Nyt tarvitaan ambulanssia.

Päiväkävelyllä törmäsin Rami ja Saprina Vuohipeltoon sekä heidän kaksosiin Viliin ja Nannaan. Kaksoset olivat innostuneet kiipeilemään kivikon päällä ja paikalle tuli vielä työkalupakkinsa kanssa St John's koulun talkkari Timo"timppa" Kettula.
-Tuolta tuleekin tyttäreni Suvi. Hän oli koululla harjoituksissa tulevaa liikuntapäivää varten. Timppa sanoi.
-Heippa Isä, pääsimme jo. Suvi tervehti ja innostui näyttämään huiskiaan kaksosille.
-Näillä me kannustamme koulun kilpailuissa kilpailijoita. Hän jatkoi.

Nanna innoissaan otti huiskan ja heilutteli sitä kiven päällä.
-Hip hullaa koululaiset. Nannakin innostui hurraamaan.
-Minäkin haluan kiven päälle. Vili sanoi. Rami tuli nostamaan poikaansa kiville.
-Olkaahan lapset varovasti, tässä on aika paljon irtokiviä. Rami sanoi.

-Minä voisin niitä vähän lapiolla siirrellä ettei kukaan loukkaa itseään. Timppa sanoi ja otti ison lapion työkaluista.
-Minä voisin auttaa myös. Sanoin. Saprina Vuohipelto siirtyi sivummalle ja samassa kuului kova huuto.

-Apua, tuo iso kivi putosi suoraan jalkani päälle. Rami huudahti tuskaisena. Iso kivi oli pudonnut hänen jalkansa päälle ja kaksoset kiiruhtivat kiviltä alas.

-Sattuu, sattuu. Rami vaikeroi.
-Minä juoksen soittamaan ambulanssin. Timppa sanoi ja lähti juoksemaan lähimmälle puhelinkioskille.

Minä ja Saprina siirryimme auttamaan kiven pois Ramin jalan päältä ja hän kävi maahan huilaamaan.
-Sattuuko kovasti isi? Vili kysyi.
-Ei mitään hätää lapset. Timppa käy soittamassa Tuomakselle ja hän saa katsoa isän jalan. Saprina lohdutti hätääntyneitä kaksosiaa.
-Kyllä isi tästä toipuu, sattuu vaan niin kovasti. Rami sanoi
-Tueeko apua? Nanna kysyi
-Tuomas tulee varmasti ihan pian. Saprina lohdutteli ja kaksoset kävivät silittämässä isäänsä.

Samassa paikalle saapuikin kylän ambulanssi ja ensihoitaja Tuomas Ruskeapupu.

Tuomas nousi autosta katsomaan Ramin vointia ja minä päätin siirtää tuon ison kiven pois tieltä ettei kukaan muu siihen itseään loukkaisi. Kaksoset siirtyivät sivummalle että Tuomas saisi rauhassa tutkia potilaan.
-Rami, luulen että sinun olisi parasta nyt lähteä mukaan käymään lääkärissä. Jalka on jonkin verran turvonnut ja siinä on iso mustelma. Olisi parasta jos lääkäri jalan vielä tarkistaisi ja kuvaisi ettei siinä ole murtumaa. Tuomas sanoi tutkittuaan Ramin jalan.

-Sattuu todella paljon. Rami totesi.
-Luuletko että pystyisit astumaan jalalla vai haenko paarit? Tuomas kysyi
-En pysty kyllä yhtään astumaan. Rami vastasi.
-Minä haen paarit ja mennään sitten käymään lääkärin luona. Tuomas sanoi.

Autoimme yhdessä kaikki Ramin paareille ja Tuomas vei hänet ambulanssiin.

-Haluatko peitettä yllesi? Hän kysyi.
-Voit sinä laittaa. Tuleeko Saprina mukaan lääkäriin? Rami kysyi

-Tulen tottakai. Saprina vastasi ja jatkoi.
-Timppa ja Sepi, otatteko te kaksoset siksi aikaa. Ambulanssiin ei mahdu muita ja kaksoset voisivat pelästyä vielä enemmän jos heidät ahtaisin tänne isänsä vierelle.
-Menkää te vain lääkärille, tulemme sinne pikku hiljaa täältä kävellen. Timppa sanoi.
-Onko tästä pitkä matka? Kysyin ja otin Vilin syliini.
-Ei ole, muutaman kulman matkan päässä. Timppa sanoi.
-Minä autan myös teitä rouva Vuohipelto. Suvi sanoi ja otti Nannan syliinsä.
-Kiitos kovasti, nähdään kohta. Saprina sanoi ja meni istumaan ambulanssin eteen Tuomaksen lähtiessä ajamaan kohti lääkäriä.

-Kiitos kun tulit niin nopeasti. Saprina kiitteli Tuomasta.
-Aina valmiina auttamaan, apu on lähellä. Tuomas sanoi.

Me keräsimme vielä Vilin leikkiauton kivien luota ja lähdimme sitten yhdessä kävellen kohti sairaalaa katsomaan miten Ramin jalalle oli käynyt ambulanssin lähtiessä edeltämme sairaalaan.

-Toivottavasti jalka ei olisi murtunut. Se oli aika painava kivi. Sanoin
-Pitänee huomenna tulla siistimään nuo irtokivet tuosta ettei lapset vain itseään siinä loukkaa. Aika paljon kylän lapsista tätä tietä pitkin kulkee koululle ja mikäpä parasta onkaan kuin kivillä hyppely. Timppa sanoi.
-Minäkin menen tästä joka päivä. Suvi sanoi.
-Isällä ei ole mitään hätää Vili ja Nanna. Lähdetään mekin nyt sairaalalle niin näette sitten taas isän ja äidin. Timppa sanoi.
-Hei hei isi, kohta nähdään. Vili sanoi ja vilkutti ambulanssille.
-Hei hei, Nannakin vilkutti ja jatkoimme matkaa. Pian saisin nähdä kylän sairaalan.