Viherkodin väki

M.V. Metsälän liikenne oli saapunut Viherkodin pihaan ja Vihtori Metsälä oli Amanda vaimonsa kanssa tullut kuskiksi. Hän oli Metsälän liikenteen vanhempi kuljettaja ja ajoi tilausajeluita. Hänen veljen poikansa Veikko ajoi yrityksen päivittäiset bussimatkat kaupunkiin ja kylään.

-Tänään on kyllä mukava päivä ajella sivukylille. Sanoin ylhäällä bussissa.
-Niin on. Herra Karjula sanoi.

-Onko Sammin hevostilalle pitkä matka? Kysyin.
-Tuollaisen tunnin tänne ajaa. Tuomo Pilkkupupunen vastasi.
-Oletko käynyt täällä aiemmin? Toivo Sammalporo kysyi takaani.
-En ole. Vastasin.
-Hyvä matkaseurueemme, olemme nyt ajaneet puolet matkastamme. Pysähdymme hetkeksi jaloittelemaan taukopaikalle. Amanda Metsälä kuulutti edestä.

Pysähdyimme taukopaikalle ja kaikki pääsivät jaloittelemaan. Päätin tutustua paremmin Viherkodin asukkaisiin.
-Tervehdys, te taidatte olla Viherkodin omistajia? Kysyin auton edessä pupupariskunnalta.
-Kyllä, olen palvelujohtaja Henriikka Talvivalkea ja tässä on mieheni ja lääkäri Johannes Talvivalkea. Henriikka esittäytyi.

-Milloinkas Viherkoti on valmistunut? Kysyin.
-Minä olen täältä syntyjäni ja sukuni asuu täällä. Viherkoti oli vanha tyhjillään oleva rakennus. Päätimme sitten Henriikan kanssa korjata sen ja perustaa palvelutalon Sylviankylän vanhuksille. Talossamme on vanhuksilla omat asunnot mutta yhteiset tilat ovat yhteiskäytössä. Meillä on hoitaja paikalla läpi vuorokauden jos apua tarvitaan. Johannes kertoi.
-Todella hienoa. Kehuin.
-Enemmän saisi olla asuntoja. Henriikka sanoi.
-Te olette aika nuoria. Huomasin.
-Nooh, ei nyt niin nuoria. Meillä on kaksi lasta, he ovat nyt äitini Armin hoivissa kun lähdimme tänne. Johannes kertoi.
-Lapset ovat kouluikäisiä, Iines ja Juuso. Henriikka kertoi.

-Eikö lapset halunneet lähteä mukaan? Augusti ja Bertta Friisiläinen tulivat keskusteluun mukaan.
-Armi vei lapset serkkujen luokse. Henriikka sanoi lehmä pariskunnalle.
-Lapset olisi varmasti tykkänneet hevosista. Bertta sanoi.

Toivo ja Fanni Sammalporo nauttivat yhteisestä retkestä. Sain kuulla että heidän poikansa perhe asui Sylvianvuorilla ja pitivät siellä vuorten majataloa.
-Sinun pitää Sepi käydä sielläkin. Toivo sanoi.
-Taisin siitä joskus kuullakin. Sanoin ja muistelin että Martti Lumivalkohäntä taisi olla vuorilla lumia auraamassa.
-Kyllä me Martti hyvin tunnetaan. Hän siellä majatalossa aika usein vierailee. Fanni sanoi.
-Kaksoset ovat vain niin pieniä ja Martti usein pitkiä päiviä töissä. Toivo sanoi.

Kuskimme sai juotua kahvin ja aloimme valmistautua uudestaan lähtemiseen.
-Voisinko ottaa teistä kaikista kuvan nyt kun olette porukalla koolla? Ehdotin.
-Sehän olisi hyvä idea. Henriikka sanoi.
-Kyllähän Sepi voisi meistä ottaa kuvan, saadaan Viherkodin olohuoneeseen sitten vaikka kuva tauluksi. Karjula ideoi.

-Kaikki valmiina, suut hymyyn ja sanokaa kissa. Sanoin ja kuorossa kaikki lausuivat kissa.
-Hyvä kuva tuli. Totesin kamerasta.
-Eiköhän mennä sitten autoon ja jatketaan matkaa. Vihtori totesi ja lähdimme taas tien päälle.

-Äiti, äiti. Nyt ne on tulossa. Iisa Sammi huudahti Sammin hevostilalla ja ryntäsi sisälle tallitaloon.

Kasper Sammi leikitti olohuoneessa Miisu ja Minni kissoja.
-Nytkö ne jo tulevat. Minulla jäi lihakeiton tekeminen ihan puolitiehen. Kati Sammi sanoi keittiössä.

-Mennään äiti isolle tiellä vastaan, mennään jo. Iisa odotti vieraita innoissaan.
-Mennään sitten tielle vastaan. Tulehan Kasper, jatketaan sitten kokkailua kun vieraat kiertävät tilalla isän kanssa. Kati sanoi ja kaappasi nuorimman lapsensa syliin ja he lähtivät Viherkodin asukkaita vastaan Sammin tilan ison tien varteen.

-Äiti, tuolta ne tulee. Henri Sammi vilkutti haravan varren takaa. Hän oli aiemmin haravoinut isänsä Hermanni Sammin kanssa ison tien reunasta syksyn lehtiä.
-Älä jätä tätä haravaa tielle. Iisa nosti toisen haravan maasta.
-Kompastuu siihen vielä joku. Hän totesi.

Saavuimme viherkodin väen kanssa Sammin hevostilan ison tien varteen. Bussi piti jättää siihen odottamaan koska hevostilalla ei ollut tarpeeksi isoa parkkipaikkaa isolle bussille.

-Hyvät matkustajat, olemme saapuneet perille. Viettäkää mukava päivä Sammin hevostilalla. Amanda kuulutti ja saavuimme perille.
Sammin pariskunta, Hermanni ja Kati Sammi odottivat meitä innoissaan.
-Sepi Hiireläinen, pääsin Viherkodin väen mukana vierailulle. Saanko ottaa kuvia tilaltanne? Esittäydyin perheelle.
-Tottahan toki, täällä on eläimiä nähtävillä ja kuvia saa ottaa. Tervetuloa vaan tänne sivukylille. Hermanni kätteli.

 -Tehdäänkö niin että jokainen saa täällä kierrellä ihan omaan tahtiinsa? Johannes ehdotti.
-Se sopii. Karjula vastasi.
-Tallitalossa saa levähtää jos haluaa, siellä on sisällä syötävää ja juotavaa piakkoin tulossa. Kati kertoi.
-Tallitalo on tämän hevostilan yhteiskäytössä, meidän oma koti on tästä parin kilometrin päässä. Täällä kuitenkin vietetään aikaa ja välillä yövytään, niin rakennettiin aikoinaan tallitalo jossa on kaikki mukavuudet. Hermanni sanoi.
-Mukavaa kiertelyä kaikille ja nähdään tässä vaikka tunnin kuluttua. Henriikka ehdotti.
-Nähdään vain. Sanoin ja aloin laittamaan kameraa kuntoon Sammin hevostilalla kiertelyä varten.


 (Kiitokset Merja Pertamo( ruokia), Minja Kuula(perunat) ).