Marja-Leenan luona lettukestit

-Kylläpäs tätä mustikkaa tulikin ja yksi ämpäri vadelmia. Saan tehdä lisää vadelmahilloa jääkaappiin. Marja-Leena totesi kun pääsimme hänen kotiinsa.

-Siitä voisi kyllä leipoa vaikka mustikkapiirakan. Sanoin olohuoneen puolelta. Marja-Leenalle oli tullut postissa kaksi uutta lehteä ja aloin niitä sohvalla vilkuilemaan.

Yhtäkkiä ovi kävi ja Mari, Marja-Leenan pojan tytär astui ovesta sisään.
-Mummi,mummi. Isä ja äiti ovat tulossa tänne. Mari sanoi.
-Jaahas, pitäisikö minun poistua jos haluatte olla rauhassa? Kysyin.

-Näin Sepin auton ja juoksin tänne pikavauhtia edeltä. Mari sanoi.
-Ei sinun tarvitse mihinkään mennä. Marja-Leena vastasi.
-Katsotaan mitä Pasi tuumaa, voisin koettaa jutella hänen kanssaan. Sanoin.

Pian koko Pasin perhe oli saapunut Marja-Leenan kotiin.
-Lapset, te voisitte mennä yläkertaan katsomaan jäikö minulta karkkia sinne pöydälle. Voitte ottaa muutaman ja siellä on afrikantähti pelikin. Marja-Leena sanoi lapsille.
-Ei kai taas niitä pihlajanmarja karkkeja, mä en tykkää. Riku sanoi.
-Muutama karkki sitten vain. Riitta, lasten äiti, sanoi.

Lapset kiiruhtivat yläkertaan ja minä nousin ylös esittäytymään Pasille ja Riitalle. Lapset olinkin jo aiemmin tavannut.

-Olen Sepi Hiireläinen. Sanoin
-Pasi Tammihiiri. Pasi sanoi.
-Minä olen Riitta. Riitta sanoi.
-Saanen puhua suoraan sinulle? En halua että äidin perässä juoksee kukaan onnenonkija joka sitten jättää hänet yksin särkyneen sydämen kanssa. Pasi aloitti kunnes Marja-Leena pysäytti hänet.
-Pasi, minä en kasvattanut sinua käyttäytymään huonosti. Vaikka kuinka tilanne tuntuu sinusta epämiellyttävältä, niin ennen kuin sanot enempää, niin suosittelen tutustumaan Sepiin paremmin. Marja-Leena totesi tomerana pojalleen.
-Tiedän äiti. Mutta ymmärrät varmasti hämmennykseni kun omat lapseni kertovat sinun seurustelevan. Olisit voinut minullekin sanoa. Pasi sanoi.
-Mitäs Pasi jos me juttelisimme tuolla olohuoneen puolella paremmin. Ehdotin ja menimme olohuoneeseen.

Yläkerrassa kuului töminää ja lasten innostuneita kiljahduksia.
-Jee, mummilla on täällä marianne karkkejakin. Riku sanoi innoissaan.

 -On ne parempia kuin nuo toiset. Otetaan niitä mielummin. Mari sanoi ja kiipesi mummin sängylle.
-No niin, alotetaan peli. Minä voin olla rahastaja. Osku sanoi ja lapset alkoivat pelamaan.

-Kenen vuoro heittää noppaa? Mari kysyi hetken kuluttua.
-Mun varmaan. Osku totesi. Kukaan ei vielä ollut löytänyt afrikan tähteä, mutta peli olikin vasta alkutekijöissään.

Alakerrassa kerroin Pasille aikeistani jäädä kenties Sylviankylään asumaan pidemmäksi aikaa. Kerroin elämästäni miten olin kierrellyt kuvaamassa ja miten nyt vanhemmiten aloin olla väsynyt jatkuvaan reissaamiseen. Siitäkin huolimatta että olin tunnettu ja minua usein pyydettiin häävalokuvaajaksi. Pasi kuunteli hiljaa eikä sanonut juuri mitään.
-Marja-Leena, olettepas te saaneet paljon mustikoita. Riitta huomasi.
-Aika paljon niitä kyllä löytyy. Sepi toivoi mustikkapiirakkaa niistä. Marja-Leena sanoi.

-Mitäpä jos tekisimme lettukestit? Miehet varmasti saavat asiat puhuttua halki ja lapset tykkäisivät. Riitta ehdotti.
-Kaikkia aineita varmasti löytyy, tehdään vain. Sinä sitten saat kyllä olla hellan äärellä paistopuuhissa, niin minä laitan kaiken muun. Marja-Leena vastasi.
-Sepi, ymmärrät varmasti reaktioni. Haluan vain äidin parasta. Pasi sanoi olohuoneessa.
-Ymmärrän tottakai ja toimisin varmasti itsekin samoin. Minulla ei valitettavasti ole lapsia yhtään. Kerroin.
-Lapset tykkäävät sinusta kovasti. Pasi sanoi.
-Kiitos, teillä on lapset jo niin isoja ja reippaita. Sanoin.
-Olikohan tämä nyt tässä? Ei tarkoitus olla pistää sinua ristikuulusteluun vaan selvittää että oletko tosissasi äidin kanssa. Pasi sanoi.
-Lupaan kyllä pitää Marja-Leenasta huolta. Hän on upea nainen. Sanoin.
-Hyvä juttu. Pasi totesi.

Keittiössä naiset jo hääräsivät ja Riitta oli aloittanut lettujen paistamisen.

-Hei, ihan kuin joku paistaisi lettuja. Osku sanoi yläkerrassa.
-Mummi leipoo jotain. Mari sanoi.
-Saadaan kohta lisää herkkuja. Rikukin innostui.
Samassa Marja-Leena toikin yläkertaan lettuja ja juotavaa lapsille.
-Kiitos mummi. Osku sanoi ja lapset laittoivat afrikan tähti pelin pois.
Oli lettukestien aika.

Alakerrassa oli myös pöytä katettuna herkuista ja Marja-Leena laittoi vielä mustikkapiirakan uuniin paistumaan. Loput mustikat hän pakastaisi vielä myöhemmin illalla.

Hän päätti viedä Pasille seuraavan lettuannoksen sillä miehet kuuluivat juttelevan Sylviankadun tapahtumista.
-Täälläkö on toripäivä ensi viikolla? Sinne pitääkin tulla sitten. Vastasin Pasille kun Marja-Leena toi hänelle herkullista lettulautasta.
-Odota hetki Sepi, tuon sinullekin. Marja-Leena sanoi ja ojensi Pasille syötävää.
Minäkin sain oman lettuannoksen ja Marja-Leena toi vielä juotavaa.
-Saitteko asiat puhuttua selviksi? Hän kysyi.

-Saimme, kaikki on hyvin. Pasi vastasi.
-Kyllä, ollaan puhuttu asioista. Sanoin.
Vietimme illan herkutellen letuilla, mustikoilla ja mansikoilla. Pasi lähti perheineen iloisina takaisin omaan kotiinsa kun tiskit oli saatu tiskattua mutta ovella hän vielä kääntyi äitinsä puoleen.

-Äiti, olethan sinä onnellinen? Hän kysyi.
-Olen minä. Olen rakastanut Sepiin. Marja-Leena vastasi.
-Entä rakastaako hän sinua? Pasi kysyi.
-Rakastaa, siitä olen aivan varma. Marja-Leena hymyili.
Sisällä Marja-Leena huokaisi syvään.
-Tälläinen huolehtiva poika minulla on. Hän sanoi.
-Pasi vaikuttaa hyvältä mieheltä. Olet kyllä kasvattanut hänet hyvin vaikka olet joutunut aikoinaan kaiken työn tekemään itse. Totesin.

Marja-Leena halasi minua.
-Olet sinä Sepi ihana. Hän kuiskasi.

-Minä rakastan sinua. Sanoin.
-Minäkin rakastan sinua. Marja-Leena vastasi ja jatkoi.
-Nyt olisi vielä mustikkapiirakkaa, mennäänkö syömään ja keitetään iltakahvit?
-Se sopii. Sanoin ja lähdimme keittiöön keittämään kahvia.





( KIITOS VIELÄ LETTUKESTI REKVISIITASTA NUKKEKOTI ARMAS- Pauliinalle, afrikantähti pelistä Niinalle ja mustikka+vadelma sangoista ja hilloista Mirjalle. Blogin teksteissä on rekvisiittaa monelta tekijältä mutta en välttämättä muista kaikkia erikseen kiitellä kun ostot on tehty pidemmällä aikavälillä. Jokatapauksessa KIITOS KAIKILLE! )