Leikkipuisto Vikkelä

Pääsin Sylviankadun leikkipuistoon, sinne oli Valtteri Silkkilä jo saapunut lastensa Roosa-Marin, Topiaksen ja Santun kanssa suoraan Silkkilän vaatekaupasta.

Pauli Huahua oli kiipeämässä tikkaita pitkin kiipeilytelineeseen. Puiston keinulaudalla olivat Vuohipelto perheen äiti Saprina ja lapset Nanna ja Vili.
-Hauska nähdä teitäkin, joko Ramin jalka on parantunut? Kysyin.
-Kyllä, palautti kepitkin jo. Saprina iloitsi.

Ramin jalan päälle oli pudonnut kivi ja jalassa epäiltiin murtumaa. Onneksi kuitenkaan murtumaa ei ollut mutta Rami oli muutaman päivän ajan kävellyt keppien kanssa kun jalalle ei ollut kyennyt astumaan kunnolla.
-Sinäkin olet sitten löytänyt leikkipuisto Vikkelän? Saprina kysyi.
-Kuulin lasten ääniä ja ajattelin tulla katsomaan. Sanoin.
-Yleensä täällä on päiväkodin lapsia aamupäivisin leikkimässä mutta näin iltapäivästä tänne sitten tulee jo koululaisia leikkimään. Saprina kertoi.
-Oletko jo tavannut Marmelaadikarhu perheen? Hän vielä kysyi.
Hiekkalaatikon reunalla isä ja äiti leikkivät kaksosten kanssa.

-He ovat Klaus ja Mirkka Marmelaadikarhu perhe. Heillä on 4 lasta, koululaiset Alma ja Oula ja kaksoset Salla ja Olli. Saprina kertoi.

-Jihuu, täältä tullaan. Oula Marmelaadikarhu huudahti liukumäen päältä. Jonossa liukumäkeen oli Topias ja Pauli hänen jälkeensä. Roosa-Mari ja Alma juoksivat Oulaa vastaan.
-Sinäpä tulit nopeaa. Roosa-Mari sanoi.

-Hei,pois alta sieltä. Minäkin tulen jo täältä. Topias huusi liukumäestä ja tytöt siirtyivät keinumaan. Roosa-Mari antoi laukkunsa isälleen pois leikkien tieltä. Oula ja Topias seurasivat tyttöjä keinulle.

-Olisi kiva tehdä jotain yhdessä. Oula sanoi.
-Me halutaan keinua. Alma sanoi veljelleen.
-Minä en halua keinua. Ihan tyhmää. Topias sanoi ja päätti lähteä katsomaan mitä Santtu ja Pauli tekivät puistossa.

-Tervehdys, olen Sepi Hiireläinen. Saako teistä ottaa valokuvan? Kysyin Marmelaadikarhu perheeltä.
-Kaikin mokomin. Klaus totesi.
Klaus siirtyi lähemmäs vaimonsa luokse ja sain heistä otettua kuvan.
-Isompia ei yhteiskuvaan oikein enää saa. Mirkka sanoi.
-Niin se vähän taitaa olla, ei kiinnosta perhekuvat. Sanoin.
-Alma ja Oula, tuletteko kuvaan? Klaus koetti huutaa isommille lapsilleen.
-Onko pakko? Alma kysyi
-En minä ainakaan halua. Oulakin sanoi.
-Antaa olla. Klaus totesi.
Valtteri tuli auttamaan Saprinaa vuohikaksosten keinuttamisessa kun toinen halusi mennä keinuun ja toinen keinulaudalle.
-Kiitos Valtteri, loppuu kädet kesken. Saprina kiitteli.
-Isommat eivät juuri minua täällä enää kaipaa. Valtteri sanoi.

-Äiti, haluan liukumäkeen. Vili sanoi.
-Kulta,sinä et voi mennä yksin. Se on kamalan korkea liukumäki. Mennäänkö tuonne pikkuisten liukumäkeen? Saprina ehdotti.
-Isoon,isoon. Vili sanoi.
-Rouva Vuohipelto, minä voin laskea Vilin kanssa liukumäestä alas. Alma sanoi.
-Tulkaa sitten varovasti alas.Saprina sanoi ja Alma kipusi liukumäkeen yhdessä Vilin kanssa.

-Tule varovasti Vili, olen täällä alhaalla vastassa. Saprina sanoi kun Viliä alkoikin jännittää liukumäen huipulla.
-Minä pidän sinusta lujasti kiinni. Alma sanoi ja he lähtivät yhdessä laskemaan mäkeä alas.

Viuuhh, he saapuivat alas Saprinan luokse.
-Kivaa, uudestaan. Vili innostui.
-Lasketaan vielä muutaman kerran. Alma sanoi ja alkoi uudestaan kiivetä Vilin kanssa ylös.
Roosa-Mari ja Oula olivat löytäneet Marmelaadikarhu perheen kaksosten pallon ja heittelivät sitä toisilleen.

-Joko sinä päätit mihin lajiin osallistut koulun kisoissa? Oula kysyi.
-En vielä tiedä, ei mikään tunnu minun lajiltani. Roosa-Mari sanoi.
-Roosa-Mari, sinähän voisit vaikka osallistua pituushyppyyn? Valtteri totesi kauempaa. Nanna oli kiivennyt ankkansa kyytiin ja odotti jo kotiinlähtemistä.

-Isä, ole hiljaa. Roosa-Mari sanoi. Hän ei tykännyt että isä kuunteli hänen juttelemistaan Oulan kanssa.
-Mihis Nanna ajellaan. Meillä lapset on jo niin isoja että isää ei liiemmin enää tarvita. Valtteri hymähti ja tiesi että Roosa-Mari piti kovasti Oulasta. Taisin avata suuni väärällä hetkellä. Hän totesi mielessään.
-En oikein tiedä vielä. Mihin sinä osallistut? Roosa-Mari kysyi.
-Ajattelin kokeilla juoksua. Oula vastasi.
-Sinä olet hyvä juoksija. Roosa-Mari sanoi ja huomasi punastuvansa.
-En kai sentään. Oula totesi.
-Oula, ala tulla tänne ylös. Santtu huusi kiipeilytelineeltä. Hän näki kuinka Topias oli keinulaudalla Paulin kanssa ja oli tylsää leikkiä yksin. Oulakin tuntui vain juttelevat Roosa-Marin kanssa.

-Mitäs jos minä kiipeäisin sinne ylös? Valtteri kysyi.
-Isä, se on ihan tylsää. Santtu vastasi.
-Jos minäkin kokeilen liukua liukumäestä. Valtteri jatkoi.
-Sinä olet jo liian vanha tänne. Santtu sanoi mutta Valtteri päätti kuitenkin kiivetä ylös kiipeilytelineelle.
Minä kävelin vähän kauemmas ja otin kuvan leikkipuisto Vikkelästä.

Rouva Marmelaadikarhu tuli hakemaan kaksosten karannutta palloa ja Valtteri kiipeili ylhäällä kiipeilytelineellä. Roosa-Marikin halusi vielä laskea kerran liukumäestä.

  Saprina Vuohipelto lähti omien kaksosten kanssa kohti kotia ja Herra Marmelaadikarhu keräili kanssa hiekkaleluja kasaan.

Koululaisilla oli kivaa leikkiä yhdessä ja naurua tuntui riittävän.

Minä päätin myös että ostosreissuni tältä päivältä oli tehtynä. Olin saanut paljon kuvia otettua ja voisin suunnitella mitä niistä käyttäisin kirjassa. Nyt voisin sitä suunnitella muutaman päivän ennen kuin menisin tapaamaan pormestaria hänen työpaikalleen. Sitten kuulisin paremmin millaista juhlavuoden kirjaa pormestari oli tarkalleen ottaen suunnitellut.