Suuri Snadi 2015, osa 2

-Katsos, täällä onkin paljon väkeä. Sanoin Marja-Leenalle kun pääsimme uudestaan Areenalla nukkekotipuolelle.

                                                       (Päivi Varis, nukkeihanuudet)

-Pitäisikö käydä vaihtamassa kuulumisia? Marja-Leena kysyi.
-Ei, mutta katsos kuka tuolla on? Huudahdin innoissani.
-Tuollahan on tuttuja. Mennääs käymään Marja-Leena tuolla. Kiiruhdin innoissani Marja-Leena käsikynkässä eteenpäin.

-Taneli Töppö, hauska nähdä sinua pitkästä aikaa. Sanoin ja esittelin Tanelin ja hänen seurueensa Marja-Leenalle.
-Minä sain tänään ihan uudet luistimet, katsokaas. Taneli esitteli.
-Aivan upeat. Marja-Leena sanoi.
-Teillä on kyllä täällä kaikkea kivaa. Huomasin pöydällä syksyisiä kynttilöitä ja pöytäliinoja.
-Kyllä, tervetuloa ostoksille. Taneli totesi ja lähti luistelemaan pöytää ympäri.

Minimessuilla oli myös "ISTU ALAS" kilpailu ja lähdimme Marja-Leenan kanssa sinne seuraavaksi.

Ehdin nappasta vain muutaman kuvan kun Marja-Leena näki Mood-kaupan.
-Sepi, nyt tuonne äkkiä. Hän hätäili.
-Mitäs siellä nyt oikein on? Ihmettelin.

-Aivan ihana kauppa. Minun on pakko päästä tänne ostamaan Santra Majavaiselle kankaita. Marja-Leena selitti.
-Kankaita? Sinä halusit kangaskauppaan. Sanoin.
-Kyllä, täältä varmasti löytyy sellaisia kankaita mitä Santralla ei vielä ole. Santralla on ompelimo Sylviankylässä. Marja-Leena asettautui jonon jatkoksi ostoksille.

Ostokset tehtyään Marja-Leena vielä käväisi yläkerrassa Veeran Ateljeessa.

                                                   (Mood ja Ateljee, Erja Helander)

-Tämä oli kyllä hieno kauppa. Marja-Leena ihasteli.
-Minne sitten menemme? Kysyin. Shoppailu oli ehkä enemmän Marja-Leenan juttu kuin minun, niin päätin että menisimme hänen ehdoillaan.
-Käydään katsomassa tuolla, tuolla näkyy ihania huovutuksia. Marja-Leena lähti seuraavan pöydän ääreen.

-Ihania tonttuja, näistä on tehty myös vuosikalenteri jossa on joka kuukaudelle oma kuva ja pieni tarina. Marja-Leena sanoi.

                                             (nämä ihanuudet on tehnyt Mari Karakoski)

-Minne sitten mentäisiin? Kysyin.
-Käydään katsomassa tuosta viereistä pöytää. Marja-Leena ehdotti.

                                           ( Maria Malmström, nukkekoti väinölä)

-Pitäisikö minunkin ostaa luistimet? Pohdiskelin.
-Pysyisitkö vielä pystyssä? Marja-Leena hymyili.
-En kai ole vielä niin vanha. Se nähdään sitten talvella, tuletko kanssasi luistelemaan? Kysyin.
-Tottakai. Taneli oli niin innoissaan luistelusta että mennään vaan. Marja-Leena vastasi.

Kuljimme messupöytien ohitse ja katselimme kaikkea mitä oli tuotu myyntiin.

                                                                (Minnan minit)

                   (minihali.net, Täältä sai mm. kasattavia Saarioisten joululaatikoita) 

-Katso Sepi, tuolla on pakko piipahtaa. Marja-Leena näki uuden kaupan edessämme.

                                                     (Nukkis on pop, Country Home)
-Täällä on vaikka mitä sisustustarvikkeita. Nämä sopisivat hyvin yläkertaan. Marja-Leena innostui.
-Kyllä, on kaikkea maalaisromanttista. Totesin ja jatkoin.
-Seuraavaksi käydään tuolla hakemassa minulle muutama ostos.

                                                  (Keraamikko Marja-Leena Suvela)

-Ostan tästä muutaman ruukun ja vien yhden Herra Karjulalle kun käyn hänen luonaan kylässä. Sanoin ja valitsin muutaman kukkaruukun matkaan mukaan.
-Jokohan lapset alkavat väsyä? Marja-Leena mietti.
-Hyvin he pärjäävät, ovat varmasti syömässä. Tuolla he vilkuttavatkin ylhäältä. Huomasin kun hengähdimme kuusten luona.

-Hei,hei. Marja-Leena vilkutti lapsille.
-Uskotko sinä joulupukkiin Sepi? Hän kysyi.
-Tottakai. Äitini aikoinaan sanoi ettei kukaan ole koskaan liian vanha uskomaan joulupukkiin. Sitä joulun taikaa ei koskaan haluaisi unhoittaa. Vastasin.
-Niin, joulun taika on ainutlaatuista. Tuolla on tonttujakin istumassa. Marja-Leena sanoi.

-Täällä taisi olla nukkekotiyhdistykseltä esittelyssä vintti eli ullakkohuoneita. Käydääs vilkaisemassa se joulupukin vintti kun nyt joulupukista tuli puhetta. Sanoin.

                                                (Kristiina Pulkkinen, Korvatunturin vintti)

-Suloista, minä uskon kyllä joulupukkiin. Marja-Leena sanoi.
-Nyt sitten pitää muistaa olla kiltti,että saa joululahjoja. Sanoin.
-Ehdottomasti. Marja-Leena vastasi ja matkamme jatkui.

-Pitäisikö meidän alkaa lähtemään? Kysyin.
-Lähdetään vain. Kävellään tuon auto-osaston läpi ja haetaan lapset. Marja-Leena vastasi ja kävelimme vielä autolelujen läpi.

-Heippa lapset, tälläiset oli messut. Mitäs piditte? Kysyin ylhäällä lapsilta.
-Tosi kivat. Olen vain ihan katki. Mari vastasi.
-En enää jaksa kävellä metriäkään. Riku totesi.

Kotimatka takaisin Sylviankylään meni väsyneissä merkeissä. Lapset nukkuivat takapenkillä lähes koko kotimatkan.

 Kotona Sylviankylässä purimme ostokset sisälle.
-Kylläpäs sitä tulikin ostettua. Nyt keitetään kahvit ja saatte lapset mehua. Marja-Leena totesi.

-Saanko avata jo nämä herkkupussit? Osku kysyi.
-Saat avata. Marja-Leena vastasi.
Pusseista paljastui herkkuja kahvipöytään.

( Unelmakääretorttu ja viipale ihanuudet kuusade/Jenna)

-Viedään nämä kukkaset yläkertaan pois tästä tieltä. Sanoin.
-Mihin nämä menee? Mari uteli.
-Torpalle ja jonkun vien Herra Karjulalle. Vastasin.

-Nyt vielä haemme kankaat autosta ja sitten onkin auto purettu. Eikös ollutkin mukava reissu? Kysyin.
-Kyllä, ensi vuonna uudestaan. Riku innostui.
-Tää oli kyllä ihan paras juttu. Mari sanoi.
-Tämä olikin meidän ensimmäinen käynti Suuri Snadi tapahtumassa. Oli oikein mukavaa ja vierähti monta tuntia. Marja-Leena sanoi ja haimme vielä kankaat sisälle autosta.

Minä ja lapset menimme pöydän ääreen herkuttelemaan ja Marja-Leena laittoi kankaat järjestykseen.
-Kyllä Santra varmasti innostuu kun saa ompelimoon uusia kankaita. Mahtaisikohan hän tehdä minullekin näistä uuden mekon. Marja-Leena mietti ja ihasteli uusia kangas pinoja ja lankoja.
-Unohdin vain ostaa itselleni sieltä Country Home kaupasta ruokailuvälineille laatikon. Se minun piti käydä hakemassa. Hän muisti.
-Marja-Leena, tule sinäkin kahville. Huusin keittiöstä.

-Tullaan. Marja-Leena vastasi ja tuli myös keittiöön. 
Päivämme yhdessä lasten kanssa oli ollut aivan mahtava.



Tälläinen Suuri Snadi 2015 seikkailu tänä vuonna! Kiitos kun jaksoit lukea kaksiosaisen tarinan. Paljon oli nähtävää ja kuvattavaa, paljon oli myyjiä ja myytävää. Vain murto-osa kaikesta päättyi tähän blogiin. Kiitos kaikille siellä olleille! Oli aivan mahtavaa!