirtyisi taas ateljeehen tekemään uusia maalauksia. Kenties tämän taidenäyttelyn myötä tulisi uusia muotokuva maalaus tilauksiakin. Helene mietiskeli.
-Sepi, mennäänkö katsomaan Sylviankylän historia kirjaa? Marja-Leena tarttui Sepin käteen kiinni.
-Joko kiersit näyttelyn läpi? Sepi kysyi.
-Jo vain, jäin vain suustani kiinni Suvianna Harmaatäplän kanssa. Marja-Leena vastasi.
-Tietenkin. Sepi hymähti.
-Mennäänkös sitten? Marja-Leena kysyi.
-Mennään, odotan innolla näkeväni lopputuloksen. Sepi totesi ja he lähtivät näyttelytilasta eteisaulaa kohti. Siellä olisi kirjojen esittely ja myyntipiste.
( Tarinan viimeinen osa ilmestyy huomenna iltapäivällä. Tervetuloa silloin lukemaan tarinaa Sylviankylän historiasta)
KIITOS KATJA.I, näistä ihanista tauluista joilla sain tämän taidenäyttelyn toteutettua. KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti